Tietoa päähenkilöistä

Taika- tollerin (C.I.E RU LV BY EE MVA EE LV LT BALT VMVA RKFV-10 BYW-10 BALTV-10 V-10 BALTVV-16 VV- 16 EEV-17 EEVV-17 RIGAVW-18 HeVW-18 LTVV-19 TK1 BH Copperfox`s Carina) sekä Taikan tyttärien Lumon (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BYW- 13 PMV-13 LVV-15 TLNW- 16 EE VMVA LT VMVA HeVW-21 Magicfox`s Malvira) ja Minkun (FI JVA CIE FI VMVA BY MVA LV MVA EE MVA LT MVA BALT MVA BYW-15 EE JMVA LV JMVA BALTJW-15 TLNJW-15 TLNW-15 BALTV-16 RIGAW-18 HeV-18 BY GR MVA LT VMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Nebbiolo) sekä Minkun tytärten Myrrin (CIE FI JVA BY MVA EE MVA EE LT MVA JMVA LV JMVA LT JMVA BALT JMVA RIGAJW-18 JV-18 LTJV-19 RTK1 RTK2 RTK3 Magicfox`s Amarone) ja Hertan (CIE FI JVA EE MVA LT MVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Queen of Hearts) ja Myrrin tyttärien Charmin (CIB CIE FI KVA-VAHI FI JVA FI MVA EE MVA LT MVA FI JMVA EE JMVA RTK1 RTK2 Magicfox`s Barbera) sekä Soman (Magicfox`s Carminoir) koirailua kotosalla ja harrastusten parissa raportoi Hanna- emäntä. Naurua ja hammasten kiristystä :)






2016-09-27

Syksy on saapunut

Mennyt viikonloppu oli pitkästä aikaa täysin vapaa, olipahan omituista...! Koko kesä tehtiin ja mentiin sellaista vauhtia, että tällainen pysähtyminen tuntuu oudolta mutta tuli kyllä tarpeeseen. Itse huomasin nukkuneeni molempina viikonlopun öinä kellon ympäri, jonkinmoista väsymystä on siis ollut ilmassa... Aikakin vähän pysähtyä ja nauttia vaan olemisesta. Toki syksyn pimeyskin vaikuttaa, aamulenkit arkisin tehdään pilkkopimeässä metsässä otsalampun valossa ja iltaisinkin pimeä saapuu jo kahdeksan maissa. Onneksi tämä syyskuu on ollut melko aurinkoinen kuitenkin ja hienoista illoista on saatu nauttia, järvellä käyden ja syksyn etenemistä seuraillen. Alla muutama kuva taannoiselta järvilenkiltä, missä päästiin ihailemaan metsäjärven joutsenparia poikasineen :-)





Vähän noutojuttujakin on tehty, epäonnistuneiden taipparien jälkeen hieman höntsäillen, kokeiltiinpa miten erikoisempi "riista" koirille kelpaa. Eipä se oikein kelvannut, mutta orava sentään sopi Minkulle suuhun kannettavaksi :)


Ensi viikonloppukin tulee olemaan ihanan vapaa, tosin sunnuntaina Minkun kanssa mennään tokon tuplatunneille ja taidampa ottaa Taikan ja Lumonkin mukaan, tekemään välissä jotain. Kaksi tuntia kun on pikkuisen turhan pitkä aika tokoilla putkeen.

Näyttelytauko päättyy sitten seuraavana viikonloppuna, kun Tampereella pidetään SNJ:n päänäyttely. Minkuneiti on täysin turkiton, koko kesä oltiin hyvässä karvassa ja nyt kun kelit kylmenee, pantiin bikinit päälle... No, juoksujen mukaan nuo karvanvaihdot meillä menee ja täytyy toivoa että alkaisi pian kasvattaa turkkia takaisin, kun lokakuussa on muutama muukin näyttely tiedossa. Etenkin marraskuussa odottavaan Baltian voittaja- reissuun mennessä toivon mukaan olisi jo palttoota päällä!
Eilen nappaistu kuva hyvin näytttää sen, kellä on karvaa ja kellä ei.... Minku näyttää ihan käyttöluokan tollerilta tässä, harmi kun niistä taippareista ei läpi menty, olisi kyllä siihen luokkaan nyt niin sopiva :-D


