Kuluneeseen viikkoon on mahtunut (jälleen) paljon koiratoimintaa, tapahtumia, kisoja ja kokeita :-)
Tiistaina vepeiltiin koko lauman kera. Kaikki pääsivät noutamaan venettä, mikä Lumolta sujuu aivan loistavasti, Minkulla on vielä pientä epävarmuutta hommassa ja Taika ei tällä kertaa halunnut venettä hakea. Toisena harjoitteena tehtiin esineen vientiä maalta veneeseen. Tämä on haaste tytöille, kun noutoesine on aina totuttu palauttamaan esineen heittäjälle/antajalle. Pientä edistymistä oli kuitenkin havaittavissa jokaisella. Viimeiseksi tehtiin hypyt veneestä, ne sujuivat kaikilta hyvin. Lumo hyppäsi empimättä ja vauhdilla, Taika vähän sopivaa hyppäyskohtaa hakien ja Minku pienellä kannustuksella. Huomenna treenit jatkuvat ja toivottavasti tulee pitkä ja lämmin syksy, että päästään jatkamaan harjoitteita mahdollisimma pitkälle ennen talven tuloa :)
Kaunis vepetreeni-ilta Ikaalisten Toivolansaaressa
Keskiviikkona Jarno kävi aksailemassa Lumon kanssa. Itse en ollut mukana, mutta treenit olivat kuulemma jälleen kerran sujuneet loistavasti. Lumo näyttää aina niin onnelliselta ja tyytyväiseltä aksatunnin jälkeen, siinä on Lumpparille laji mitä hän todella rakastaa!
Keskiviikkona Jarno kävi aksailemassa Lumon kanssa. Itse en ollut mukana, mutta treenit olivat kuulemma jälleen kerran sujuneet loistavasti. Lumo näyttää aina niin onnelliselta ja tyytyväiseltä aksatunnin jälkeen, siinä on Lumpparille laji mitä hän todella rakastaa!
Perjantaina oli sitten Minkun tokotunnin vuoro. Meillä vaihtui ohjaaja nyt elokuun alussa, ja asioita tehdään vähän eri tyylillä kuin aiemmin. Tämähän ei suinkaan haittaa, vaan päinvastoin tuo uutta mielenkiintoa hommaan! Tunnin aiheena oli kosketusalusta, esineen nosto käteen, sivulle tulot ja sitten jotain pientä vapaavalintaista. Meillä oli oikein yleisöäkin, kun Minkun tulevasta pentueesta kiinnostuneet Tiia ja Joni tulivat Hämeenlinnasta saakka treenejä seuraamaan. Olipas mukava nähdä jälleen! Minkukin onneksi näytti (kuten aina) hyvää tottelevaisuutta ja ihastutti rauhallisuudellaan. Ei ole joka koiralle itsestään selvää, että muiden koirien (kurssilla on neljä koiraa) läsnäollessa se huomio ei kohdistu niihin, vaan omaan ohjaajaan. Minku on tokossa täysin mamman tyttö ja nauttii työskentystä kanssani :-)
Minku nostaa ja pitää kapulaa, palkka tulossa yläpuolelta
Lauantaina perheemme jakautui kahteen koiraharrastukseen. Saimme yhden paikan TAMSK:n mejäkokeeseen Mänttä-Vilppulaan, ja Jarno lähti sinne tekemään jälkiä. Samaan aikaan minä suuntasin tyttöjen kanssa kohti Kalajokea (350 km ajo suuntaansa), missä pidettiin ryhmänäyttely. Muuten tuonne saakka tuskin oltaisiin lähdetty, mutta tuomarina toimi Jaana Hartus, joka tuomaroi myös voittajanäyttelyssä joulukuussa. Halusin kuulla mitä Jaana tytöistä tykkää (jottei turhaan ilmoiteta Helsinkiin, mikäli ei tykkäisi), joten reissuun lähdettiin.
Pienen 4 h ajomatkan jälkeen pääsimme perille Kalajoelle. Näyttely pidettiin hiekkakentällä. Kun olin yksin liikkeellä, otin ensin autosta matkaan häkin ja lähdin pystyttämään sitä kehän laidalle. Tai siis yrittämään pystyttää. "Rauli"- myrsky oli sopivasti rantautunut Kalajoelle ja puuskissa tuuli oli niin voimakas, että kevythäkkejä ei voinut kentällä käyttää. Kokeilin kasata häkin (vaikka minulle parikin ihmistä sanoi että turha toivo...). Vaikka laitoin häkkiin painavan repun ja tavarat, se oli samoin tein lähdössä lentoon. Joten häkki kasaan ja miettimään plääniä B.
