Vuoden 2016 tavoitteisiin listasin Minkulle cacibin Suomesta. Sitä lähdettiin tavoittelemaan viikonloppuna järjestetystä Joensuun KV- näyttelystä.
Menomatkamme Joensuuta kohden starttasi jo perjantaina. Hetken matkaa ajettuamme liikenne pysähtyi täysin, edessä oli rekan ja henkilöauton kolari. Reilun puoli tuntia liikenteen raivausta odoteltuamme matka jatkui. Kuuntelimme liikennetiedotuksia novalta ja pian ohitettuamme Jyväskylän, radiossa kerrottiin hetki sitten ohittamassamme paikassa sattuneen motoristin hengen vaatinut kuolonkolari. Kaksi isoa onnettomuutta kävi siis aivan liki- kaikki voi tässä elämässä olla pienestä kiinni.
Joensuuhun kuitenkin selvittiin ja majoituttiin Sokoshotelli Vaakunaan. Erinomaisen hyvää palvelua saimme koko majoittumisen ajan. Koiria muistettiin lahjapusseilla ja muutenkin henkilökunta oli erittäin asiakaspalveluhenkistä, niin respassa kuin hotellin ravintoloissa. Suuret pisteet sinne päin siis!
Lauantaina oli vuorossa odotettu KV- näyttely, jossa tuomaroi arvostettu vanhempi herrasmies, tanskalainen Svend Lovenkjaer. Tollereita oli ilmoitettu 8, joista narttuja viisi. Ennen kehän alkua seurasimme, kun eräs jakkupukeinen naishenkilö kävi pariinkin otteeseen kehäsihteerien luona juttusilla. Tunnistimme ko. naisen olevan "ammattihandler", joka mm. on kirjoitellut meistä ilkeään sävyyn nettipalstoilla. Tämä kyseinen handler esitti suurimman kilpailijamme koirat (näyttelyyn ilmoitetuista tollereista 5 oli hänen, 2 meidän ja yksi jonkun muun), siellä oli siis laitettu "kaikki peliin".
Kun kehä alkoi, selvisikin tämän "ammattihandlerin" tyyli tehdä hommia. Valionarttuja oli kolme, ja kehään mentiinkin väärässä järjestyksessä, ko. handlerin esittämä koira (joka on aakkosissa meidän edellä), tulikin kehään minun ja Minkun perään. Kun lähdimme liikkeelle, juoksi tämä naikkonen koirineen useaan kertaan minun ja Minkun päälle. Sanoin asiasta varmaankin kolme kertaa siinä juostessa, että "jätä väliä!" mutta ei kun päälle vaan. Siinä sitten naureskelivat kehän laidalla meidän ymmärrettävästi pieleen menneen juoksukierroksen jälkeen koiran omistajan kanssa. Toooodella ammattimaista käytöstä! Näistä vastaavista k..usipäisyyksistä olen ennen saanut lukea ja kuullut, muttei ole aiemmin omalle kohdalle tällaista handleria sattunut. No, nyt on sekin koettu.
Jarnon ja totaalisen turkittoman Lumon esiintyminen sujui jälleen moitteettomasti. Niin keveät liikkeet ja kaunis seisominen, hienoa katseltavaa. Erin Lumo sai, vaikka ennustimme eh:n tulevan juurikin puuttuvan turkin vuoksi. Kiva ylläri siis! Kun minä menin esittämään Minkua, toi tämä "ammattihandler" jälleen esittämänsä nartun kehän sisäpuolelle, juurikin meidän eteemme vähän matkan päähän ja alkoi riehuttaa koiraa. Eli tässäkin koitettiin tehdä kaikki kiusa mitä kyettiin! No eipä taktiikka toiminut, Minkua ei tämä show kiinnostanut lainkaan ja kauniilla esiintymisellä saimme erin. Myös "ammanttihandlerin" esittämä narttu sai erin. Kilpailuluokassa suureksi iloksemme Minku osoitettiin ykköseksi ja Lumo oli kolmonen. Vain Minku sai sa:n.
Parasnarttukehässä pääsimme jälleen "ammattihandlerin" kanssa kisaamaan. Nyt ei kiusanteko suoraan onnistunut, kun hänen esittämänsä juniori oli meidän edellä. Tuomari sanoi handlerille pariinkin otteeseen, että yrittäisi saada koiran nostaman häntäänsä liikkeessä, no eipä onnistunut. Tapahtuipa niinkin, kun tuomari vielä pn- kehässä kopeloi koirat läpi, että hän löysi juniorinartun housuvilloista ison takun ja moittiva ilme kasvoillaan osoitti asian handlerille. Mitäpä sanoo arvon neiti "I am only a handler!". Taisipa tämä viimeistään sinetöidä sijoituksen, ja Minku vei narttujen voiton.
