FI JVA Myrri!
Perjantaina starttasi Tollerimobiili, koko lauma kyydissä, kohti Keuruuta ja TolleriMEJÄ- viikonloppua. Olimme varanneet majoittumiseen huoneistohotellin keskustan ulkopuolelta, missä oli mukavasti tilaa ja tarvittavat mukavuudet (keittiö, sauna ym). Tämä oli Hertan ensimmäinen hotellireissu, joten hieman jännitettiin miten neiti uudessa ympäristössä mahtaa pärjäillä. Turhaa oli jännitys, hienosti sujui kaikki ja koko porukka viihtyi mainiosti!
Lauantaina jätettiin koirat majoitukseen ja suunnattiin kokeen keskuspaikalle n. 15 min ajomatkan päähän jälkientekopäivään. Ohjeet oltiin saatu sähköpostitse jo aiemmin, joten keskuspaikalla jaettiin vain kartat ja tarvikkeet, sitten matkaan. Meidän ryhmällämme oli uudet jälkimaastot, hieman kauempana keskuspaikasta. Hyvin metsään löydettiin ja päästiin aloittamaan ensimmäisen jäljen tekoa. Maasto oli mukavaa kulkea, ja hieno jälki saatiin aikaan. Toinen jälkemme oli hieman kuivemmassa ja avoimemmassa maastossa, missä oli metsätöiden jäljitä jonkin verran risujätettä. Eipä sekään haastavaa kulkea ollut, ja avoimessa maastossa jälki saatiin tehtyä reippaasti. Molempiin jälkiin oltiin oikein tyytyväisiä ja sitten suunnattiin takaisin majoitukseen, huolehtimaan tyttösten lenkitykset ja pesämään helteisen päivän hiet pois saunassa rentoutuen. Illalla ei unta tarvinnut kauaa odotella, ja aamulla herättiin virkeinä koepäivään ja suunnattiin keskuspaikalle matkassa Myrri, Lumo ja Hertta. Taika ja Minku jäivät majoitukseen, ettei heidän tarvinnut koko päivää kulkea autossa "turhaan" mukana.
Koepaikalla kuultiin alkupuhuttelut koetoimitsijan ja ylituomarin toimesta, sitten arvottiin jäljet. Meillä oli mahdollisuus saada jäljet 1-2 ja 4-5, sillä olimme olleet tekemässä jäljet 3 ja 6. Meidän "arpaonnella" saatiin tietenkin ne jälkimmäiset.... Myrrille nro 4 ja Lumolle nro 5. Hieman harmitti, sillä hellettä oli tiedossa ja tuulenkin ennustettiin nousevan iltapäivää kohden. Arpaonnelle kun ei mitään voi, ei asiaa auttanut enempää harmitella vaan seuraavaksi suunnattiin ammuntaan. Koska minä ohjasin molemmat tytöt, hoidin myös ammuntaan viennin, Jarnon jäädessä kuuntelemaan laukaukset Hertan kanssa. Eipä neiti paukkuja noteerannut mitenkään, kolmesti ammuttiin eikä aiheuttanut Hertassa (kuten ei toki vanhemmissakaan) mitään ahdistuksia. Loistavaa!
Jälkijengimme Lumo, Hertta ja Myrri
Kun ammunnat oli suoritettu, suunnattiin takaisin majoitukseen ja käytettiin Minku ja Taika vielä kunnon lenkillä. Sitten Hertta, Lumo ja Myrri autoon ja kohti koemaastoja. Siellä oli hyvää aikaa kolmikkoa lenkittää, ennen kuin oli aika Jarnon ensimmäisen opastuksen. Jarnon suunnatessa metsään, suuntasin minä autolla muutaman kilometrin päähän odottelemaan Myrrin koejäljen alun tienoille.
