ROP- Rouva ja ROP- neito :)
Loppuviikon koiratapahtumat alkoivat Helatorstaina Hämeenkyrön ryhmänäyttelyn merkeissä. Osallistumista ei edes mietitty, kun kyseessä kerran oli kotinäyttely reilun 10 min matkan päässä meiltä ja arvostelemassa yksi eniten arvostamiani tuomareita, Pia Itkonen.
Paikan päälle saavuttuamme havaitsimme, että kevythäkkimme (suuri kehämallinen häkki) ei sitten pärjäilekään kovin hyvin puuskaisessa tuulessa. Onneksi meillä oli teltta matkassa ja sehän sitten kasattiin. Kunnes huomattiin. että telttakepit olivat jääneet kotiin..... Onneksi koiranäyttelyissäKIN voi tavata mukavia ihmisiä ja saimmekin naapuriteltan väeltä lainaksi telttakiiloja sen verran, että teltta saatiin maahan kiinni. Kiitos vielä tätä kautta teille pelastavat enkelit, jos blogia satutte lukemaan!
Odotteluaika ennen kehämme alkua sujui leppoisasti ISKK:n tutun noutajaporukan kanssa rupatellessa ja kohta paikalle saapuikin yksi minun päivän esitettävistä, komea poika Foxi omistajansa Terhin kanssa. Olin luvannut viedä pojan kehiin ja tottahan toki sitä vähän treenailtiin ennen virallista debyyttiä. Treenit sujuivat hyvin ja sitten vain odoteltiin koska h- hetki koittaa.
Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria joista kaksi oli poissa. Uroksia oli kisassa kaikkiaan kolme. Kaksi junioria saivat eh:t ja sitten minä Foxin kanssa kehään. Poika oli aika vauhdikas esiintyjä mutta hyvin meillä sujui, kun kerran tuloksena oli eri sa kera sertin :D Onnea Terhi!
Nartuissa ei sa:ta jaettu ennen avoluokkaa. missä taipparitreenikaverillemme Noomille se annettiin. Onnea Liisa! Sitten olikin meidän valioiden vuoro. Lumo esiintyi kivasti Jarnon kanssa ja sai erin. Minkulla oli melkoinen venyttelypäivä, Pialle esitettiin venyt useampaan kertaan ja ainahan se naurua irroittaa :) Kaikki sujui hienosti ja eri saatiin. Kilpailuluokassa Minku ykköseksi ja molemmille sa. Sitten hakemaan Rouva häkistä. Rouvan esittämisessä ei mennyt mikään pieleen, mitä nyt välillä sai kaivella ruttuun kerjätessä meneviä huulia oikeaan asentoon :D Loistavalla arvostelulla Rouvalle sa ja ROP- vet ruusuke! Se olikin Suomesta jo 13. ja kaikkiaan 21. ROP-vet Rouvalle! On se vaan melkoinen.
Pn- kehään saimme esitysavuksi Liisan, joka sai vietäväkseen Lumon. Kiitos vielä Liisa avusta!
Juostiin yhdessä ympäri ja yksitellen edes takas. Sitten järjestys: Minku nostettiin kärkeen, Taika kakkoseksi, Noomi kolmanneksi ja Lumo oli pn4. On se vaan upeaa, kun kaikki omat tytöt on pn- sijoilla tiukalla tuomarilla!
ROP- kehään Minku pääsikin ensimmäistä kertaa Jarnon kanssa, sillä minähän toki vein Foxin loppuun saakka kun olin luvannut pojan esittää. Minku oli vähän ihmeissään alkuun että mitäs se iskä nyt hihnan päässä on, mutta hyvin Jarno sai Minkun esiintymään. Juostiin ympäri ja yhdessä edes takas. Minku oli ROP ja Foxi VSP. Aika huikeat sijoitukset siis, tälle nuorelle parille ;-)
Ryhmissäkin käytiin vielä kun ne lähes heti tollerikehän jälkeen alkoivat. Pia ei ryhmiä tuomaroinut (harmi!) ja menestystä ei tullut. Kivasti Minkukin kuitenkin jaksoi ryhmäkehissä esiintyä häntä heiluen. Ja Rouva nyt syttyy aina kun kehään pääsee :)
Tässä vielä Minkun kaunis arvostelu: "Tyypiltään erinomainen, hyvin laadukas kokonaisuus. Kaunisilmeinen, erinomainen pää. Hyvä selkä. Hienosti edukseen kannettu häntä. Kauniit tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehä. Vahva lanne. Erinomainen raajaluusto ja käpälät. Hyvälaatuinen karvapeite joka ei tänään parhaimmillaan. Liikkuu kehän omistaen. Kaunis, hillitty käytös".
ROP Minku, VSP Foxi. Tuomarina Pia Itkonen
Perjantai pidettiin Jarnon kanssa lomaa, jotta ehdittiin tehdä valmistelut ja viimeiset hankinnat viikonloppuna järjestämäämme ISKK:n MEJÄ- koetta varten. Voin kertoa että kyllä siinä kokeen järjestämisessä on melkoisesti hommaa! Jarno kertoilee näistä enemmän omassa blogissaan. Minä hoidin kokeen emännän työt ja kiva oli kuulla (ja nähdä) että ruoasta pidettiin :)
Lauantaina tehtiin jälkiä sadekelissä. Sain parikseni Johannan, jonka kanssa meillä yhteistyö sujui oikein hyvin! Ensin tehtiin yksi voi-jälki ja sitten avo- jälki. Lauantaina sateli vettä lähes koko päivän ja oli koleaa, no koleus ei kyllä haitannut kun siellä metsässä muutama tunti rämmittiin- pikemminkin päin vastoin!