Vepe- kausi alkaa olla lopuillaan ja mejäkausi meidän osalta myöskin loppui, kun viimeisiin kokeisiin ei päästy. Harmi kyllä, jäi Minkun vikan ykkösen tavoittelu sitten ensi vuodelle. Lumon osalta tavoiteltavaa jäi kaksi ykköstä ja ensi kaudella varmaan käydään kokeissa enemmän Lumon kanssa, mikäli Minkun pentusuunnitelmat toteutuvat. Harmi kun mejäkausi on Suomessa niin lyhyt! Josko se haaveiltu muutto Piemonteen joskus toteutuisi, voisi tuota mejääkin harrastella sitten läpi vuoden :-)

2016-09-19

Nollaa pukkaa, harmittavasti vaan väärässä lajissa... ;-)

Harmi kun tämän päivityksen aihe ei ole agility, silloin nollatulos olisi juhlan paikka! Minkun taipparikäynti lauantaina oli teemalla "lyhyestä virsi kaunis". Sosiaalinen ja ystävällinen niin ihmisille kuin koirille, mutta tänään ei nouda lokkia vedestä ja koe keskeytetään. Koska Jarno vei Minkua taippareissa niin tarkempi kertomus löytyy Jarnon blogista rapsuttamo.fi

Mutta mitäpä siinä, tästä voidaan vaan parantaa! Treenit jatkuivat heti seuraavana päivänä omalla metsäjärvellä ja suorannastakin noustiin ihan sujuvasti. Taippariranta oli hyllyvää suota jyrkällä pudotuksella ja Minkulle se siinä tilanteessa oli liian jännä. Varmaan parikymmenpäinen yleisökin osaltaan vaikutti asiaan, kun meidän omissa treeneissä ei yleisöä ole paikalla ollut. Minkulla kuitenkin heilui häntä läpi koko "suorituksen" ja ihan hyvällä fiiliksellä jäädään taipparikoetauolle, talven ja kevään aikana tiedetään mitä asioita etenkin tulee treenata ja sitten vaan uutta yritystä!

Isot onnittelut Suskille ja Tintille, jotka kokeessa pitivät tollereiden häntää pystyssä saaden hienon Nou1- tuloksen! Olihan tuo kokeen tulostaso aika laiha muutoin, 16. koirasta vain neljä läpäissyttä ja rannan haastavuudesta kertoo sekin, että neljästä kokeen tollerista kolme hylkääntyi vesityöhön. Treeniä vaan paljon lisää, erilaisia rantoja ja yhteisharkkoja, eiköhän se siitä vielä jonakin päivänä (vuonna) taivu se meidän Minkukin :-)


 Minku ja Jarno ennen suoritusta, taustalla pahamaineinen suolampi..... :-)

2016-09-16

Kisoja, koulutuksia, treenejä... :-)


Aloitetaan syksyinen päivitys sävy sävyyn syksyn väreihin sointuvilla Minkulla ja Baltian MVA- ruusukkeella :-) Postia Liettuasta tuli pari päivää sitten ja nyt on Minkun 11. titteli jo virallisena Koiranetissä. On se melkoinen kaunotar tuo meidän Minku!

Maanantaina Jarno kävi pitkästä aikaa aksakisoissa Lumon kanssa. Eikä ollutkaan turha reissu, ensimmäinen tulos agiradalta napsahti! 15 virhepistettä, joista kisavideota katsoessa kaksi johtui ohjaajan hitaudesta ja yksi oli Lumon virhe, puomin alastulokontakti oli ihan hilkulla osua mutta tuomari katsoi ettei osunut. Tästä on kuitenkin kiva jatkaa! Kisoissa oli katsomassa myös kennelpäiväämme osallistunut perhe, mukava oli näyttää Lumon osaamista näin virallisestikin :-)