Kello oli reilu yksi, kun tuli Myrrin vuoro lähteä suorittamaan. Lämpöä oli +27 ja tuulta hieman puuskittaisesti. Kuumaa oli siis tiedossa, mutta onneksi meidän koirat ovat tottuneet liikkumaan metsissä kelillä kun kelillä, joten itse lämmön en uskonut koituvan isoksikaan ongelmaksi. Eikä se sitä ollutkaan. Metsään siirryttiin tuomarin johdolla ja sain luvan aloittaa suorituksen esittelemällä Myrrille alkumakuun. Tuttuun tapaansa Myrri ei olisi halunnut kauaa makuulla viipyä, nopeat nuuhkaisut ja veto jäljelle oli kova. Pidättelin Myrriä kuitenkin makuulla maata esitellen ja pöyhien, sekä kannustaen. Sitten "Jälki"! sanaa toistellen ohjausmatka ja Myrri liinan päähän suorittamaan. Jäljen ensimmäinen osuus oli mukavaa kulkea, helppoa metsämaastoa. Yksi isohko vesioja osuudella oli, siinä Myrri vilvoitteli hetken ja sitten matka jatkui. Makuu merkattiin hyvin. Ensimmäisen kulman katkon Myrri selvitti nopeasti, tuulisessa maastossa oikaisten suoraan sinne missä jälki jatkui. Toisella osuudella oli pitkähkö pätkä todella tiheää lehtipuutaimikkoa, missä kulkiessa ei Myrriä näkynyt liinan päässä lainkaan. Voin vain seurata koiraa, ja onneksi Myrri meidät tiheiköstä johdatti ilman turhia pyörimisiä. Makuu merkattiin taas hyvin. Seuraavat kulmat Myrri oikoi molemmat jatkaen uusille osuuksille. Uskon oikomisen johtuvat tuulisesta kelistä ja siitä, että jälki oli M- kirjaimen muotoinen. Kolmas makuu merkattiin hyvin, viimeiselle makuulle ei maltettu pysähtyä vaan nopealla nyökkäyksellä makuulta jatkoon kohti maalia. Oli melkoisen hieno tunne kun Myrri pysähtyi, sorkkaa en itse tuossa vaiheessa nähnyt (oli aika piilossa), mutta arvelin että nyt siellä ollaan. Tuomari antoi luvan kiittää, ja kyllä kiitinkin! Mielessäni riemu mitä todennäköisimmin uudesta jälkivaliosta! Metsästä poistuttiin iloisissa tunnelmissa ja Jarnolle, joka odotteli auton luona, näytin merkkinä kädet ilmaan- kertoen siitä että hienosti meni! Hetken aikaa ehdittiin fiilistellä Myrrin upeaa suoritusta ja todennäköistä valioitumista, ennen kuin oli aika lähteä metsään Lumon kanssa.
Lumonkin jälki oli pääsääntöisesti mukavaa maastoa. Jonkin verran enemmän hakkuun pohjia, sekä kuivempaa (ei ojia vilvotteluun). Siitä kun olen Lumoa edellisen kerran ohjannut, oli pitkälti yli vuosi aikaa. Tämä itse asiassa oli Lumon koko vuoden ensimmäinen koe, kun kahteen edeltävään oli osallistunut Myrri Jarnon kanssa. Eipä tuo tauko ja minä liinan päässä Lumpparia häirinnyt. Tottuneesti matkaan ja mukavaa varmaa tahtia eteenpäin. Makuiden merkkaukset olivat paremmat kun odotin, niissä Lumolla on ollut harjoitusjäljillä vähän turhan kiire. Nyt merkattiin hienosti. Ensimmäinen kulma mentiin tarkasti, samoin kakkoskulman katko selvisi rengastuksella. Ainoa varsinainen haaste oli jostain syystä kolmas kulma. Se oli hyvin avoimessa maastossa, ja tuuli painoi maastoon puuskittain. Ehkä siitä syystä, kulma tuotti haastetta. Tehtiin useita laajenevia rengastuksia, ennen kuin oikea suunta lopulta löytyi. Viimeisen makuun merkkaus oli hätäinen, ehkä kulmassa tehty pitkä haku verotti jo voimia. Sorkalle tultiin suoraan ja oli hieno suoritus Lumpparilta! Mukava oli konkarin liinan päässä kulkea, suorastaan rentouttavaa kun mitään paineita ei ollut :)
Sitten oli vuorossa vielä päivän viimeinen jälki, jonka Jarno opasti. Me huilattiin tyttösten kanssa viileässä autossa ilmastoinnin puhaltessa. Melko pitkään seurue metsässä viipyi, ja tulivat pois eri kohdasta missä kaato oli. Siitä tiesin että koe oli ilmeisesti keskeytynyt / keskeytetty, kuten olikin käynyt. Koiralla ei ollut ollut hyvä työpäivä, vaan kolmannella suoralla oli tehty kolmas hukka ja jatkettu suorinta tietä tielle. Koska melkein puolet jäljestä oli "puhdasta", niin päätimme lähteä purkamaan jäljen Hertan kanssa. Neidille valjaat päälle ja maastoon. Todella hienosti Hertta teki töitä! Toki kannustin paljon ja välillä ohjasin, mutta niin se vaan vajaa 8 kk ikäinen Herttuli VOI- jäljen jäljesti aina sorkalle asti! Monin paikoin oli todella hienoa suorittamista, makuut kiinnostivat hyvin ja sorkka oli ihana :) Jäipäs hyvä mieli, ja kylläpäs oli kolmas tyytyväinen koira autossa tuon jälkeen!
