Lauantaina Jarno huhki koko päivän hirmuisessa helteessä tehden koejälkiä kokeeseen. Minä olin lauman kanssa hotellilla 40 km päässä, ja lenkitin tyttöjä kahden porukoissa pitkin päivää läheisessä puistossa. Kuuma oli! Ihan epäinhimillinen keli tehdä jotain koejälkiä, mutta kummasti se Jarno sieltä selvisi ja oli kuulemma saanut parikseen järkityypin, joka otti kokeneelta jäljentekijältä kiitollisena neuvoja ja ohjeita vastaan. Hienoa että tällaisiäkin ihmisiä lajin parissa on ja heitä pääsee opastamaan- siinä hommassa Jarno on kyllä hyvä!
Lauantaina vietettiin myös Rouvan 10- vuotispäivää, hieno ikä ja lihapullaherkuttelun arvoinen juttu :) Kuvassa päivänsankari hotellin viereisen puiston suihkulähteellä
Lauantaina vietettiin myös Rouvan 10- vuotispäivää, hieno ikä ja lihapullaherkuttelun arvoinen juttu :) Kuvassa päivänsankari hotellin viereisen puiston suihkulähteellä
Jarnon palattua umpiväsyneenä metsästä käytiin syömässä ravintolassa, ihan mukava pitkästä aikaa kun ei me tuolta maaseudulta kovin usein ulos lähdetä. Nämä "spesiaalitapaukset" pyritään järjestämään sopivasti koiramenojen yhteyteen.
Sunnuntaina aikainen herätys ja koepaikalle, koko lauma autossa mukana. Alkupuheet kun oli pidetty ja ammunta tehty, uitettiin koiria keskuspaikan hiekkarannalla. Se olikin päivän mukavin anti!
Lumo sai jäljen nro 20 ja kaikki siitä asti menikin pieleen. Opasteita ei ollut, ja jo jäljelle löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kun sinne lopulta päästiin, teki Lumo valtavassa kuumuudessa (auton mittari näytti +31, metsä oli paljon kuumempi) upean suorituksen. Maasto hohkasi lämpöä mutta niin se Lumppari vaan jaksoi jäljen taivaltaa, selvittäen vaivattomasti ensimmäisen kulman ja toisen kulman katkon, sekä merkaten kaksi makuista hyvin ja kaksi.. no merkaten sen makuulle laitetun kepin missä heilui kreppi! Ei morjes... Siinä vaiheessa kun olin laskenut neljä makuuta, alkoi tuntua siltä että jokin ei nyt täsmää. Tuomari ja opas olivat jääneet jälkeen jokin verran ja siellä näyttiin käytävän keskustelua. No, minähän toki jatkoin Lumon perässä ja sorkalle saavuttiin, se hienosti osoittaen. Siinäpä sitten selvisi miksi tuomari oli jälkeen jäänyt. Kyseessä oli se, että jäljeltä puuttui viimeinen kulma! Ja sinnehän ne tuomari ja opas palasivat asian tarkistamaan. Kun tuomari palasi metsästä (opas ei edes tullut meidän luokse pahoittelemaan asiaa), kertoi hän että valitettavasti jälki hylätään, koska kolmatta kulmaa ei ollut eikä sitä näin ollen voitu arvostella. Epäuskoisin tuntein me Jarnon kanssa asiaa pureskeltiin ja se epäreiluuden määrä! Upea työ koiralta ja kahden päivän työ ihmisiltä- tulos se ettei tulosta ole.
No, siitä sitten iloisin mielin Jarno opastamaan omaa jälkeään ja sen jälkeen purku. Edelleen ei tuntunut todelliselta että näin voi käydä. Viikonlopun saldona ajot 3.5 tuntia suuntaansa, kaksi päivää hirveässä helteessä "talkoillen", oma hieno suoritus ja tulos... hylätty. Eipä siinä paljon 50 € koemaksun palautus painanut, kun kaiken rahan menon laskee päästään lähelle 500 € ja vielä se työn määrä.. Ei voi rahassa mitata.
MUOKS: Eilisen vielä pahoissa tunnekuohuissa kirjoitettu pätkä on nyt editoitu, saatuamme meilitse anteeksipyynnön toiselta jälkiparin jäljentekijöistä.
MUOKS2: Ja ensi viikolla Lumoa kutsuu koe Akaassa, taitaa päästä Jarno ohjaamaan, kun minun ohjatessa erinäiset epäonnet tuntuvat aina osuvan kohdille.....
Lumo sai jäljen nro 20 ja kaikki siitä asti menikin pieleen. Opasteita ei ollut, ja jo jäljelle löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kun sinne lopulta päästiin, teki Lumo valtavassa kuumuudessa (auton mittari näytti +31, metsä oli paljon kuumempi) upean suorituksen. Maasto hohkasi lämpöä mutta niin se Lumppari vaan jaksoi jäljen taivaltaa, selvittäen vaivattomasti ensimmäisen kulman ja toisen kulman katkon, sekä merkaten kaksi makuista hyvin ja kaksi.. no merkaten sen makuulle laitetun kepin missä heilui kreppi! Ei morjes... Siinä vaiheessa kun olin laskenut neljä makuuta, alkoi tuntua siltä että jokin ei nyt täsmää. Tuomari ja opas olivat jääneet jälkeen jokin verran ja siellä näyttiin käytävän keskustelua. No, minähän toki jatkoin Lumon perässä ja sorkalle saavuttiin, se hienosti osoittaen. Siinäpä sitten selvisi miksi tuomari oli jälkeen jäänyt. Kyseessä oli se, että jäljeltä puuttui viimeinen kulma! Ja sinnehän ne tuomari ja opas palasivat asian tarkistamaan. Kun tuomari palasi metsästä (opas ei edes tullut meidän luokse pahoittelemaan asiaa), kertoi hän että valitettavasti jälki hylätään, koska kolmatta kulmaa ei ollut eikä sitä näin ollen voitu arvostella. Epäuskoisin tuntein me Jarnon kanssa asiaa pureskeltiin ja se epäreiluuden määrä! Upea työ koiralta ja kahden päivän työ ihmisiltä- tulos se ettei tulosta ole.
No, siitä sitten iloisin mielin Jarno opastamaan omaa jälkeään ja sen jälkeen purku. Edelleen ei tuntunut todelliselta että näin voi käydä. Viikonlopun saldona ajot 3.5 tuntia suuntaansa, kaksi päivää hirveässä helteessä "talkoillen", oma hieno suoritus ja tulos... hylätty. Eipä siinä paljon 50 € koemaksun palautus painanut, kun kaiken rahan menon laskee päästään lähelle 500 € ja vielä se työn määrä.. Ei voi rahassa mitata.
MUOKS: Eilisen vielä pahoissa tunnekuohuissa kirjoitettu pätkä on nyt editoitu, saatuamme meilitse anteeksipyynnön toiselta jälkiparin jäljentekijöistä.
MUOKS2: Ja ensi viikolla Lumoa kutsuu koe Akaassa, taitaa päästä Jarno ohjaamaan, kun minun ohjatessa erinäiset epäonnet tuntuvat aina osuvan kohdille.....
