Taas on edellisestä päivityksestä päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, mutta se olkoon ymmärrettävää pentuperheen kiireisessä elämässä :-) Lumo kasvaa kovaa vauhtia ja muuttuu päivä päivältä enemmän aikuisen koiran näköiseksi. Monasti lenkillä sitä katsoo pikaisesti kun koirat ovat metsässä vapaana että kappas, Taika on tuolla, mutta sitten huomaa että eipäs, sehän onkin Lumo. Onneksi Lumon valkoinen nenäpiirto erottaa tytöt kyllä paremmassa tarkastelussa varsin erehtymättömästi toisistaan, samoin iso valkoinen hännänpää. Muutenkin ulkonäössä on eriäviä piirteitä. Lumon kuono on kapeampi ja terävämpi kun äidillään, ilme on sellainen alituisen tarkkaavainen, joskus jopa hieman tuima. Se on hassua kun iloisempaa ja lempeämpää pentua on vaikea kuvitella. Lumo on niin kiltti, että en tiedä mistä on tuon ominaisuuden perinyt, Taika kun oli pienenä varsinainen riiviö. Eli varmaan tulee isän puolelta tuo :-) Mitään tuhotöitä ei olla kotona tehty, ei- sanaa kuunnellaan ja totellaan poikkeuksetta, tullaan kutsusta luokse ja muutenkin miellytetään meitä ihmisiä kaikin tavoin. Meidän tyttöjen lempipuuhaa nykyisin on raakojen luiden syöminen ja kätkeminen tontille. Muutaman päivän luut saavat aina maassa muhia, sitten ne kaivetaan ihanan mädäntyneinä ylös ja tullaan olkkarin sohvalle syömään. Tänäkin aamuna meinasi aamiainen mennä väärään kurkkuun kun Lumo ilmestyi sohvalle viereen "ihana" haisuluu suussa. Koirien nenään varmaan sulotuoksuja, ihmisen ei niinkään! Myös kongit ovat kova juttu. Taikalla on isompi, Lumolla pienempi. Molemmat tytöt nauttivat siitä kun saavat ruokansa kongeista, siinä riittää tekemistä hetkeksi aikaa ja miellyttävää puuhaa :-) Uiminen sujuu Lumolta jo mallikkaasti ja veteen mennään juuri epäröimättä. Monta kertaa viikossa suuntaamme pitkän lenkin (n 10 km) Näsijärven rantaan metsäpolkuja pitkin. Ohjelmaan kuuluu rantojen tutkiminen, vesilintujen perässä uiskentelu, keppien noutaminen kilpaa (yleensä Taika hakee kepin ja Lumo ryöstää sen sitten Taikalta) ja eväiden syöminen. Kivoja retkiä ja toteutetaan useasti koko perheen voimin. Koirahoitotoiminta on käynnistynyt ihan mukavasti. Muutama hoidokki on meillä jo ollut ja kyselyjä tulee todella paljon jatkuvasti. Meillähän on hoitokoirille aika paljon "vaatimuksia" tai no mielestäni ei vaatimuksia kun omille koirille ne ovat itsestään selvyyksiä. Eli hoidokin tulee olla sosiaalinen, ei paikkoja tuhoava eikä sisälle merkkaileva. Ei liikaa vaadittu mielestämme. Ihan kivoja koiria meillä on ollutkin ja tytöt ovat kaikki hoidokit ottaneet hyvin vastaan. Tyttöjen, varsinkin Lumon ehdoton lemppari oli 9- vuotias kultainen noutajaherra Arttu. Lumo kulki yksin askelin Artun perässä ja ilmeestä paistoi ihailu :-) Hyvää sosiaalistamista tämä hoitolatoiminta kyllä on Lumolle. Esim hoidossa ollut mopsi alkuun vähän hämmensi Lumoa kun ääntely oli melkoista röhkinää ja pärskimistä, äkkiä Lumo kuitenkin tottui eikä pian vierastanut enää yhtään. Tällä hetkellä meillä on Lumon kanssa menossa vähän ikävä projekti. Nimittäin neidin kulmahampaat tuottavat päänvaivaa. Kaksi maitokulmahammasta eivät irronneet itsestään kun pysyvät hampaat alkoivat pilkistää esiin ja vähän huonoista paikoista. Varasin sitten heti ajan Hakametsään maitokulmureiden poistoon ja tiistaina siellä käytiinkin. Pikku-Lumppari 12 kg sai nukutuspiikin ja siihenhän pieni sitten torkahti ja kannettiin toimenpidehuoneeseen. Minä sydän syrjällä odottelin ja hyvin operaatio sujui. Lopun iltaa neiti oli vähän "känninen" mutta toipui tosi äkkiä, varsinkin kun sai syödä kulhokaupalla ihanaa kermaista vaniljajäätelöä ;-) Nyt on sitten projektina jumpata noita nousevia alakulmureita pallon kanssa ja sormin vääntämällä monta kertaa päivässä että ne löytäisivät oikein paikan suussa. Vaarana on että eivät löydä vaan kasvavat ikeniin, jolloin on tiedossa paljon ongelmia ja kurjia toimenpiteitä. Toivotaan siis parasta, eipä tuo hammas"jumppa" mukavaa ole, mutta nopeasti Lumo siihen on tottunut eikä paljoa enää vastustelakaan. Oppii ainakin olemaan kauniisti käsiteltävänä, jos tästä jotain positiivista pitää hakea. Mutta summa summarum, pentuperheen arki sujuu mukavasti ja molemmat tytöt nauttivat kesästä ja omasta isosta pihasta todella paljon! Muutto uuteen osoitteeseen on ollut todella onnistunut juttu, meidän koko perheen kannalta :-)