Ammutaan koirat ;)
Kulunut viikonloppu oli todellakin raskas. Järjestimme Jarnon kanssa toista kertaa MEJÄ- kokeen Ikaalisten Riitialassa ihan kaksistaan. Kuka ei ole kokeita itse järjestänyt, ei ehkä osaa ajatella, kuinka suuren työn = talkoilun se vaatii. Työ alkoi jo muutamaa viikkoa ennen koetta koemaastojen tiedustelulla, minkä Jarno hoiti yksin. Viimeinen tiedustelu tehtiin koetta edeltävänä perjantaina, jonka molemmat otimme töistä lomapäiväksi. Jarno huhki maastoissa, sitten tehtiin yhdessä ostoksia ja hankintoja koetta varten ja vietiin tavaraa auto täyteen ladattuna keskuspaikalle Ikaalisten Riitialaan, metsästysmajalle Särkipirtille. Ilta kuluikin minulta kokatessa ruokia (aamiaiset ja pääruoat kokeeseen molemmille päiville) ja seuraava aamu koitti aikaisena, taas auto täyteen tavaraa ja koko lauma mukaan ja ajelemaan keskuspaikalle.
Koe oli alunperin kuuden koiran koe, mutta perjantai-iltana tuli puhelu, yksi VOI- koira perui tulonsa. Koska tieto saatiin niin myöhään, emme alkaneet enää siinä härdellissä ilmoitella vapaasta koepaikasta, emmekä myöskään ottaneet toista omaa koiraa kokeeseen. Viisi koira kokeessa oli oikein hyvä määrä, ja sopi tuomarillekin mainiosti.
Lauantaina olimme paikalla puoli yhdeksän aikaan ja laittelimme paikkoja kuntoon, kahvia tippumaan, aamiaista pöytään, karttoja ja jäljentekovälineitä esille jne. Kun kaikki olivat paikalla, nautittiin aamiaista ja samalla aloitettiin opastus jälkien tekoon, kerrottiin jälkiparit ja arvottiin jäljet. Minun ei pitänyt alunperin olla tekemässä jälkiä, mutta tuon peruneen voi- koiran vuoksi jouduin hommiin. Onneksi kokeneita jäljentekijöitä oli kokeen osallistujissa sen verran, että pystyimme Jarnon kanssa tekemään yhdessä yhden korvaavan jäljen, ja kaksi paria tekivät yhden voi- ja yhden avo- jäljen kumpikin. Näin jokainen kokeen koirista (2 avo ja 3 voi) sai jäljen, jolla ei koiralle tuttua ihmistä tekemässä ollut.
Jälkien teossa ei ilmennyt mitään ihmeellistä, saimme oman jälkemme tehtyä hyvissä ajoin ja sitten takaisin keskuspaikalle, laittelemaan saunaa lämpiämään ja lounasta (lihamaronilaatikko + salaatti) esille. Porukka saapui aikanaan jälkien teosta ja sitten syötiin ja rupateltiin. Taisipa olla kello lähemmäs kuusi kun jäljentekijät paikalta poistuivat, ja meillä alkoi "vapaa" ilta. "Vapaa" siksi, että illalla piti valmistaa seuraavan päivän ruoka (thai- curry) sekä laittaa kaikki valmiiksi seuraavan aamun varsinaista koepäivää varten. Yövyimme keskuspaikalla, se olikin Myrrin toinen yö poissa kotosalta. Hyvin pikkuinen vieressäni patjalla lattialla nukkui, hän ei kyllä uudesta ympäristöstä stressaa :)
Tervepäinen pikkukaveri :)
Aamulla tuomarimme Anne Viitanen saapui ensimmäisenä paikalle ja katsotiin läpi tulevan koepäivän kulku ja kaikki järjestelyn oleelliset asiat. Aamiaista nauttiessa saapuivat myös kokeeseen osallistujat paikalle, joten päästiin aloittamaan koe suunnitellusti klo 8. Jarno piti ensin oman puhuttelunsa vastaavana koetoimitsijana kokeen käytännön asioista ja sitten tuomari piti virallisen tuomarin alkupuhuttelun. Tämän jälkeen olikin aika mennä ulos ammuntaan, jonka suorittamaan saapui seuramme jäsen Jorma haulikkonsa kera. Lähes tuohon ammuntaan asti mietin kumpi koiristamme pääsee kisaamaan. Lumon