Lauantaina Jarno lähti tekemään jälkiä Pirkan nuuskujen mejäkokeeseen n. 10 km päähän Oriveden Päijälään ja minä jäin lomakotiin tyttösten kera rentoutumaan, tekemään pitkiä lenkkejä ympäröivään maastoon ja nauttimaan kauniista alkusyksyn päivästä. Jarno sai jäljet tehtyä neljän aikoihin ja sitten ajelimme Kuhmoisten keskustaan käymään vähän ruokaostoksilla. Loppuilta vietettiin uittaen tyttöjä, käyden ihanassa tunnelmallisessa saunassa ja nautiskellen hyvää ruokaa ja juomaa omassa pikku "yksiössä" :-) Illalla alkoi se luvattu vesisade ja sitä sitten riittikin kovalla tempolla läpi yön. Näemmä se on aina Päijälän kokeessa näin, kevään kokeessa sama homma, rankkaa sadetta läpi viikonlopun.
Sunnuntaina aamun lenkityksen jälkeen jäivät Taika ja Lumo pötköttelemään majapaikkaan ja me suuntasimme Minkun kanssa kokeen keskuspaikalle. Siellä tutut kuviot, ylituomarin alkupuhuttelu ja jälkien arvonta sekä laukauksen sieto (läpi meni jälleen suvereenisti). Tällä kertaa laitoin Jarnon arpomaan meidän jäljen, sillä minulla on tunnetusti surkea arpaonni. Tämä taktiikka kannattikin, Minku sai päivän ensimmäisen jäljen!
Vesisade jatkui ja tasaisen harmaa taivas lupasi sadetta vielä pitkälle iltapäivään, kun ajelimme jäljen lähtöpisteeseen odottelemaan tuomaria ja opasta. Kohta he sieltä saapuivatkin ja sitten suuntasimme innoissaan olevan Minkun kanssa metsään, kohti päivän työtehtävää.
Alkumakuu kiinnosti Minkua ja sen haisteltuaan lähdettiin etenemään mukavaa vauhtia jäljelle. Maasto oli jäljen alussa ihan mukavaa kangasmaastoa, toki varsin märkää kovan sateen ansiosta. Minkulla oli tehtävä hyvin hallussa ja ensimmäinen makuu tarkistettiin pysähtyen. Kohta saavuttiin kulmalle ja pienellä tarkistuksella uusi suunta löytyi. Toisella osuudella maasto muuttui melkoiseksi ryteiköksi. Kaatuneita puita riitti ja risukkoa. Sai ihan kieli keskellä suuta siellä kulkea ja Minkullakin oli välillä selvästi vaikeuksia miettiä, mistä kohdasta rungot ja risut ylitetään. Tehtävä oli kuitenkin selkeästi mielessä ja vaikeudet ylitettiin. Myös osuuden lopussa ollut katko selvisi ilman ongelmia. Kolmannella osuudella kävi pieni äksidentti, kun Minku jäi risukossa valjaistaan kiinni kantoon. Eipä se paljoa Minkua haitannut, kun kävin neidon kiipelistä pelastamassa matka jatkui määrätietoisesti. Viimeiselle osuudelle kun tultiin, oli siellä (lopuksi oppaan kertoman mukaan) ollut paljon lintuja ja luullakseni muutamat isommat pyörimiset tehtiin lintujen jäljillä. Verijälki kuitenkin vei voiton ja tästäkin osuudesta selvittiin hienosti ja kohta saavuttiinkin sorkalle. Pieni pelko oli viime viikonlopun jäljiltä kuinka se sorkka löytyy, mutta hienosti löytyi! Minku jäi sorkkaa nuuhkimaan ja kohta sain tuomarilta luvan kiittää Minkua. Ja kyllä kiitinkin, aivan loistava työ todella märässä ja hankalassa maastossa. On se vaan melkoinen Minkuli :-)
Jäljeltä palattuamme ajelimme lomakotiin ja vaihdoimme kuivat vaatteet ylle. Sitten hetki rentoutumista ja kohta kaikkien tyttöjen kanssa odottelemaan sorkkaa ja tuomaria Jarnon opastamaa jälkeä edeltävän jäljen loppuun. Sitten tuomarin saavuttua ajelimme Jarnon opastaman jäljen alkuun ja oli Jarnon vuoro lähteä kastumaan metsään. Opastus oli sujunut jälleen hyvin ja sen jälkeen kävimme purkamassa jäljen, tytöt pääsivät sen tuttuun tapaan nuuhkimaan ja kaikki olivat tämän jälkeen varsin tyytyväisiä koiria :-)
Jäljen purun jälkeen ajeltiin taas majapaikkaan ja käytiin suihkussa ja vaihdettiin kolmas kuiva vaatekerta päälle. Lepäiltiin ja rentouduttiin ja sitten lähdettiin kokeen keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua, tyttöjen jäädessä vielä majapaikkaan lepäilemään. Pari tuntia siinä odoteltiin, mukavaa porukkaa oli paikalla ja odotteluaika kuluikin siinä rupatellessa vauhdilla. Lopulta koitti hetkin kun kokoonnuttiin sisälle istumaan ja kuulemaan kokeen tulokset.
