Muutama motivoitu heitto ja sitten varis + siipidamit vietiin maastoon, ja Myrri hakemaan. Hienosti sujui kaikki, damit ei kiinnostaneet kun varis oli ruudussa ja varishan se sieltä palautui- muuta ei sitten pyydettykään. Ja nyt palautukset tulivat lähestulkoon suoraan minulle, eli huimaa kehitystä tapahtunut jo ihan viikossa!
Kuten kuvista näkee, Myrrin ote varikseen on hyvä ja syvä
Kun varistreenit oltiin tehty, pääsivät isot tytöt tekemään hakuruudut damein ja siipidamein. Hienosti sujui jokaiselta! Myrrille tämä oli hyvää malttitreeniä, päästä katselemaan vierestä kun muut tekevät hommia.
Sitten lähdettiin kiertämään järvi, ottaen soisella kohtaa vähän kepin noutoja vedestä. Hienoa oli huomata, että Myrri meni suorannasta veteen empimättä ja sieltä nousikin pienellä avustuksella- pettävä reuna ei ole se helpoin ranta. Tulevia taippareita ajatellen erilaisia rantoja on hyvä treenata, ja Myrrillä onkin nyt jo kokemusta kivikkoisesta jyrkästä rannasta, pettävästä suorannasta ja kivasta hiekkarannasta.
Kun päästiin järven toiseen päätyyn, tehtiin Myrrille treeni kanilla. Aiemmin aitoa kania olivat pennut päässeet laatikossa nuuskimaan pariin kertaan. Nyt matkassa oli ihan jäniksen kokoinen puolijäinen pupu. Minä pidin Myrriä kun Jarno veti kanilla n 50 m jäljen, jättäen kanin mättään taakse etsittäväksi. Sitten Jarno takaisin ja minä lähetin Myrrn jäljelle. Todella hienosti jälkeä seuraten maavainuisesti kanille päästiin, mutta ihan ei rohkeus riittänyt ottaa kania suuhun. Pienellä hetsauksella ei mennyt kauaakaan, kun kani suuhun kelpasi ja sitä kannettiin useammankin kerran! Loistavaa!
Niin se vaan iso kani nousi pienelle koiralle kantoon!
Järvilenkin loppupuolella tehtiin taas tuttuun tapaan dami-ilottelua kaikille vesinoutojen merkeissä. Hauskaa oli!
Sunnuntaina korkattiin Myrrin "näyttelyura", kun lähdetiin ensimmäistä kertaa harjoittelemaan kehäkäytöstä Tampereella pidetty mätsäriin. Myrrin olin ilmoittanut isoihin pentuihin ja paikalla oli toinenkin samanikäinen tolleri, Hannan Myy. Näistä kaveruksista tuleekin varmasti toisilleen tutut, kun samoja kehiä tullaan kiertämään kuten aikanaan Hannan Pepin ja meidän Lumon kanssa :) Kiva oli nähdä ja mukavasti pennut tulivat juttuun keskenään!
Kehässä Myrri sai parikseen huskyn- pennun, joka esiintyi varsin rauhallisesti. Myrrillä oli energiaa, liikkeet sujuivat tosi kivasti ja seistäkin maltettiin namilla melko tiheään palkaten. Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta halusin ottaa tämän ekan kokemuksen varman päälle. Tutkimista me ei olla oikein vieraiden kanssa treenattu (paitsi toki Helmiinan hoidoissa useammankin kerran käyty) ja siinä on vielä vähän treenittävää... Kyllähän ne hampaat saatiin katsottua mutta melkoista venkoilua meinasi olla. Ihan hyvä kokemus siitäkin kuitenkin jäi, kun tuomari vähän namitteli Myrriä siinä tutkimisen lomassa. Tästä venkoilusta johtuen meille sininen nauha, mitenkäs muuten- kaikissa meidän lauman harvoissa mätsärikäynneissä on sininen ollut meidän väri :D
Nätisti Myrri seisoo, kun malttaa :)
Eikä liikkeessäkään moittimista- huomaa kauniisti kannettu häntä :)
Lopuksi kaikki sinisen saaneet pennut menivät yhdessä kehään. Juostiin pari kierrosta ja seisotettiin, sitten tuomari poimi ensin ei- sijoittuvat pois ja lopulta olikin enää sijat 1. ja 2. jaossa ja jäljellä tollerit ;) Myrri osoitettiin ykköspaikalle eli sinisten pentujen voittoon, olipas mukava "näyttelyuran" alku! Palkinnoksi saatiin lelu, panta, lahjakortti, herkku ja nivelravinnetta. BIS- kehää ei jääty odottelemaan, sillä kehät jatkuivat pitkälle iltapäivään ja me saimme sen mitä tulimme hakemaankin- kehäkokemusta :)
Mätsäriin saimme seuraksemme Vilman, joka otti reissusta mukaan Lumpparin tollerin aukkoa täyttämään viikoksi maalle. Pienen Maisan- tytön täti tuo toivottavasti vähän lohtua ja näyttää mitä kaikkea tuollaisen vähän vanhemman tollerin kanssa voi touhuta. Siellä ollaan jo uitu, lenkkeilty, heitelty frisbeetä, verijälkeä on suunnitelmissa jne jne :) Kivasti on kuulemma mennyt ja Lumppari kotiutunut hienosti. On se sellainen murunen, ja ihanaa että voidaan jakaa näiden omien tyttöjen myötä iloa ja lohdutusta kun sitä tarvitaan.
Näin tyytyväinen frisbeen noutaja tänään saamassani kuvassa Vilman luota :)
