Näyttelyyn oli ilmoitettu 10 tolleria ja kuten trendinä on, narttuja oli jälleen enemmistö. Tuomarina toimi mukava ja asiantunteva Elena Ruskovaara. Olemme Elenalla käyneet aiemmin hakemassa arvioita aina h:sta ROP:iin, joten ihan ei tiedetty mitä odottaa. Tuo h tuli Minkulle junnuna, hienolla arvostelulla muuten, mutta ylipainosta rangaistiin paljon. Mikä on tietenkin hyvä asia ja avasi minun silmät tilanteen suhteen. Sen jälkeen onkin Minku ollut timmissä kunnossa.
Kehän aloitti junioriuros saaden sileän erin. Sitten kaksi junnunarttua, eh molemmille. Nuortenluokan nartulle eri sa. Avoimeen luokkaan sileä eri ja eh. Sitten meidän valiot. Noora esitti Lumon (kiitos!) ja minä Minkun. Kivasti Lumppari Nooran kanssa esiintyi ja saikin maininnan kauniista esiintymisestä. Eri tuli arvioksi. Minkun tullessa arvosteluvuoroon veti neiti isot venytykset Elenalle ja hurmasi tuomarin puolelleen :) Arvostelu oli yksi Minkun kauneimmista:
"Viehättävästi käyttäytyvä, hyvin narttumainen, erinomaisessa kunnossa. Erinomainen häntä, vahva kaula. Hyvä runko ja luusto. Miellyttävä raajarakenne ja kulmaukset. Erinomainen ilme. Voimakas tasapainoinen nartun pää. Erinomainen sävykäs karva. Erinomaisen terveet, rytmikkäät liikkeet".
Kun Elena oli sanellut arvostelun, hän totesi nauraen minulle että taidatkin tietää mikä tuli arvosanaksi :) Erihän se, kun arvostelu oli pelkkää erinomaista erinomaisen perään! Kilpailuluokassa Minku osoitettiin heti ykköseksi ja molemmille sa. Myös Lumon arvostelu oli kaunis, vain turkista todettiin että ei ole tänään täydessä karvassa, kuten ei olekaan.
Veteraaninarttuja oli kaksi, Taika aloitti luokan. Rouva veti tuttuun tyyliin asenteella häntä heiluen ja sai erin. Myös toiselle veteraanilla eri. Kilpailuluokassa Rouva kärkeen ja molemmille sa, Taikalle ojennettiin myös ROP-vet ruusuke joka olikin jo Rouvan 12. Suomesta! Siitä jatkettiinkin sitten suoraan pn- kehään. Minä vein Minkun, Noora Lumon ja Taikalle sain esitysavuksi meidän tokokurssiohjaajan siskon (kiitos!). Pari kierrosta juostiin ja sitten käteltiin ulos nuortenluokan narttu ja veteraani osoitettiin sijalle neljä. Tämähän tiesi meille kolmoisvoittoa! Taika nostettiin Minkun ja Lumon väliin, sijoitukset siis Minku ROP, Taika pn2 ROP-vet ja Lumo pn3. Eipä olisi paljon paremmin voinut mennä! Kehän jälkeen juttelin Elenan kanssa arvosteluja hakiessa ja hän vielä siinäkin kehui meidän tytöjen tyyppiä ja käytöstä. Kylläpä tuli hyvä mieli!
Ryhmäkehiinkin jäätiin mutta siellä ei menestystä herunut. Harmi kun Elena ei meidän ryhmiä (vet ja 8) ottanut... Mutta eipä se mitään, tytöillä oli hauskaa!
Kaunein kolmikko kera palkintojen :)
Sunnuntaina lähdettiin anivarhain kohti Eurajokea, vieden Taika ja Lumo matkalla hoitoon minun vanhemmille (kiitos!). Minku sai kokeessa jäljen nro 2 ja pian laukauksensietotestin jälkeen lähdettiinkin maastoon. Minku oli hieman levoton jäljelle lähtöä odotellessa, ei ihan normaali oma itsensä. En tiedä vaikuttaako neidillä nyt päällä oleva valeraskaus ja hormonit käytökseen, hyvinkin mahdollista.
Jälkemme kulki todella ikävässä maastossa niin ensimmäisen kun etenkin viimeisen osuuden. Maasto oli sellaista ryteikköä, että suuren osan matkaa kuljin näkemättä koiraa ollenkaan. Omat käteni ja kasvot olivat täynnä verinaarmuja rämpiessäni Minkun (liinan) perässä ryteikössä. Sorkka olikin sitten sijoitettu sinne pahan ryteikön keskelle ja melkoinen "jäljellä kuin juna"- etenevä koira olisi pitänyt olla, että sen olisi löytänyt. Minku ilmavainuisena aaltoillen kulki ohi sorkasta ja pitkin poistumisjälkiä tielle. Siinä kohtaa tiesin että tässäpä tämä, siihen saakka hukaton, suoritus oli, mahdoton tehtävä koiralle siinä ryteikössä löytää kaatoa. Itseäni jäi todella paljon harmittamaan se, että jälki ei tehnyt koiralle oikeutta kuten mejän periaatteiden mukaan pitäsi aina tehdä. Minku teki niin kovasti töitä että eniten harmitti koiran puolesta, tulokseton lähes läpipääsemättömässä risukossa rämpiminen. Tuomarikaan ei siellä enää perässä pysynyt ja opas huuteli jostain kaukaa että tänne päin.... Jos olisin ollut fiksu, olisin keskettänyt kokeen. No, en siinä kohtaa osannut ajatella riittävän selkeästi ja mentiin sitten jälki loppuun. Sorkka tietenkin kiinnosti ja Minku sai minulta valtavat kehut. Tuloksena kokeen huonoin VOI- luokan tulos, voi 2 ja 30 pistettä. Upeaa työtä Minkulta, mutta tehtävä oli mahdoton.
Ensi viikonloppuna pääseekin Lumo vuorostaan Päijälän maastoihin kokeisiin. Siellä ollaan jokusen kerran oltukin ja enpä usko sieltä moista maastoa löytyvän missä meidän Eurajoen jälki kulki. Jarnon tekemä Eurajoen jälki oli ihanaa ja helppokulkuista kangasmetsää, eipä mennyt ihan tasan "onnenlahjat" jälkien jaossa. Eipä voi kun todeta, että onneksi ei valioituminen ollut tuosta jäljestä kiinni! Minku kun on lahjansa jo FI JVA:n arvoisesti osoittanut :)
