Helsingistä ajoimme Tallinnan lauttaan, tyttöset hyttiin ja sitten nauttimaan hyvät buffet- aamiaiset, tuliaiset toki matkaan hytissä odottaville :) Lautasta ulosajo oli todella tukkoinen ja hidas, ei paljon Gold Cardista ollut hyötyä kun pelkkä ulostulo laivan rantautumisen jälkeen kesti jo reilut 20 min. No, onneksi ei ollut kireä aikataulu ja reilun 3 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme Latvian Valmieraan. Jarno oli varannut meille ihana huoneistohotellin, missä tilaa todellakin riitti! Huoneita oli useita ja sohvia tyttösten nukkua missä tykkäsivät.
Myös hotellimme ympäristö oli erittäin miellyttävä. Hieno joki kulki ihan vieressä ja sen rantaa pitkin mainiot ulkoilureitit. Kyllä kelpasi lenkkeillä! Illalla kävimme syömässä viereisessä hyvät arvostelut saaneessa fine dining- ravintolassa. Erinomainen ruoka ja illallisen kruunasi listalta löytynyt Amarone- punaviini. Viini olikin kalliimpi kuin koko muu ruokailumme, mutta todellakin sen arvoinen :-)
Aamusella heräiltiin kaikessa rauhassa, tehtiin pitkä lenkki, pakkailtiin ja sitten saapuikin huoneeseemme toimitettu aamiainen. Aivan loistava aamiainen olikin! Tyttösetkin saivat toki osansa leikkeleistä, nakeista, kananmunista ja muista. Jokainen meistä oli hyvin kylläinen ja tyytyväinen tuon aamiaisen jälkeen!
Kun ruoat oli nautittu läksimme ajelemaan n 3 km päähän, missä järjestettiin KR- näyttely urheiluhallissa. Paikka löytyi helposti ja ei kun auto parkkiin, tyttösten pissatukset ja sitten ilmoittautumaan ja etsimään häkille paikkaa kehän reunalta. Kun Jarno kokosi häkkiä, minä olin tyttösten kanssa häkin läheisellä ruokamerkin ständillä odottelemassa. Siellä edustajalla oli nuori iloinen saksanpaimenkoira, jota Minku haki leikkiin tehden kaikki kutsueleet ja äänet :D Olipas hauskat leikit nuorisolla :) Tähän täytyy mainita, että unohdin Lumon siihen ständille, kun luulin kaikkien hihnojen olevan kädessäni ja siirryin käytävän yli häkillemme. Eipä ollut ja peräämme tuli venäjää puhuva nainen tuoden Lumon mukanaan ja huonolla englannilla kysyen, tämä taitaa olla teidän...Heh, juu meidänhän se Lumppari oli ja pikkasen kyllä nolotti, eipä ole ennen koira mihinkään unohtunut... Onneksi ei traumoja tullut kellekään ja hymyssä suin Lumo meille takas luovutettiin :)
Oltiin hyvissä ajoin kehän laidalla ja tollereiden alkuun oli yli 2 tuntia aikaa. Ehdittiin siis hyvin seurailemaan tuomarimme, norjalaisen Per Kristian Andersenin, tuomarointia. Hyvin rohea vanhempi herrasmies oli kyseessä, ei paljon koiria pelännyt vaan laumanvartijoidenkin purennat mentiin vaan itse katsomaan. Eikä mikään eri- automaatti tosiaan ja SA oli vielä tiukemmassa. Siinä me naureskeltiin Jarnon kanssa odotellessa, että saakohan täysin nakupelle Minku h:n vai evan- kun turkki kerran puuttuu niin voi niinkin käydä.
Pitkän odottelun jälkeen tollerit sitten vihdoin alkoivat. Ensiksi avo- uros joka mitattiin. Mittakeppi oli ollut tuomarilla aiemmillakin roduilla ahkerassa käytössä. Uros sai sertin ja sitten alkoivat nartut. Ensin juniori, jolle eh. Sitten kaksi avoa, toiselle sileä eri ja toiselle eh. Sitten kehään valiot eli Lumo ja Minku. Lumppari esiintyi tuttuun tapaan mainiosti Jarnon kanssa ja eri tuli. Sitten minä ja Minku. Hieman nolona vein nakupellen tuomarille, mutta eipä paljon turkin puuttuminen häirinnyt, suureksi hämmästyksemme eri tuli Minkullekin! Ja sitten putosi pommi: kilpailuluokassa Minku osoitettiin ykköseksi ja molemmille sa! Epätodellista......Norjalaiset ovat ennekin Minkusta pitäneet, mutta että tuolla "turkilla" valioluokan voitto, ohhoh! No, eipä siinä mitään ja äkkiä hakemaan Rouva kehiin. Taika oli ainoa veteraani ja voi vitsit kun virtaa oli.... Ihan kuin olisi ollut kuriton juniori hihnan päässä...Tuomaria temperamentti ihastutti mutta paksuus sitten taas ei. Arvostelussa mainittiin "heavy" useaan kertaan ja kun tuli aika antaa arvosana, tuomari tuli siihen minun ja kehiksen viereen, sanoi excellent ja kehiksen kysyessä sa;sta pudisti päätään. Siinä kohtaa ilmeeni taisi olla aika surullinen, kun kehis kysyi minulta "need CAC?" ja minä tietenkin vastasin että "jees..." .. Tuomari sitten katsoi Taikaa uudelleen ja alkaen hymyillä, katsoi minua ja sanoi että jos lupaan laittaa Rouvan tiukalle dieetille niin serti tulee :D No tottamaar lupasin, tosin sanoin myös että dieetti on meillä ikuisuus projekti.. Tuomari hymyillen leveästi antoi meille sertin ja tätä myötä Taikasta tuli siis Latvian veteraanivalio! Pn- kehään ei oltu ollenkaan varauduttu menemään kolmen koiran kanssa, mutta onneksi Sonja tuli apuihin ja esitti Lumon. Kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Minku, Lumo ja Taika eli kolmoisvoitto!
