Myr 16 vkoa seisoo
Myrri liikkuu, asenne kohdillaan :)
Ihana Taika liikkeessä
Näyttelyn tulokset eivät edes jaksaneet harmittaa. Tiedämme itse, että koiramme eivät ole näyttelyitä ajatellen siinä kunnossa, kun ne voisivat olla. Talven pentuprojekti ja kaikki siinä ajanjaksolla koetut vastoinkäymiset ovat verottaneet omaa jaksamistamme siihen malliin, että mm. koirien laihduttaminen lisäämällä riittävästi liikuntaa, on jäänyt valitettavasti toissijaiseksi. En täällä blogissa yleensä vastoinkäymisistä paljon avaudu, mutta laitetaan nyt muutama sana.
Kun pennut olivat syntyneet, elettiin huippupakkasten aikaa. Kuinka ollakkaan, meidän talostamme hajosi lämmitysjärjestelmä. Pakkaset paukkuivat -20 ja enemmän, eikä taloon saatu lämpöä kuin kantamalla urakalla polttopuita ulkoa ja lämmittämällä alakerran suurta vuolukivitakkaa. Lämmitysjärjestelmän hajoaminen tiesi myös sitä, että taloon ei tullut lämmintä vettä. Peseytymiset hoidettiin lämmittämällä vettä kattiloissa hellalla ja siitä mökkisaunatyyliin kuupalla kaataen peseydyttin saunassa. Lattiat koko talossa olivat jääkylmät, onneksi pentuhuone sijaitsi takan vieressä ja paksut matot lattioilla eristivät lämmön sopivaksi pennuille.
Myös talon ilmastointijärjestelmä, joka oli kytköksissä lämmitykseen, hajosi. Eli kun talo on täynnä sitä ihteensä mitä kahdeksesta pennusta tulee, oli ilmanlaatu melkoisen raskas. Tuota painajaista kesti kaksi kuukautta, kunnes vihdoin, pakkasten sarkastisesti hellittäessä, saatiin taloon asennettua maalämpö ja uusi ilmastointi. Kiva pieni yli 20 t € investointi noin äkkiseltään vaati myös melkoisia rahallisia järjestelyjä.
Pentuaikana Minku sairastui kahdesti kalkkikramppiin, kun aina huonona syömärinä ei saatu menemään sisään riittävästi kalkkipitoista ruokaa ja maidon tulo oli melkoista. Ensimmäisellä kerralla oltiin tiputuksessa 5 tuntia. Toinen kerta viikon päästä ensimmäisestä oli onneksi lievempi, ja lääkärissä meni vain 3 tuntia (toki sairastuminen tapahtui lauantai-iltana päivystysaikaan...). Se huoli koirasta, kun tietää että tila on hengenvaarallinen, oli jotain aivan hirveää. Viikot ensimmäisestä krampista (pennut olivat silloin 3 viikkoa vanhoja) aina imetyksen loppuun, jouduttiin Minkua enemmän ja vähemmän pakkosyöttämään. Ei ollut kivaa, ei todellakaan. Ja kun sitten vielä viimeisen pennun luovutuspäivänä iski nisätulehdus, tehden koiran kuumeiseksi, apaattiseksi ja todella kipeäksi, alkoivat vastoinkäymiset tuntua jo ylivoimaisilta. Kuin ihmeen kaupalla (ja kasvattajaystävän hyvillä neuvoilla- KIITOS Jenna!), tulehduksesta selvittiin ilman kirurgisia toimenpiteitä. Maidon tuotanto piti lopettaa galastopilla ja vahvat antibioottikuurit + kipulääkitys oli käytössä. Samalla hetkellä loppui siis Myrrin imetys, ja jouduttiin pitämään suojavaatetusta Minkun vatsaa peittämässä. Mutta siitäKIN selvittiin, takki melko tyhjänä ja seuraavaa katastrofia odotellessa.
Itse sairastuin kaikkien näiden vastoinkäymisten ja valtavan stressin johdosta krooniseen migreeniin. Särky oli päivittäistä ja suorastaan h..lvetillistä. Vahvat lääkekuurit aina kortisonista alkean onneksi katkaisivat kierteen ja nyt popsitaan nappeja ainakin vuosi. Kipua tulee välillä edelleen, mutta sen intensiteetti on onneksi vähäisempi. Lääkkeet kuitenkin tekevät melkoisia sivuvaikutuksia, että ei se elämä niiden kanssa mitään herkkua ole.
Siinäpä siis pientä yhteenvetoa (ja vain ne "highlightit, paljon muutakin tähän ajanjaksoon on mahtunut) siitä, miksi meidän suunnitelmat nyt muuttuvat. Ennen tätä kaikkea katastrofien sarjaa, täyttyi kalenteri näyttelyistä ja kokeista koko vuotta silmällä pitäen. Eilinen näyttely oli vain vahvistus sille, mitä oltiin jo melko varmaksi päätetty, että nyt jätetään kaikki ylimääräinen. Annetaan koirien (ja itsemme) kuntoutua, tehdään vain mukavia juttuja ja treenejä oman jaksamisen puitteissa. Rahaa meni juu hukkaan ilmomaksuissa, mutta tuossa lämmityskatastrofissa ja sen kuluissa, ei tunnu missään.
Vuoden tapahtumakalenterista lähti nyt tässä vaiheessa muutamat näyttelyt ja tn lähtee lisääkin. Joten jos ja kun meitä ei kehien laidoilla näy, voi meidän huikata olevan poissa.
Tähän loppuun vähän positiivistakin tekstiä. Nähtiin eilen Akaassa Myrrin siskoa Vannia omistajansa Riinan kanssa. Kovasti olivat siskokset eri puusta! Vanni korkeampi, hoikempi, turkiltaan sileämpi ja rakenteeltaan enemmän isäänsä tullut. Myrri matala, paksu, pörröinen eikä tällä hetkellä niin "tasapainoinen" ulkoisesti. Sisarusten näkeminen oli yllättävän rauhallinen, vähän nuuskuteltiin ja se oli siinä. Alla kuva tyttösistä, missä heidän ulkoiset eronsa hyvin näkyvät :)
Vasemmalla Vanni, istumassa Myrri. Ja reunassa Minku- äiti häntineen (ei se siis puutu) ;)
Lumon ilme kertoo sen, mitä hänKIN ajetteli tästä näyttelystä ;)