Olin etukäteen jo tiedustellut fb:n Tollerit- ryhmässä, olisiko joku ystävällinen paikalla apukäsiksi koirien esittämiseen ja onneksi apua ilmoittautukin. Krista (tollerien Ilo ja Kiira) omistaja oli tulossa paikalle ja lupautui auttamaan. Pian Krista kävelikin vastaan Heidin kanssa (Heidillä oli näyttelyssä valiouros Milo) ja he tarjosivat ystävällisesti apuaan niin tyttöjen pitelyssä kehän laidalla kuin esittämisessäkin. Isot kiitokset Krista ja Heidi vielä tätäkin kautta! Ilman teitä olisin todellakin ollut pulassa.
Tolleita oli paikalla 7, joista 2 urosta ja 5 narttua. Nuortenluokan uros aloitti, saaden eri sa. Sitten Heidin Milo valioihin ja myös eri sa. Kilpailuluokassa Milo vei voiton ja nuorelle urokselle sert. Onnea molemmille! Nartuissa oli yksi käyttöluokan koira, saaden eri sa. Sitten kolme valiota. Minä vein Minkun ja Krista vei Lumoa alussa ja kilpailuluokassa. Sekä Lumo että Minku esiintyivät todella hyvin, liikkuen lennokkaasti (ihmekös tuo siinä tuulessa, lentoon oli lähdössä yksi jos toinenkin!). Tuomari naureskeli molempien korville, kun olivat kuulemma melkoisen suuret. Minä siinä sitten toteamaan että juu, meidän tyttöjen tavaramerkki! Dumbokorvat vielä lentelivät myrskyssä nurinpäin ja naureskelua riitti :-) Kolmas valio sai eh:n ja sitten kilpailuluokassa oli Minkun vuoro olla ykkönen. Molemmille sa, jes! Taika esiintyi tuttuun tapaansa hyvin ja ilokseni eri sa tuli Rouvallekin! Pn- kehässä Krista vei Lumoa, Heidi Taikaa ja minä Minkun. Juostiin edestakas pareittain (Minku ja käy- narttu) ja sitten Lumo ja Taika, yhdessä vielä pari kierrosta ympäri. Järjestys oli Minku, Lumo, Taika ja käy. Eli kolmoisvoitto! Edellisestä Suomen kolmoisvoitosta olikin jo aikaa lähemmäs vuosi, joten kylläpäs tuntui hyvältä! Ryhmiin oltaisiin haluttu jäädä, mutta hirveä keli (kaatosade ja myrskytuuli) sekä edessä oleva 4.5 h paluumatka laittoivat tekemään "järkipäätöksen", ettei jääty. Paluumatka olikin jännittävä, kun kaatuneita puita ja kaikkea roskaa, lentäviä oksia, voimakasta sadetta ja puuskia oli niin että pikkuisen jopa pelotti siellä ratin takana. Onneksi selvittiin vahingoittumattomina kohteeseen Mäntän hotelliin Alexandriaan, jonne Jarnokin samoihin aikoihin kurvasi jälkien teosta. Ilta otettiin rennosti hotellilla noutoruokaa nauttien ja kolmoisvoittoa fiilistellen. Unta ei tarvinnut kauaa odotella, sen verran raskas päivä oli molemmilla takana!
Pienen 4 h ajomatkan jälkeen pääsimme perille Kalajoelle. Näyttely pidettiin hiekkakentällä. Kun olin yksin liikkeellä, otin ensin autosta matkaan häkin ja lähdin pystyttämään sitä kehän laidalle. Tai siis yrittämään pystyttää. "Rauli"- myrsky oli sopivasti rantautunut Kalajoelle ja puuskissa tuuli oli niin voimakas, että kevythäkkejä ei voinut kentällä käyttää. Kokeilin kasata häkin (vaikka minulle parikin ihmistä sanoi että turha toivo...). Vaikka laitoin häkkiin painavan repun ja tavarat, se oli samoin tein lähdössä lentoon. Joten häkki kasaan ja miettimään plääniä B.