Tiistaina vepeiltiin kauniissa syyssäässä. Ensin kaikki tytöt hakivat veneen, tämä sujui ongelmitta jokaisella. Toisena harjoitteena halusimme kokeilla jotain uutta ja ylemmissä luokissa kisaavien koirien suorituksia katsellessa päätimme koittaa miten tytöiltä sujuisi kahden veneen liike. Siinä ensimmäinen vene koiran kera suodettiin n 30 m päähän rannasta ja toinen vene missä minä ja köysi, tämän veneen suuntaisesti n 10 m lähemmäs rantaa. Ensin suoritti Lumo. Käskystäni Lumo hyppäsi veneestä ja lähti uimaan venettä, jossa minä olin, kohti. Kun Lumo oli n. 3 m metrin päässä veneestä, heitin köyden veteen ja yhtään epäröimättä Lumo hieman korjasi suuntaa ja nappasi köyden suuhun ja hinasi meidät rantaan. Loistava suoritus! Sama tehtiin Taikan ja Minkun kanssa ja jokainen hoksasi homman heti. On ne vaan fiksuja koiria, ei voi muuta sanoa!

Eilen pidimme Jarnon kanssa mejäkoulutusta Ikaalisten seudun kennelkerholle. Liityimme kerhoon kesällä (vepe- treenit ovat heidän järjestämiään) ja huomasimme, että kerhoon haetaan mejävastaavaa. No, kun tätä mejäkokemusta on jo jonkin verran kertynyt, otimme "pestin" vastaan. Eilinen koulutus oli ensimmäinen pitämämme ja oli hieno huomata, miten innostunutta porukkaa oli paikalla! Ilta venähti myöhään ja keskustelu oli antoisaa. Kerroimme teoriaa mejästä, näytimme käytännössä miten jälki tehdään, parin tehtävät, koiran ohjaajan ja oppaan tehtävät, Jarno opetti suunnistusta ja lopuksi pääsi kaksi koiraa edellispäivänä tekemillemme pienille harjoitusjäljille. Kerraassan onnistunut ilta ja keväällä onkin tarkoitus pitää jatkokurssi, hieman pidemmän kaavan mukaan :-)

2016-09-06

Taippariin valmistautumista

Saimme tiedon, että Minkulle on paikka Pirkan nuuskujen taippareihin 17.9. Täytyihän se sitten tehdä pieni valmisteleva treeni, jotta kaikkien mejänuuskuttelujen jälkeen olisi selvillä mitä metsässä tällä kertaa tehdään :-)

Eilen otimme muutaman variksen matkaan iltalenkille ja tehtiin hakuruutu. Kyllähän niitä lintuja sieltä nousi, otteissa oli toivomisen varaa mutta pääasia että suuhun kelpasivat ja niitä innolla haettiin. Ihan hyvillä mielin siis lähdetään katsomaan reilun viikon päästä, mitä tuo taipparikoe pitää sisällään. Vesinoutojen uskomme sujuvan, kun niissä ei koskaan ole ollut ongelmia. Varisten haku on sitten sen hetkisestä moodista ja tähtien asennosta kiinni. Jos kanijäljelle päästään, niin se onnistunee kyllä. Ja toki ensimmäinen osuus, sosiaalinen käyttäytyminen, läpäistään varmasti. Niin ystävällinen, rauhallinen ja äänetön koira kun Minkumme on :-)

Muutama kuva eilisestä hausta, myös Taika ja Lumo pääsivät variksia hakemaan ja palauttamaan- kaikilla sujui mukavasti!

 Minku palauttaa varista ruudusta


Rouvan taidonnäyte :)
Lumokin osaa hienosti!