ROP- kehässä naku pikkukoiramme jatkoi jättiylläreiden sarjaa vieden Rotunsa Parhaan tittelin. Eipä olisi kyllä uskonut! Mutta, mahtava rakenne ja liikkeet, ne ratkaisivat. Minku on kyllä niin hieno, jopa ilman karvoja :)
Tyttöset sijoituksillaan, Taikan ROP- vet pokaali puuttuu kun kehäsihteeri kovasti pahoitellen toi sen meille vasta tämän jälkeen. Taisi jäädä siihen ajatukseen, ettei sitä sa:ta tullut.. ;)
Täysin typertyneinä laitoimme leirin kasaan, kaljun ja paksun kanssa emme RYP- kehiin jääneet vaan suuntasimme kohti seuraavaa majoituskohdettamme, Viron Nelijärven hirsimökkiä. Seutu oli todella hienoa, ulkoilureittejä kulki ristiin ja rastiin. Harmi vaan kun oli jo pimeä kun perille päästiin, onneksi oli otsalamput matkassa joten kunnon lenkillekin päästiin. Iltasella syötiin hyvin paikallisessa pubissa, ruoka ei (onneksi) ollut mitään pubiruokaa vaan alkuruokien kautta mentiin pääruokiin ja hyvä punaviinikin löytyi. Ei valittamista!
Aamulla kierrettiin kunnon lenkki pienessä pakkasessa ja sitten hyvä aamiainen ja menoksi. Reilun puolen tunnin ajelu kohti seuraavaa näyttelyä, Rakveren KR:ä. Tämäkin näyttely pidettiin urheiluhallissa jossa tilaa oli mukavasti. Oltiin reilu tunti ennen omaa vuoroamme paikalla ja päästiin taas katselemaan tuomarimme, Valko- Venäläinen Anatoli Zhukin tuomarointia. Ei ollut eriautomaatti tämäkään setä. Paljon juoksutti ja liikkeet tuntuivat olevan tärkeässä osassa arvostelussa. SA:ta jaettiin edeltävissä roduissa vain luokkavoittajille ja muutenkin lähinnä vain yhdelle/kahdelle koiralle rodussa.
Tollereita oli ilmoittautunut 6 kpl ja kisan aloitti junioriluokan uros saaden junnusertin. Sitten vuoroon Liettuan Druskininkaista tutut kilpakumppanimme Ruotsista, junnunarttu ja avonarttu. Kumpikaan ei saanut sa:ta ja tuomari kovin elehti koirien liikkeitä että niissä oli hänen mielestään ilmeisesti moittimista. No, meillä tytöt kyllä liikkuvat upeasti joten hyvillä mielin kehään. Lumo veti taas upeasti Jarnon kanssa ja eri tuli. Myös Minku sai erin ja kilpailuluokassa Lumo edelle, kuten kyllä tällä hetkellä kuuluisikin. Molemmille SA joka oli kyllä Minkun osalta iso ylläri! Sitten äkkiä hakemaan Taika ja kyllä taas virtaa piisasi.... Tuomari sanoi heti kättelyssä vähän naureskellen, että " hän taitaa pitää hyvästä ruosta" ;-) No juu, kyllä vain ja paksu on. Taikan liikkeitä arvostellessaan tuomari sanoi, että liikkuu ihmeen kevyesti noin raskaaksi koiraksi. Totta, Taikalla on lennokas askel ja se siivitti meille sa:n ja sitä myötä Viron ja Baltian veteraanivalion arvon! Pn- kehään saatiin avustamaan kehänlaitatuttavuutemme toisen rodun piiristä, kiitos vielä tätäkin kautta! Lopullinen järjestys oli Lumo, Minku ja Taika eli kolmoisvoitto taas! Ihan mieletöntä ja ylitti kyllä kaikki reissulle asetetut odotukset monin kerroin!
Kehien jälkeen vietiin koirat lenkille läheiseen kauniiseen puistoon ja sitten saatiinkin jo hakea näyttelypaikkamme vieressä, n 400 m päässä sijaitsevan huoneistohotellimme avaimet. Ja wau mikä huoneisto tämän onkaan! Seinät sisältä vanhaa hienoa hirttä, iso olotila, keittiö, takkahuone, sauna, makkari.. Tilaa on ja paljon! Täällä tyttöset nyt nukkuvat pitkin sohvia ja sänkyjä ja kohta kun heräilevät, on lenkin aika. Sitten me Jarnon kanssa lähdetään läheiseen kivan näköiseen ravintolaan ja illan ohjelmaan kuuluu hyvä ruoka ja parin maljan nosto loistavan reissumme, 3 tittelin ja tuplaroppien kunniaksi :-)
