Venajän MVA!
Perjantaina starttasi mobiili puolilta päivin kohti Pietaria. Mukana laavulenkillä väsytetty koiruus ja hyvä niin sillä matka oli pitkä. Nyt saatiin tullista kaikki tarpeelliset leimat ja laput :) ja matka jatkui jouheasti jo tuttuun Shelfort- hotelliin. Taiksu muisti meidän edellisen visiitin huoneen ja olisi mennyt suoraan sinne, tällä kertaa asuttiin kuitenkin eri huoneessa.
Lauantaina läksimme sitten navigaattorin turvin suunnistamaan näyttelypaikalle. Matkasta teki "hieman" hankalan se, että lauantai oli Pietarin kaupungin syntymäpäivä ja useimmat keskustan kadut olivat suljettu autoliikenteeltä, ihmisiä parveili karnevaalitunnelmissa tuhansittain kaupungilla. Onneksi oltiin varattu hyvin aikaa joten kiire ei tullut, vaikka 12 km matkaan kului lähes tunti. Näyttelypaikka oli asfalttikentällä taivasalla ja keli sateinen. Jätettiin Taiksu autoon ja lähdettiin etsimään ilmoittautumispaikkaa. Se olikin haasteellinen tehtävä se! Kukaan ei taaskaan puhunut muuta kuin venäjää ja useiden kommervenkkien jälkeen (mm. patsasteltiin pienessä hallikopperossa menossa olevan kääpiökoirakehän keskellä:) saatiin kuin saatiinkiin numerolappu kouraan ja ruplat vaihtoivat omistajaa. Sitten odoteltiin autossa ja odoteltiin ja odoteltiin.... Kunnes vihdoin alkoi kello olla sen verran että siirryttiin pihalle, jossa sade onneksi oli lakannut. Taika oli ihmeen nukuksissa, varmaan matkaväsymys painoi, eikä tykännyt liikkua kuralammikkoisella asfaltilla. Sitkeän herättelytyön tuloksena sain kuin sainkin kehään mukaani jotenkuten ravaavan koiran. Tuomarina toimi venäläinen (?) vanhempi mies, M. Permyakov, tiukan oloinen setä. Taika seisoi nätisti ja antoi katsoa hampaat ja kopeloida ihan lunkisti, ainoastaan juokseminen oli mallia "vedä perässä". No minähän vedin ja tuomari totesi: excellent, best of breed:) Sitten odottelemaan ryhmäkehän alkua ja siellä päästiin sijoille, kakkoseksi asti! Voiton vei komea labradoriuros. Ei hassumpaa:)
Sunnuntaina oli sitten toinen näyttely ja läksimme taas hyvissä ajoin etsimään mistä paikka löytyy. Näyttely pidettiin urheilukentällä, keli oli melko poutainen mutta kaamea tuuli kävi. Kehänauhat lepatti kun viimeistä päivää mutta onneksi Taiksu ei piitannut niistä yhtään. Mieli oli iloinen, koira oli ihan eri mallia kuin edellispäivänä:) Kehässä ravaaminen sujui välillä turhankin vauhdikkaasti, seisominen tosi hienosti edellispäivän malliin. Venäjän tyyliin meille ojennettiin punainen nauha taas kera saatesanojen, excellent, best of breed:) Ryhmäkehässä edellispäivän sijoitus toistui, kakkoseksi tultiin, tällä kertaa voiton vei nätti cokkerspanieli. Hip hei kyllä oli iloinen tunnelma kun saatiin sertilaput käteen, nyt on siis Venäjän muotovalioon oikeuttavat sertit kerätty! Valiovahvistus tietenkin saattaa kestää vähän tai vähän enemmän aikaa mutta sieltä se tulee:)
Maanantaina tutustuttiin kaupungin nähtävyyksiin, joita riitti paljon. Upea Pietarihovi, Nevan risteily, Iisakin kirkko... Nähtävää olisi ollut niin paljon että vain pintaraapaisun saimme. Kerrassaan upea kaupunki! Tiistaina sitten läksimme kotia kohti, aurinkoisessa kelissä ja mobiili päätti sanoa ilmastointilaitteen sopimuksen irti. Oli siis aika helteinen kotimatka. Viipurin kautta ajeltiin ja tutustuttiin vähän siihenkin kaupunkiin, mm. linnaan jonne pääsi vain sylikoiran kanssa ja Taikastahan tuli sellainen tietysti kun Jari sen syliin nappasi ja sisään päästiin :), toriin ja kauppahalliin. Kotosalla oltiin sitten illalla yhdeksän aikoihin ja me suunnattiin Taiksun kanssa suoraan lammelle. Voi koiran riemua kun pääsi tuttuihin maastoihin vapaana nauttimaan!