Sitten suunnattiin hakemaan Taika ja Minku majoituksesta, pieni lenkki ja kohti keskuspaikkaa. Siellä oli vielä hommat kesken, joten odotteluaikaa ennen tulosten lukua tuli n 1.5 tuntia. Ehti hyvin lenkitellä koiruuksia, ja nauttia eväitä. Lopulta porukka alkoi kokoontua tulosten julkistukseen. Ensin luettiin AVO- luokan tulokset. Sitten VOI- luokkaan, alkaen nollista, edeten kolmosiin, kakkosiin ja lopulta ykkösiin. Siinä kohtaa tiesimme, että meillä on uusi jälkivalio! Myrrin tuloksena luettiin VOI 1, 42 pistettä. Kulmien oikomisesta tehdyt vähennykset ja ilmavainun käyttö, mistä syystä ajoittain kuljettiin vähän jäljen sivussa, verottivat pisteitä. Mutta sepä ei haitannut yhtään! Myrri on vielä niin nuori ja kokematon, että tulokset varmasti paranevat kun kokemusta tulee lisää. Aivan huikea suoritus, syyskuussa 2019 ensimmäinen VOI- startti ja tänä vuonna kolme starttia ja meillä oli uusi FI JVA!
Se hieman harmitti, että valioitumisesta ei jaettu mitään muistoa. Aiemmissa kokeissa omien koirien kanssa ja lukuisia valioitumisia nähneenä, aina on ruusuke ja useimmiten myös pokaali valioille annettu. Pienestä asiasta voi tehdä hyvän mielen, tai sitten ei.....
Lumon tulos luettiin ei- mestaruusluokan toiseksi viimeisenä, hienot 46 pistettä! Kolmannen kulman haku vähensi pisteitä, samoin viimeinen hätäisesti merkattu makaus. Jäimme pisteen päähän kiertopalkinnosta (paras ei- mestaruusluokan tolleri), joka meillä on parina vuonna ollut. Se ei sinänsä juuri harmittanut, itselleni Lumon tulos oli parempi kuin osasin odottaa. Mikä vähän harmitti, oli se, että kokeessa jaettiin yli 8- vuotiaalle tollereille kiertopalkinto. En tiedä millä perustein, sillä Lumo oli vanhin ko. palkinnosta kisaava tolleri ja parhaat pisteet saanut. Kenelle palkinto meni, oli Lumoa puoli vuotta nuorempi ja sai 41 pistettä. Ehkä asiaan vaikutti se, että palkittu koira kisasti mestaruuskokeessa. Onneksi koirat eivät palkintoja osaa kaipailla, he saavat palkkansa ihan muista asioista :)
Lopuksi jouduin sitten ensimmäistä kertaa kastumaan valiokoiran ohjaajana... Minkun ja Lumon kanssa tältä on vältytty, kun valioitumiset ovat sattuneet paikoissa jossa ei tälläistä perinnettä ole harrastettu. Nyt sain sitten saavillisen jääkylmää vettä niskaani, yhdessä Mejä- Mestaruuden vieneen Ginin ohjaaja Katin kanssa. Myrrikin tuli mukaan "kasteeseen", osasi kyllä ottaa vauhdikkaat ritolat kun vettä alkoi roiskua hänen suuntaan :D Onneksi meillä oli vielä majoitus varattuna maanantaihin saakka, joten pääsin vaihtamaan kuivat päälle ennen kotimatkaa. Kotosalla oltiin kympin jälkeen illalla, väsyneinä mutta onnellisina! Olipa viikonloppu, josta muisteltavaa jäi pitkäksi aikaa ja Myrrille ikuisiksi ajoiksi- nimen eteen liite FI JVA!