Koeselostus: "Lumo tutkii alkumakuun hyvin ja saatetaan mallikkaasti veriuralle. Alkaa sopivavauhtinen jäljestys jossa käytetään pääosin maavainua. 1:n osuus hyvin vain yksi pisto jäljen sivuun. Makuun kiertää aivan vierestä ohi. 1:n kulman katko veretyksen lopusta rengastus takana ja kaarroksella ulkokautta toiselle osuudelle. Se myös hyvin, vaikka maasto on haastavaa harvennushakkuualuetta. Osuuden makuun tutkii hyvin. Kolmannella kulmalla oli jäljentekijät tehneet pitkän piston suunnistusvaiheessa ja Lumo tekee kulmalla laajan rengastuksen takana ja palaa kulmalle jossa pieni pyörähdys ja 3:lle osuudelle. Tämä osuus on paljas hakkuuaukko jossa on todella kuuma ja siellä on vaikea kulkea. Lumo kuitenkin sinnikkäästi työstää itsensä 3:lle kulmalle. Osuuden makuun tutkii. Kulmalle tultaessa on todella kuuma ja aikaa on mennyt haastavassa maastossa, joten koiran ohjaaja keskeyttää kokeen. Lumo osoitti sinnikkyyttä ja hyvää nenän käyttöä tänään. Valitettavasti olosuhteet olivat nämä. Tsemppiä jatkoon!".
Lyhyesti. Akaan MEJÄ- koe aloitettiin aamulla klo 05.00. Me saimme päivän viimeisen jäljen, jolloin lämmintä oli puolilta päivin varjossa +30 ja auringon paistaessa auringossa paljon enemmän. Jälki oltiin tehty lähes koko matkalta (poislukien osa alkua ja pieni osa loppua) vaikeakulkuiseen maastoon, josta suurin osa oli hakkuualuetta. Lämpö siellä oli epäinhimillinen. Lumo teki upeasti töitä, mutta etenkin toisella kulmalla jäljentekijöiden päinvastaiseen suuntaan tekemä pitkä suunnituspisto teetti ylimääräistä työtä paljon ja väsytti Lumoa kovasti. Koiraa ei olisi pitänyt koskaan laittaa tuolla kelillä tuohon maastoon (tai tuohon maastoon ikinä, kelistä riippumatta), joten keskeytin kokeen- Lumohan kyllä jäljestäisi vaikka jalat altaan. Tuomarin sanoin, tälläistä jälkeä ei olisi koskaan pitänyt tehdä ja kokeen jäljet olivat varsin epätasapuoliset.
Minun tuurini siis jatkuu näiden jälkikokeiden suhteen ja seuraaviin kokeisiin lähtee Jarno. Tollerimejään saatan lähteä mukaan, riippuen siitä montako paikkaa saadaan ja olisi siellä minulla yksi ohjaustehtäväkin omien lisäksi. Alkaa hieman syödä motivaatiota nämä muut kuin koirasta johtuvat hylkäykset ja keskeytykset, kuten varmasti jokainen lajia harrastava ymmärtää...
Lumolle isot pisteet siitä, että johdatti meidät maastosta pois, oppaan ollessa täysin hukassa siitä missä jälki kulkee. Loppu oltiin vedetty sellaiseen tiheikköön, missä ei eteensä nähnyt eikä merkkejä ollut juuri lainkan. Lumo kulki edellä jäljestäen ja johdatti lopulta meidät sorkalle, jonka hienosti osoitti. Ilman Lumoa olisimme varmaan siellä hornan kattilassa vieläkin.... Rakas ja niin taitava Lumo!