ROP- kehässä nähtiin vielä farssin huipennus. "Ammanttihandler" vei urosta, minä Minkua. Kun Minku osoitettiin ykköseksi eli ROP:ksi, lähti tämä "ammattilainen" vauhdilla kehästä, sihahtaen meille mennessään "haist...vi..u!" En ollut uskoa korviani, mutta niin vain teki. ROP- kuvaan kyseinen "ammattilainen" ei tullut, vaan mielenosoituksellisesti poistui paikalta, tuomarin jäädessä ihmettelemään asiaa. Totesin sitten tuomarille vain, että taisipa olla huono häviäjä. Me otimme tuomarin kanssa kuvat ja hän vielä kovin kehui Minkua kauniiksi rotunsa edustajaksi :-)
Minku ROP cacib, tuomarina Svend Lovenkjaer
Jarno kävi keskustelemassa handlerin käytöksestä koiran omistajan, joka oli myös näyttelytoimikunnan jäsen, kanssa. Eli asia vietiin kyllä tietoon hänelle ja toisellekin näyttelytoimikunnan jäsenelle.
Kun kehä alkoi, selvisikin tämän "ammattihandlerin" tyyli tehdä hommia. Valionarttuja oli kolme, ja kehään mentiinkin väärässä järjestyksessä, ko. handlerin esittämä koira (joka on aakkosissa meidän edellä), tulikin kehään minun ja Minkun perään. Kun lähdimme liikkeelle, juoksi tämä naikkonen koirineen useaan kertaan minun ja Minkun päälle. Sanoin asiasta varmaankin kolme kertaa siinä juostessa, että "jätä väliä!" mutta ei kun päälle vaan. Siinä sitten naureskelivat kehän laidalla meidän ymmärrettävästi pieleen menneen juoksukierroksen jälkeen koiran omistajan kanssa. Toooodella ammattimaista käytöstä! Näistä vastaavista k..usipäisyyksistä olen ennen saanut lukea ja kuullut, muttei ole aiemmin omalle kohdalle tällaista handleria sattunut. No, nyt on sekin koettu.
Jarnon ja totaalisen turkittoman Lumon esiintyminen sujui jälleen moitteettomasti. Niin keveät liikkeet ja kaunis seisominen, hienoa katseltavaa. Erin Lumo sai, vaikka ennustimme eh:n tulevan juurikin puuttuvan turkin vuoksi. Kiva ylläri siis! Kun minä menin esittämään Minkua, toi tämä "ammattihandler" jälleen esittämänsä nartun kehän sisäpuolelle, juurikin meidän eteemme vähän matkan päähän ja alkoi riehuttaa koiraa. Eli tässäkin koitettiin tehdä kaikki kiusa mitä kyettiin! No eipä taktiikka toiminut, Minkua ei tämä show kiinnostanut lainkaan ja kauniilla esiintymisellä saimme erin. Myös "ammanttihandlerin" esittämä narttu sai erin. Kilpailuluokassa suureksi iloksemme Minku osoitettiin ykköseksi ja Lumo oli kolmonen. Vain Minku sai sa:n.
Parasnarttukehässä pääsimme jälleen "ammattihandlerin" kanssa kisaamaan. Nyt ei kiusanteko suoraan onnistunut, kun hänen esittämänsä juniori oli meidän edellä. Tuomari sanoi handlerille pariinkin otteeseen, että yrittäisi saada koiran nostaman häntäänsä liikkeessä, no eipä onnistunut. Tapahtuipa niinkin, kun tuomari vielä pn- kehässä kopeloi koirat läpi, että hän löysi juniorinartun housuvilloista ison takun ja moittiva ilme kasvoillaan osoitti asian handlerille. Mitäpä sanoo arvon neiti "I am only a handler!". Taisipa tämä viimeistään sinetöidä sijoituksen, ja Minku vei narttujen voiton.
