Taitavan nenän ylpeä omistaja :-)
Viikonloppu kului koko meidän laumalla Virroilla, missä järjestettiin perinteinen Tollerimejä. Olimme paikalla toista kertaa, viime vuonna Minku mejäili avo 1- ja Lumo voi 1- tulokset Virtain maastoissa. Tänä vuonna ilmoittautuneita oli harmillisesti (meille) niin paljon, että vain toinen koiristamme mahtui kokeeseen. Koska Lumo kävi viime viikolla Jarnon kanssa Kangasalan kokeeseessa tuloksella voi 3, päätimme antaa vuoron nyt Minkulle.
Koeviikonloppu alkoi lauantaina Virtojen Marttisten lomekeskuksesta, missä pidettiin alkupuhuttelut ja jaettiin jäljet tehtäväksi. Koska meiltä oli kaksi tekijää ja kokeessa vain yksi koira, teimme Jarnon kanssa vain yhden koejäljen. Sen suunnitus ja veretys sujui jo rutiinilla. Maasto oli aika soinen ja syksyn ekat hirvikärpäsetkin pongattiin (hyi), mutta hyvä jälki saatiin tehtyä ja päivän työt oli valmiit jo ennen kahta. Siitä sitten ajeltiin takaisin keskuspaikalle, haettiin mökkimme avain ja siirryttiin viettämään mukavaa loppupäivää tyttösiä lenkittäen, hyvin syöden ja mökkeilystä nauttien.
Seuraavana aamuna heräiltiin hyvissä ajoin, lenkitettiin taas tytöt ja sitten keskuspaikalle mökkimme naapuriin tuomarien alkupuhutteluun, jälkien arvontaan ja laukauksensietotestiin. Jarno opasti tuomariryhmässämme 1. jäljen ja Minkulle arpa antoi jäljen 3, joten mukavasti lähes peräkkäin oli meidän perheen suoritukset. Minku läpäisi laukauksen siedon täysin suvereenisti (kuten aina). Heti tämän jälkeen otettiin koko lauma kyytiin ja tuomari myöskin, hän kun tuli oppaan (Jarno) mukana päivän ekalle jäljelle.
Jarnon opastus sujui hyvin ja koirakin jäljellä teki tuloksen, tosin riistan jäljet olivat pari hukkaa tuottaneet. Siitä sitten ajelimme meidän jälkemme alkusijoille (toki ensin toimitettiin sorkka ja tuomari 2. jäljelle). Vähän lenkitystä tytöille ja kuumeista (minua pikkasen jännitti...) odottelua, koska vuoromme koittaa....
Ei siinä kovin kauaa tarvinnut odotella, Minkun veli Sulo suoritti tuon 2. jäljen ja ilmeisen ripeästi oli jälki nuuhkittu. Minä otin Minkun valjaisiin ja sitten lähdettiin tuomarin ja oppaan kanssa metsään, kohti alkumakausta. Tuomari Rauno Koskinen piti hauskan puheen ennen alkua, kuinka hirveä oli ammuttu huonosti ja kuinka se oli lähtenyt karkkoamaan kohti edessä 10 m päässä näkyvää opastuksen loppumerkkiä. Kun olimme valmiit, osoitin Minkulle alkumakuun ja siitä päivän työtehtävät alkoivat. Opastin sallitun 10 m matkan merkille kehoittaen "jälki, jälki" ja sitten Minku 6 m liinan päähän ja minä suljin suuni.
Koejälkemme kulki aika mukavassa maastossa, jossa alkuosuus oli kuivahkoa kangasmetsää. Ensimmäisen osuuden makauksen Minku osoitti hyvin, pysähtyen ja haistellen. Aikamme kuljettuamme tulimme 1. kulmalle ja se olikin heti katkokulma. Hienosti Minku sen selvitti yhdellä isolla rengastuksella ja matka jatkui veretyksen suuntaan heti ojan ylityksellä. Toisella osuudella oli paljon suopursua, mikä vähän hidasti etenemisvauhtia muttei muuten häirinnyt Minkua. Makaus osoitettiin myös tällä osuudella hyvin ja kulmakin selvisi pienellä tarkastuksella. Kolmannella osuudella ei mitään suurempaa mainittavaa, makaus nuuhkaistiin vauhdista ja muutamat ojat ylitettiin. Viimeisellä osuudella ollutta makausta ei merkattu nähdäkseni ja tämä oli muutenkin maastollisesti haastavin (ainakin ihmiselle), jälki kun kulki pitkin hakkuuaukeaa. Hyvin sekin kuitenkin selvitettiin, mitä nyt käytiin kerran uimassa isohkossa jäljelle sattuneessa ojassa :) Hakkuuaukon jälkeen kuljettiin vielä hetken matkaa mukavaa kangasmetsää ja kappas, edessä näkyi hirven sorkka! Minku oli kulkenut koko pitkään (n. 1400 m) jäljen erehtymättä kertaakaan, vaatimatta yhtäkään kehotusta ja suoraan kaadolle. Sitä Minku jäi haistelemaan ja kohta sain tuomarilta luvan kiittää koiraa. Ja kyllä kiitinkin, mahtavaa työskentelyä! Minku oli palkintonsa ansainnut, kanafile meni parempiin suihin :)
Palailimme metsästä oppaan ja tuomarin kanssa ja Jarno kyllä näki heti naamastani, että hyvin oli mennyt. Riemukkain fiiliksin ajoimme Jarnon opastamalle jäljelle ja sen purkuhommiin. Kaikki tytöt pääsivät jäljen nuuhkimaan liinoissa kulkien, kun Jarno keräili pyykkipojat pois. Olikin sitten tyytyväistä ja väsynyttä porukkaa!
Jäljen purun jälkeen olikin mukavasti aikaa käydä ensin mökillä saunassa, sitten syömässä todella hyvässä pitopöydässä Marttisilla ja sitten vähän juhlia Johannan kanssa Sulon valiotumista kera kuohuvan, illan kokeen tulosten julkistusta odotellessa.
Kokeen tulostaso oli kerrassaan hyvä, johtuen varmasti isoilta osin hyvästä kelistä. Jälkientekopäivänä sateli jonkin verran ja itse jäljestyspäivänä ei satanut ja tuulikin oli mukavan heikkoa. Tulosten luku aloitettiin avoluokasta ja sitten voittajaluokkaan. Aika monta tulosta luettiin ennen Minkua ja sehän tiesi ykköstuloksen lisäksi vielä ihan mukavia pisteitä :) Ja niin sieltä tulikin, peräti 45 pistettä! Hieno pokaali saatiin palkinnoksi. Sulo teki vielä pikkuisen varmempaa työtä saaden pari pistettä enemmän, merkattuaan kaikki makaukset. Lisäksi hän oli vielä kokeen paras yhteistyö- palkinnon saaja. Onnea Johanna!
Kerrassaan loistava oli meidän viikonloppumme! Ainoa pieni harmitus oli se, ettei päästy samaan aikaan pidettyyn tollershowhun. Harmillisesti kun ne oli laitettu päällekkäin. No, Minku osoitti kauneutensa jo edellisenä viikonloppuna inttivalioituessaan, joten haetaan nyt näitä harrastustuloksia, ne kun kuitenkin painavat vaakakupissa meillä vielä vähän näyttelytuloksia enemmän :-)
Minku C.I.E- ruusukkeensa kanssa :)
Tuleva viikonloppu onkin jälleen erilainen, kun vietämme Kennelpäivää kotonamme. Toivotaan hyviä ilmoja ja runsasta osallistumista!