Olin etukäteen jo tiedustellut fb:n Tollerit- ryhmässä, olisiko joku ystävällinen paikalla apukäsiksi koirien esittämiseen ja onneksi apua ilmoittautukin. Krista (tollerien Ilo ja Kiira) omistaja oli tulossa paikalle ja lupautui auttamaan. Pian Krista kävelikin vastaan Heidin kanssa (Heidillä oli näyttelyssä valiouros Milo) ja he tarjosivat ystävällisesti apuaan niin tyttöjen pitelyssä kehän laidalla kuin esittämisessäkin. Isot kiitokset Krista ja Heidi vielä tätäkin kautta! Ilman teitä olisin todellakin ollut pulassa.
Tolleita oli paikalla 7, joista 2 urosta ja 5 narttua. Nuortenluokan uros aloitti, saaden eri sa. Sitten Heidin Milo valioihin ja myös eri sa. Kilpailuluokassa Milo vei voiton ja nuorelle urokselle sert. Onnea molemmille! Nartuissa oli yksi käyttöluokan koira, saaden eri sa. Sitten kolme valiota. Minä vein Minkun ja Krista vei Lumoa alussa ja kilpailuluokassa. Sekä Lumo että Minku esiintyivät todella hyvin, liikkuen lennokkaasti (ihmekös tuo siinä tuulessa, lentoon oli lähdössä yksi jos toinenkin!). Tuomari naureskeli molempien korville, kun olivat kuulemma melkoisen suuret. Minä siinä sitten toteamaan että juu, meidän tyttöjen tavaramerkki! Dumbokorvat vielä lentelivät myrskyssä nurinpäin ja naureskelua riitti :-) Kolmas valio sai eh:n ja sitten kilpailuluokassa oli Minkun vuoro olla ykkönen. Molemmille sa, jes! Taika esiintyi tuttuun tapaansa hyvin ja ilokseni eri sa tuli Rouvallekin! Pn- kehässä Krista vei Lumoa, Heidi Taikaa ja minä Minkun. Juostiin edestakas pareittain (Minku ja käy- narttu) ja sitten Lumo ja Taika, yhdessä vielä pari kierrosta ympäri. Järjestys oli Minku, Lumo, Taika ja käy. Eli kolmoisvoitto! Edellisestä Suomen kolmoisvoitosta olikin jo aikaa lähemmäs vuosi, joten kylläpäs tuntui hyvältä! Ryhmiin oltaisiin haluttu jäädä, mutta hirveä keli (kaatosade ja myrskytuuli) sekä edessä oleva 4.5 h paluumatka laittoivat tekemään "järkipäätöksen", ettei jääty. Paluumatka olikin jännittävä, kun kaatuneita puita ja kaikkea roskaa, lentäviä oksia, voimakasta sadetta ja puuskia oli niin että pikkuisen jopa pelotti siellä ratin takana. Onneksi selvittiin vahingoittumattomina kohteeseen Mäntän hotelliin Alexandriaan, jonne Jarnokin samoihin aikoihin kurvasi jälkien teosta. Ilta otettiin rennosti hotellilla noutoruokaa nauttien ja kolmoisvoittoa fiilistellen. Unta ei tarvinnut kauaa odotella, sen verran raskas päivä oli molemmilla takana!
Kalajoen komein ja kaunein: Milo VSP, Minku ROP. Kiitos kuvasta Krista Larinen!
Lauantaina Lumo ja Taika jäivät hotellille, kun lähdimme Minkun ja Jarnon kanssa kohti mejäkokeen keskuspaikkaa n. 10 km päähän. Siellä ensin tutut kuviot, alkupuhuttelut ja jälkien arvonta. Jarnon opastettavaksi tuli päivän kolmas jälki ja Minkun suoritettavaksi viides. Kun laukauksensietotesti oli suoritettu (jälleen suvereenisti), lähdettiin hakemaan Lumo, Taika ja tavarat hotellilta ja sitten odottelemaan Jarnon opastuksen alkua.
Tuuli oli onneksi tyyntynyt edellispäivästä, haittapuolena se, että hirvikärpäsiä oli metsä mustanaan. Jarnon opastus sujui hyvin ja sitten siirryttiin meidän koepaikan alkuun odottelemaan Minkun vuoroa. Kun pääsimme paikalle, niin ensimmäinen havaittu asia oli marjastaja suoraan jäljen alkumerkin läheisyydessä, Toooosi kiva.. Jarno kävi tälle vanhemmalle miehelle juttelemassa ja onneksi mies vaimoineen lupasi olla menemättä sinne, missä meidän jälki kartan mukaan kulki. Aikamme odoteltuamme tuli paikalle tuomari ja hetken päästä opas. Siitä sitten innosta tärisevän Minkun kanssa siirryttiin metsään.