Sunnuntaina oli sitten suoritusten vuoro. Minku pääsi jäljelle iltapäivästä kahden maissa. Sää oli tehnyt täydellisen muutoksen, reippaasti puhalteleva tuuli ajoi pilvet pois taivaalta ja helleaallon Ikaalisiin. Lämpöä oli +25 tai ylikin ja edellispäivän sateessa lionnut metsä nosti kosteutta ilmaan kuin saunassa ikään. Oli KUUMA!
Minkun suorituksesta muutama sana. No, ensinnäkään Minkun ei pitänyt edes osallistua, kun on tuhdisti valeraskaana ja käytös ihan muuta kuin normaalisti. Lisäksi neito vietti koepaikalla sekä lauantain että sunnuntaina "kisamaskottina", ainoana koirana joka hengaili keskuspaikalla Särkipirtillä. Eipä siinä paljon nukkumaan ehtinyt, joten väsymyskin painoi. Kokeeseen aiottu koira Lumo aloitti juoksut, joten siksi Minku otettiin matkaan.
Ensimmäisen osuuden Minku teki hyvää työtä. Katkokulma joka oli suolla, selvisi myös laajoin rengastuksin. Toisella osuudella alkoivatkin sitten ongelmat. Minku tehdessään riistajälkien tarkistusta jäljen sivuun, sattui linnunpesälle. Ehdin nähdä, että pysähtyy, jotain höyheniä on suupielissä ja sitten kierähtää pesälle! Minku ei ole koskaan käyttäytynyt noin. No, siinä sitten mentiin tuomarin kanssa katsomaan että mitä kävi, oliko pesässä kenties entiset munat/poikaset... Jotain Minku nieleskeli, luulin poikaseksi ja tottakai otin koiran pois pesältä. Tuomarin kanssa juteltiin jälkeen päin, että oli hänen mielestään vanha pesä ja se Minkun syömä vain höyheniä. Mene ja tiedä, toivottavasti. Tämän jälkeen Minku alkoikin sitten "jäljestää" lisää pientä syötävää. Useampi hyöhenpaikka löydettiin, välillä käytiin pitkässä suo-ojassa vilvoittelemassa ja lähes makoilemassa... Matka kuitenkin verkkaisesti jatkui ja hukkia ei oltu vielä tuomittu. Nyt minulle kuitenkin selvisi se, mitä tarkoittaa koiran puurtava työskentely. Tehtiin lenkkiä jäljen molemmin puolin, välillä pongattiin riistapaikkoa, yhdelläkin Minku viipyi varmaan usemman minuutin peurankarvaa syöden ja maata kaivellen... Odottelin vain koska tuomari kertoo ajan ylittyneen. Puurtavasta ja tökkivästä menosta huolimatta päästiin neljännelle osuudelle. Sieltä sitten löytyi se "viimeinen niitti". Rusakonjääneet ja Minkun matka jatkui jäniksenkäpälä suussa :D No tällä kertaa se jäniksenkäpälä ei ollut onnen amuletti, vaan yhdessä tuomarin kanssa todettiin että kyllä se käpälä nyt lähtee suupielestä ja aikakin näyttää sen verran, että sorkalle mennään ripeästi yhdessä. Sorkka sitten löytyikin n 100 m päästä, eli kauas ei jääty ennen ajan loppua, mutta olihan tuo nyt melkoista tuskaa koko reissu! Olisi pitänyt keskeyttää jo siihen ekaan linnunpesään. Kun koirasta näkee että se etsii ihan muuta kuin verijälkeä (vaikkakin koko ajan jatkoi myös jäljellä ja mm. kaikki makuut merkattiin), niin tyhmää oli jatkaa. Oppia ikä kaikki ja opin ainakin sen, että jatkossa väsynyttä ja hormonihuuruissa olevaa koiraa ei laiteta kokeeseen!
Minku pääsi jälkensä jälkeen kokeen keskuspaikalle jäljellä mukana olleen seuramme puheenjohtajan autossa. Kiitos Jorma kuljetuksesta! Minä jatkoin opastamaan päivän viimeisen jäljen. Onneksi siellä oli suorittamassa Teddy, joten paljon ei tarvinnut opastusta stressata kokeneen konkarin perässä! Harmittavasti Teddylle sattui yksi hukka viimeisellä osuudella, joka kyllä olikin kuin hirvien olohuone. Sorkkaa, makuupaikkoja ja jätöstä joka puolella laajaa sammalista metsää. Muutenkin kokeessa oli, ehkä sitten kelistä ja toisekseen runsaasta riistasta johtuen monia epäonnistumisia. Yksi ykköstulos kuitenkin saavutettiin, onnea mäyräkoiralle Maisalle!
Koe järjestelyineen oli antoisa kokemus ja hienosti siitä Jarnon kanssa selvittiin. Tuomarimme Katri Laaja (kiitos!) koekertomukessaan mainitsi koetoimikunnan tehneen erinomaista työtä. Mutta kylläpä oli kaikkensa antanut olo tämän viikonlopun jälkeen. Seuraavaa koetta mietitään sitten vuoden päähän, ehkä tästä on siihen mennessä toivuttu :D Ja otsikkoni viittaus "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli" kuvasi hyvin onnistutta ja hyvän yhteishengen täyteistä mejäviikonloppua, tulokset sitten vaan jäivät laihoiksi.