Avoluokassa oli kisannut kuusi koiraa ja ihan kivoja tuloksia olivat saaneet. Voittajaluokan luku kun alkoi, odotimme Jarnon kanssa koska luetaan Minkun kertomus. Kaikkiaan kuusi koiraa kisasi voi- luokassa ja kohta olikin viiden kertomus luettu. Minku oli siis voittajaluokan paras koira! Ja ainoa joka sai 1- tuloksen. Oli kyllä liikuttavaa kuunnella tuomari- Tommin lukevan selostus jäljeltä. Etenkin kohta "ohjaajan luottamus koiraan 100 %" lämmitti mieltä. Näinhän se on, minä luotan Minkuun täysin, Minku tietää missä jälki on ja selvittää sen, jos se vain kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista. Tänään olosuhteet olivat haastavat, mutta luottamus kantoi hienoon tulokseen :-) Samaan aikaan Päijässä käytiin myös piirinmestaruuskisa, ja jos senkin tulokset otettaisiin vertailuun, olisi Minku silti ollut jaetulla 2. sijalla. Tämä kertoo kyllä neidin kyvyistä kaiken!
Tässä tuomari Tommi Sianojan koeselostus: "Minku nuuhkii alkumakuun ja aloittaa pääosin ilmavainuisen jälkiuralla aaltoillen etenevän työn. Vauhti on sopivaa. Joka osuudella tehdään myös muutama hieman laajempi kaarros sivulla. Viimeisen osuuden alussa ja lopussa pyöritään myös hetki jäljen molemmin puolin. Työ on itsenäistä ja ohjaajan luottamus koiraan 100 %. Kolmannen osuuden lopulla koiran itseluottamusta koetellaan, kun se juuttuu valjaistaan kantoon. Ohjaajan irrotettua koira kiipelistä se jatkaa kuitenkin hienosti työtään. Ensimmäinen kulma takaa ja ulkokautta lenkittäen. Toinen, jolla katko, tekijöiden jälkiin tukeutuen jatkoon. Kolmas pyöritään ennen ja jälkeen, mutta kulma mennään jäljen mukaan. Makuista merkkaa pysähtyen 1., 2. ja 4, kolmannella ei pysähdy. Kaadolle hieman sivusta jääden sitä nuuhkimaan".
Kyllä oli tyytyväistä ihmis- ja koiraväkeä iltamyöhään kotia kohden suuntaavassa tollerimobiilissa :-) Se olisi sitten yhtä ykköstä vaille, Minkun FI JVA- titteli.... Harmi kyllä koekausi alkaa olla lopuillaan, joten todennäköisesti tittelin tavoittelu jää ensi kauteen. Mutta mikäs tässä odotellessa, hyvää kun tunnetusti kannattaa odottaa!
Minku nauttimassa herkkuja palkinnoksi saamastaan Muumimukista :-)