Minku jäljesti koko jäljen todella kivasti, sopivan rauhallista vauhtia. Katko selvitettiin ja kulmat myös. Makauksia Minku merkkasi hienosti kolme, oikein maistellen maata, yksi mentiin sivusta ohi. Matkalle osui muutamia ojien ylityksiä, osuus suota suopursuineen ja muutamia puun rungon ylityksiä. Kaikista Minku eteni määrätietoisesti, pieniä tarkistuksia välillä tehden. Kun loppu alkoi häämöttää, näin krepityksistä että kohta tullaan kaadolle. Mielessäni juhlin jo ykköstulosta, se kun oli enää muutamien metrien päässä. Juhlinta oli kuitenkin ennen aikaista, sillä tuuli oli päivän aikana voimistunut ja Minku eteni kohti sorkkaa ilmavainulla. Sorkka oli asetettu melkoiseen ryteikköön ja tuuli painoi hajua oikealle, minne jäljen tekijät olivat tehneet poistumisen (sorkalta pitäisi poistua aina jäljen suuntaisesti suoraan). Minku ohjautui siis ohi sorkasta ja jatkoi jäljentekijöiden poistumisjälkeä pitkin jonkin matkaa, tullen vesiojalle. Siinä sitten hetki mietittiin ja kohta kuulin takaani tuomarin sanat "otetaas takasin". Siinä kohtaa melkein itku pääsi, kun tajusi että se "varma ykkönen" oli siinä. Ei tullut ykköstä, jäi parista metristä kiinni. Jäljelle palautettuna Minku kulki sen 2 m ja suoraan sorkalle. Tottakai kehuin Minkua hienosta työstä ja yritin niellä pettymykseni parhaani mukaan. Oli tämä kuitenkin minun koiraharrastuskokemusten (joita on lukusia tässä vuosien mittaan kertynyt) karvain pettymys, joten kuvannee päivän loppufiiliksiä. Tuomarin puhuttelussa kun tulokset julkistettiin, tuomari sanoi meidän selostusta luettaessa että hänen teki mieli huutaa "Ei sinne"! Totesin siihen, että niin teki minunkin. Ensi viikonloppuna uutta yritystä Päijälässä, mutta kyllä ne haaveet jälkivaliosta haudattiin tämän kokemuksen myötä, tämän kesän osalta.
Tässä koeselostus: "Lähtö tutkitaan. Ohjattuna jälkityöhön. Edetään maastoon sopivaa vauhtia. Tuulen painaessa hajua, kuljetaan hieman jäljen sivussa, sen suuntaisesti edeten. Matkalla tehdään muutama tarkistus, palaa itsenäisesti takaisin jäljelle. Katkolla veri loppuun, tarkistukset ja jäljentekijöiden jälkiä veretyksen alkuun. Muut kulmat tarkistuksella. Makuista 1 yli, muut merkitään. Vähän ennen kaatoa ilmavainulla jäljen sivuun, kaato ohitetaan, palautetaan. Suoraan kaadolle, jää nuuhkimaan". Voi 2, 37 pistettä.
Kotiin mejäreissulta päästyämme huokaisimme molemmat Jarnon kanssa syvään. Fiilikset viikonlopusta olivat kaiken kaikkiaan ristiriitaiset. Lauantaina upea kolmoisvoitto ja sunnutaina sitten.. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Kennelpäivässä saimme pennunostajaehdokkaalta Jasminelta (ja mieheltään Chrisseltä) pullon Nebbiolo- punaviiniä, saatesanoilla "Minkun seuraavan voiton juhlintaan :-) ". Totesimme, että ehkä tämä ROP ja melkein ykkönen oli Nebbiolon nauttimisen arvoinen. Ja olihan se :)
Kolmoisvoittokolmikko kotisoffalla, Taika ROP- vet pn3, Lumo pn2 ja Minku ROP + mejä melkeen 1 .. :-)
Päivän loppuun saimme vielä hienoja uutisia Korpilahden piirinmestaruusmejästä, missä Sulo oli nuuskutellut hienon voi 1- tuloksen ja sijoittuen piirinmestaruuskisassa neljänneksi. Isot onnittelut Johanna ja Sulo!
