Tänään olemme viettäneet Rakkaan Taissun 5- vuotis synttäreitä :) Onnea Ihana Elämäni Koira! Aamulla synppärisankari sai herkullisen hotelliaamiaisen, kun olimme viettämässä edellis illan 100- vuotispäiviä Wilkkupojan omistajien kekkereissä ja yövyimme "ihanassa" Ellivuoressa. Siis lihapullaa, nakkia, kinkkua ja juustoa suoraan aamiaspöydästä silvouplee :)
Iltapäivä kotosalla vietetiin juhlia jatkaen Taikan Ekku- veljen kanssa, kiitos Susanna ja Antti kun kävitte! Oli tosi mukavaa, niin koirilla kun meillä ihmisilläkin :) Tavoistaan poiketen Taika muuten oikein ärähti Lumolle tuosta synttäri- liiskattaukettu- lelustaan, joten oli kyllä mieleinen! Näin ne koirat vanhenee ja viisastuu ja muuttuu aina vaan ihanammiksi iän myötä, kumpa saisit Taika olla kanssamme vielä ainakin pari kertaa sen ajan kun tähän saakka!!! (ja muut sisarukset myös).
Eilen ennen 100- vuotisbileitä (jotka muuten olivat aivan mahtavat, kiitos Pirkko ja Risto! Vieläkin on krapula ja karaokee tuli vedettyä enempi kun varmaan koskaan ennen ;-) käytiin hyvinkäällä näyttelyssä. Siitä tuli historiallinen, sillä Taika sai ekan eh:n sitten 3 vuoteen. Ja todella asiantuntevalta serbialaiselta "tuomarilta" jolla oli hieno taito arvostella koirat edes katsomatta niihin :-D 18 koiraa oli näyttelyssä ja yksikään ei ollut arvon neidin mielestä sa:n arvoinen. Sanonpa vaan että jos jonnekin voisi tuomarista valittaa niin tästä olisin valittanut, mutta kun ei voi niin lähinnä vain nauratti. Laitanpa tähän lainauksen jonka postasin fb:n näyttelytuomaripulinaan, se ehkä kertoo kaiken oleellisen: "Aurinkolasit päässä "arvosteli" koirat edes katsomatta niihin.. Joku sai juosta 5 kierrosta, joku hätäsen yhden ja sitäkään ei katsonut. Meidän multivaliolle eh kun ei löytänyt koirasta mitään hyvää (tänä vuonna n 10 näyttelyä joisa 6 x ROP, 1 x VSP ja 2 x pn2 ja 1 x pn4). Joten kyllähän Anna "tiesi" oikein hyvin koirien laadun! Että näin- kannatan laittamaan rahat mieluummin vaikka hedelmäpeliin kuin Annan "arvosteluun" ! Ja ps. 18:sta tollerista, tyyppejä korkeasta matalaan, pienestä suureen, niin ei yhtäkään sa:ta. Mikähän tätä rouvaa olisi miellyttänyt, ei voi kun ihmetellä.....Ilme oli koko tollerikehän ajan sellainen kun olisi sitruunan nielllyt, mahtoikohan olla inho koko rotua kohtaan vaiko vaan kaamea kapula, johon niitä puolen pään peittaviä aurinkolaseja tarvittiin... Mutta niillähän näkee toki hyvin esim turkin värin, jotta go Anna go!" Jotta näin. Odotamme seuraavia näyttelyitä ja jos sieltäkin eh:ta tulee niin skippaamme loppuvuodelle suunnitellut muutamat näytelmät ja keskitymme muihin juttuihin: kasvattamaan lisää lihaksia (joita meidän 15 km päivässä lenkkeilevillä tytöillä ei ollut) sekä jos tämä ei onnistu niin luvataan pyhästi pysyä pois näyttelykehistä jottei arvon tuomareiden silmiin satu koiriemme rumuus niin paljon että tarvitaan puolet päästä peittävät aurinkolasit ja siltikään ei koiriin voi katsoa, saati koskea :-D