olin alunperin siihen valinnut, mutta Minku osoitti niin suurta mielenkiintoa kaikkia mejätavaroita ja tuoksuja kohtaan, että päätinkin viedä Minkun. Tämä kyllä osoittautui myöhemmin vähän virhevalinnaksi, mutta siitä jäljenpänä...Ajattelin myös, että Minku ansaitsee pienen hengähdystauon Myrristä, joka alituiseen roikkuu äitinsä korvissa ja haastaa leikkiin/rehaamaan. Taika ja Lumo osaavat sanoa Myrrille koirankielisen = jakeluun menevät EI:n, mutta Minku ei joko osaa tai ei raatsi. Pitkät on mamman hermot.. :)
Ammunta sujui kaikilta koirilta ok ja päästiin aloittamaan jäljestykset jo ennen yhdeksää. Sää oli aamulla jo melko lämmin, tuuli alkoi kuitenkin nopeasti yltyä ja kun meidän vuoro Minkun kanssa suorittaa tuli (n klo 11.30 aikaan), tuulikin jo melko tavalla. Minku on aina ollut melko ilmavainuinen, ja ominaisuus on vaan lisääntynyt iän myötä. Tässä kohtaa tiesin että virhevalinta koirien välillä tuli tehtyä, koska Lumo menee pääsääntöisesti maavainulla eivätkä tuulet niin ollen haittaa läheskään samaan malliin kuin ilmavainuisella. No, ei kun "tuulta päin" ja matkaan.
Minku oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja opastin krepeille asti kehuen, Sitten naru pitkäksi ja menoksi. Melkoista aaltoilua oli kulku jäljen molemmin puolin, väliin tarkastuslenkkejä tehden. Ensimmäinen makuu merkattiin hyvin. Vähän sen jälkeen Minku, kulkiessaan hieman sivussa jälkiuralta, löysi melkoisen linnun jäänteiden alueen, sulkia, höyheniä ja muita rippeitä oli maassa parin metrin alalla. Siihenhän sitä sitten juututtiin... Aikansa annoin Minkun niitä haistella, mutta kun ei lähtenyt etenemään niin kehoitin kerran "jälki". Yleensä en koirille puhu jäljellä mitään, mutta nyt sitä kehoitusta tarvittiin mielestäni. Minku lähtikin jatkamaan, mutta pitkän matkaa tuon tapahtuman jälkeen oli melkoista haahuilua. Mentiin kauaskin jäljestä, jäätiin katselemaan ja haistelemaan metsään, taas jatkettiin, ja haahuiltiin nokka ilmassa. Eteenpäin kuitenkin mentiin koko ajan, mutta ei sitä menoa voi kovin tyylikkääksi sanoa. Maasto oli paikoin melkoista ryteikköä ja isojakin vesiojien ylityksiä. Osa jäljestä kulki myös hakkuuaukolla. missä tuuli pyöritti hajuja (ja minua Minkun perässä) siihen malliin, että olin jo varma että kohta tuomitaan hukka. Ei kuitenkaan tuomittu, vaan matka jatkui. Parit seuraavat makuut Minku meni hätäisesti nyökäten yli. Katkokulma oli tehty viimeiselle kulmalle (meillä se on aina aiemmilla koejäljillä ja itsetehdyillä jäljillä ollut 1. tai 2. kulmalla). Siinä pyörittiin taas, kun tuuli painoi viereiseltä hakkuuaukolta hajua "väärään suuntaan". Parit isot kierrokset tehtiin mutta oikea suunta kuitenkin löytyi. Viimeinen makuu meni Minkulta ohi, kuljettiin sen verran sivussa. Aloin olla tuossa kohtaa jo niin hikinen ja väsynyt, että toivoin vain että loppuisi jo... Onneksi kohta oltiinkin vähän yllättäin sorkalla, jonka Minku ensi pari metriä ohitti, sitten meni luo ja jäi siihen. Ihmeen kaupalla päästiin siis maaliin asti, oma olo oli kuin marotonin jälkeen, kun yleensä meidän jäljet kestää n. 25-30 min, nyt kesti 40 min ja minä todellakin pyörin pitkin ryteiköitä Minkun perässä. No, pääasia että sorkka löytyi eikä emännän kunto täysin loppunut ennen maalia (ei kyllä ollut kaukana)!