2016-09-04

Se olisi sitten yhtä vaille.... :-)

Johan oli viikonloppu ja hieno sellainen! Perjantaina Jarno haki minut töistä tyttöjen kera ja ajeltiin majoittumaan Lehdesmäen lomakotiin Kuhmoisiin. Paikka oli todella sympaattinen, keskellä luonnon rauhaa ja veden äärellä. Tytöt ottivatkin koko viikonlopun ajan ilon irti viereisestä hiekkarannasta, siellä uitiin ja haettiin keppejä sydänten kyllyydestä :-)


Lauantaina Jarno lähti tekemään jälkiä Pirkan nuuskujen mejäkokeeseen n. 10 km päähän Oriveden Päijälään ja minä jäin lomakotiin tyttösten kera rentoutumaan, tekemään pitkiä lenkkejä ympäröivään maastoon ja nauttimaan kauniista alkusyksyn päivästä. Jarno sai jäljet tehtyä neljän aikoihin ja sitten ajelimme Kuhmoisten keskustaan käymään vähän ruokaostoksilla. Loppuilta vietettiin uittaen tyttöjä, käyden ihanassa tunnelmallisessa saunassa ja nautiskellen hyvää ruokaa ja juomaa omassa pikku "yksiössä" :-) Illalla alkoi se luvattu vesisade ja sitä sitten riittikin kovalla tempolla läpi yön. Näemmä se on aina Päijälän kokeessa näin, kevään kokeessa sama homma, rankkaa sadetta läpi viikonlopun.

Sunnuntaina aamun lenkityksen jälkeen jäivät Taika ja Lumo pötköttelemään majapaikkaan ja me suuntasimme Minkun kanssa kokeen keskuspaikalle. Siellä tutut kuviot, ylituomarin alkupuhuttelu ja jälkien arvonta sekä laukauksen sieto (läpi meni jälleen suvereenisti). Tällä kertaa laitoin Jarnon arpomaan meidän jäljen, sillä minulla on tunnetusti surkea arpaonni. Tämä taktiikka kannattikin, Minku sai päivän ensimmäisen jäljen!

Vesisade jatkui ja tasaisen harmaa taivas lupasi sadetta vielä pitkälle iltapäivään, kun ajelimme jäljen lähtöpisteeseen odottelemaan tuomaria ja opasta. Kohta he sieltä saapuivatkin ja sitten suuntasimme innoissaan olevan Minkun kanssa metsään, kohti päivän työtehtävää.

Alkumakuu kiinnosti Minkua ja sen haisteltuaan lähdettiin etenemään mukavaa vauhtia jäljelle. Maasto oli jäljen alussa ihan mukavaa kangasmaastoa, toki varsin märkää kovan sateen ansiosta. Minkulla oli tehtävä hyvin hallussa ja ensimmäinen makuu tarkistettiin pysähtyen. Kohta saavuttiin kulmalle ja pienellä tarkistuksella uusi suunta löytyi. Toisella osuudella maasto muuttui melkoiseksi ryteiköksi. Kaatuneita puita riitti ja risukkoa. Sai ihan kieli keskellä suuta siellä kulkea ja Minkullakin oli välillä selvästi vaikeuksia miettiä, mistä kohdasta rungot ja risut ylitetään. Tehtävä oli kuitenkin selkeästi mielessä ja vaikeudet ylitettiin. Myös osuuden lopussa ollut katko selvisi ilman ongelmia. Kolmannella osuudella kävi pieni äksidentti, kun Minku jäi risukossa valjaistaan kiinni kantoon. Eipä se paljoa Minkua haitannut, kun kävin neidon kiipelistä pelastamassa matka jatkui määrätietoisesti. Viimeiselle osuudelle kun tultiin, oli siellä (lopuksi oppaan kertoman mukaan) ollut paljon lintuja ja luullakseni muutamat isommat pyörimiset tehtiin lintujen jäljillä. Verijälki kuitenkin vei voiton ja tästäkin osuudesta selvittiin hienosti ja kohta saavuttiinkin sorkalle. Pieni pelko oli viime viikonlopun jäljiltä kuinka se sorkka löytyy, mutta hienosti löytyi! Minku jäi sorkkaa nuuhkimaan ja kohta sain tuomarilta luvan kiittää Minkua. Ja kyllä kiitinkin, aivan loistava työ todella märässä ja hankalassa maastossa. On se vaan melkoinen Minkuli :-)