ROP- kehässä nähtiin vielä farssin huipennus. "Ammanttihandler" vei urosta, minä Minkua. Kun Minku osoitettiin ykköseksi eli ROP:ksi, lähti tämä "ammattilainen" vauhdilla kehästä, sihahtaen meille mennessään "haist...vi..u!" En ollut uskoa korviani, mutta niin vain teki. ROP- kuvaan kyseinen "ammattilainen" ei tullut, vaan mielenosoituksellisesti poistui paikalta, tuomarin jäädessä ihmettelemään asiaa. Totesin sitten tuomarille vain, että taisipa olla huono häviäjä. Me otimme tuomarin kanssa kuvat ja hän vielä kovin kehui Minkua kauniiksi rotunsa edustajaksi :-)
Minku ROP cacib, tuomarina Svend Lovenkjaer
Jarno kävi keskustelemassa handlerin käytöksestä koiran omistajan, joka oli myös näyttelytoimikunnan jäsen, kanssa. Eli asia vietiin kyllä tietoon hänelle ja toisellekin näyttelytoimikunnan jäsenelle.
Ryhmäkehien alkuun oli sen verran paljon aikaa, että päätimme kävellä hotellille hetkeksi lepäilemään ja palailla sitten lähempänä kehien alkua takaisin paikalle. Niin teimmekin ja iloksemme rotutuomari tervehti meitä hymyillen, kun näki meidät paikalla. Jäimme varmasti positiivisesti hänelle mieleen, toisin kuin tämä "ammattihandler", jonka ura ko. tuomarin kehässä voi jatkossa olla hieman kivinen ;-) Itse ryhmäkehässä ei menestystä meille suotu, se oli kierros ja näkemiin. Mutta ihan rotutuomaria kunnioittaaksemme se oli arvokas kierros.
Illalla oli juhlan paikka, aivan mieletön tulos inttinäyttelystä - ROP ja cacib! Kyllä siinä ravintolassa nautiskellessa muutamaan kertaan käytiin vielä kehän tapahtumia läpi ja ei voi kyllä muuta sanoa, että kaikenlaista viheltäjää tähänkin harrastukseen mahtuu.
Seuraavana päivänä samaisella näyttelypaikalla järjestettiin KR- näyttely. Hieman ehkä yllätykseksemme samainen "ammattihandler" esitti jälleen kaikki tämän näyttelytoimikunnan jäsenen tollerit. Jarno kävikin ennen kehää vinkkaamassa kehäsihteereille, että jos moitittavaa käytöstä (päälle ajo, esiintymisen häirintä) näkyisi, niin asia otettaisiin heti esille ja seis. Kehäsihteerit olivat erittäin ymmärtäväisiä ja asiaankuuluvasti kauhuissaan, kuullessaan eilisen tapahtumista.
Tämä näyttely oli meidän osalta menestyksetön. Tuomari, ruotsalainen vanhempi mies (eilisen ryhmätuomari) antoi kaikille koirille eri sa:n. Valionartuissa eilisen kakkonen vei voiton. Mikä oli kaikista muista (ja näitä on lukusia) näyttelykäynneistäni poikkeavaa oli se, ettei meitä Minkun kanssa juoksutettu lainkaan yksilöarvostelussa! Lyhyt kopelointi ja seisotus ja se oli siinä. No, ehkä tämä tuomari näki Minkun liikkeitä tarpeeksi jo eilispäivän ryhmissä, enpä muutakaan selitystä keksi. Kaiken lisäksi Minku esiintyi todella huonosti. Halusi vain istua (juoksut päällä, kenties vaivasi) ja muutenkin oli selvästi väsähtänyt ja ryhditön.
Ihan kivat arvostelut saivat sekä Lumo että Minku, mitä nyt moititiin hieman isoja korvia, Minkun rungon pituutta (liian pitkä tuomarin makuun) ja Lumon pienuutta. Jäimme sitten valioluokan hännille, Minku kakkoseksi ja Lumo kolmoseksi. Suuri yllätys oli Lumon saama sa, tuolla "turkilla", se oli hieman liikaa. Mutta iloisina toki otimme sen vastaan :-) Pn- kehässä Minku oli ensin sijalla 3, mutta vielä huipennukseksi tiputettiin sijalle 4. Lumo ei sijoittunut. Tällä kertaa näimme "ammattihandlerinkin" poseeraavan ROP- kuvissa, ilmankos kun esittämänsä koirat voittivat ;-)
Koirien palkka näyttelystä- uimista sydänten kyllyydestä :-)
Loppupäivä ja ilta nautittiin upeasta hellesäästä, uitettiin koiria, istuskeltiin terassilla, käytiin syömässä hyvin ja kerrattiin tätä sanottakoon tapahtumarikasta viikonloppua. Olihan menestys aivan huikea, ROP ja cacib, Lumollekin toisena päivänä sa. Ja paljon paljon kokemuksia, sellaisiakin jotka olisivat kyllä saaneet jäädä kokematta. Kiitän kuitenkin, Tuulia Alopaeus, kun teit omalta osaltasi tästä reissusta ikimuistoisen ;-)