Jäljeltä palattiin tuomari kyydissä keskuspaikalle ja minä jäin kirjoittelemaan kolmen ensimmäisen jäljjen koekertomuksia, Jarnon lähtiessä tuomarin kanssa kohti seuraavaa jälkeä jonka Jarno opasti. Aika koepaikalla lounasta lämmittäessä, laitellessa esiin kaikkea muuta tarjottavaa, kirjoittaen koekertomuksia (printterikin temppuili, ja meinasi loppua kirjoittelu siihen kun silmä vähän herpaantui ja Myrri olikin johdossa kiinni hampaineen.....), taistellessa PDF:n kanssa, saunan lämpiämistä vahtien jne. Kävi todellakin työstä!
Kello oli noin kolme iltapäivällä, kun kaikki jäljet oli suoritettu ja minä sain loput kaksi koekertomusta kirjoitettavaksi. Kun kaikki jäljet oli purettu, porukka saunonut ja syönyt, alkoi tulosten luku. Minähän ne toki jo tiesinkin kun kertomukset puhtaaksi kirjoitin. Kokeessa oli kaksi ensikertalaista avo- koiraa ja hienosti molemmille avo 2- tulokset! Toisen koirista omistajat olivat pitämällämme mejäkurssilla nyt keväällä, joten kiva oli nähdä, että heillä innostus lajiin syttyi ja kokeeseen tulivat!
Molemmat voi- koirat saivat myöskin kakkostuloksen. Toisella, Jarnon opastamalla labbiksella, harmittavasti pienestä kiinni kun kulma ei ratkennut, ja toisella koirista meni yliaikaa. Näin ollen kokeen paras koira oli Minku, voi 1 tasan 40 pisteellä! Tuomari oli kyllä armelias kun ykkösen antoi, näin täytyy sanoa (ja kokeen jälkeen sanoinkin).
Lopuksi vielä lahjottiin tuomari ansaitusti seuran retkituolilla ja Metsänhenki- liköörillä, mikäs sen sopivampaa mejäkokeeseen ;) Kun lahjat oli annettu ja vielä kiitelty, me tuomaria ja osallistujat myös meitä, oli aika päättää koe. Mukava oli päättää, kun kaikki vaikuttivat olevan hyvällä tuulella ja tuloksiinsa tyytyväisiä!
Tuuli tosiaan teetti "vähän" töitä Minkulle ja vähän enemmän minulle :P
Sitten alkoikin armoton siivoaminen ja tavaroiden pakkailu, jotta päästiin lähtemään kotiin. Kotiinpäin ajaessa todettiin molemmat Jarnon kanssa, että kyllä oli raskas viikonloppu. Kun hoitelee yksin kaiken kokeeseen liittyvän, voi todellakin sanoa tehneensä töitä. Kesäkuun koe samassa paikassa hoidetaan vielä kaksin, mutta tuleviin kokeisiin (jos niitä vielä pidämme) perustamme mejätoimikunnan tehtäviä jakamaan. .
Summa summarum. Kaikki järjestelyissä sujui hienosti, porukka oli mahtavaa, tuomari todella reilu ja mukava, ruoka maittavaa (etenkin thai-currya kehuttiin kovasti!), kokeen tulokset kaikkineen hienot, ja se omakin suoritus... no se nyt oli mikä oli, mutta ykkönen kuitenkin :)
Väsynyt mutta tyytyväinen Minku kera pokaalinsa .)