Jäljeltä palattuamme ajelimme lomakotiin ja vaihdoimme kuivat vaatteet ylle. Sitten hetki rentoutumista ja kohta kaikkien tyttöjen kanssa odottelemaan sorkkaa ja tuomaria Jarnon opastamaa jälkeä edeltävän jäljen loppuun. Sitten tuomarin saavuttua ajelimme Jarnon opastaman jäljen alkuun ja oli Jarnon vuoro lähteä kastumaan metsään. Opastus oli sujunut jälleen hyvin ja sen jälkeen kävimme purkamassa jäljen, tytöt pääsivät sen tuttuun tapaan nuuhkimaan ja kaikki olivat tämän jälkeen varsin tyytyväisiä koiria :-)

Jäljen purun jälkeen ajeltiin taas majapaikkaan ja käytiin suihkussa ja vaihdettiin kolmas kuiva vaatekerta päälle. Lepäiltiin ja rentouduttiin ja sitten lähdettiin kokeen keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua, tyttöjen jäädessä vielä majapaikkaan lepäilemään. Pari tuntia siinä odoteltiin, mukavaa porukkaa oli paikalla ja odotteluaika kuluikin siinä rupatellessa vauhdilla. Lopulta koitti hetkin kun kokoonnuttiin sisälle istumaan ja kuulemaan kokeen tulokset.

Avoluokassa oli kisannut kuusi koiraa ja ihan kivoja tuloksia olivat saaneet. Voittajaluokan luku kun alkoi, odotimme Jarnon kanssa koska luetaan Minkun kertomus. Kaikkiaan kuusi koiraa kisasi voi- luokassa ja kohta olikin viiden kertomus luettu. Minku oli siis voittajaluokan paras koira! Ja ainoa joka sai 1- tuloksen. Oli kyllä liikuttavaa kuunnella tuomari- Tommin lukevan selostus jäljeltä. Etenkin kohta "ohjaajan luottamus koiraan 100 %" lämmitti mieltä. Näinhän se on, minä luotan Minkuun täysin, Minku tietää missä jälki on ja selvittää sen, jos se vain kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista. Tänään olosuhteet olivat haastavat, mutta luottamus kantoi hienoon tulokseen :-) Samaan aikaan Päijässä käytiin myös piirinmestaruuskisa, ja jos senkin tulokset otettaisiin vertailuun, olisi Minku silti ollut jaetulla 2. sijalla. Tämä kertoo kyllä neidin kyvyistä kaiken!

Tässä tuomari Tommi Sianojan koeselostus: "Minku nuuhkii alkumakuun ja aloittaa pääosin ilmavainuisen jälkiuralla aaltoillen etenevän työn. Vauhti on sopivaa. Joka osuudella tehdään myös muutama hieman laajempi kaarros sivulla. Viimeisen osuuden alussa ja lopussa pyöritään myös hetki jäljen molemmin puolin. Työ on itsenäistä ja ohjaajan luottamus koiraan 100 %. Kolmannen osuuden lopulla koiran itseluottamusta koetellaan, kun se juuttuu valjaistaan kantoon. Ohjaajan irrotettua koira kiipelistä se jatkaa kuitenkin hienosti työtään. Ensimmäinen kulma takaa ja ulkokautta lenkittäen. Toinen, jolla katko, tekijöiden jälkiin tukeutuen jatkoon. Kolmas pyöritään ennen ja jälkeen, mutta kulma mennään jäljen mukaan. Makuista merkkaa pysähtyen 1., 2. ja 4, kolmannella ei pysähdy. Kaadolle hieman sivusta jääden sitä nuuhkimaan".

Kyllä oli tyytyväistä ihmis- ja koiraväkeä iltamyöhään kotia kohden suuntaavassa tollerimobiilissa :-) Se olisi sitten yhtä ykköstä vaille, Minkun FI JVA- titteli.... Harmi kyllä koekausi alkaa olla lopuillaan, joten todennäköisesti tittelin tavoittelu jää ensi kauteen. Mutta mikäs tässä odotellessa, hyvää kun tunnetusti kannattaa odottaa!


Minku nauttimassa herkkuja palkinnoksi saamastaan Muumimukista :-)