Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa näyttelyvapaa, joten kirjoittelen väliin vähän muistakin meidän touhuista (joita riittää) :)
Lauantaina Jarno kävi pitkästä aikaa kokeilemassa Lumon kanssa agikisaa. Kyseessä oli hyppyrata ja koska treenit ovat viime aikoina sujuneet erinomaisesti, oli odotukset vihdoin saatavasta mahdollisesti tuloksesta korkealla. Kisapaikalla Lumon kierrokset olivat ihan ok, kunnes tuli aika siirtyä radan reunaan ennen oman vuoron alkua. Kun Lumo näki edeltävän lapinkoiran suorituksen, oli kuin nappia olisi painettu, huuto alkoi ja kontakti katosi. Vain vaivoin Jarno sai Lumon pysymään lähtöviivan takana kunnes pilliin vihellettin ja sitten lähti. Treeneissä Lumo ei karkaa koskaan joten tämä kisojen ongelma on todellakin turhauttava. Heti siinä sitten tuli jokin kielto kun Lumo painoi oikean esteen ohi, pituushypyssä hyppäsi rimojen välistä ja jonkin rimankin tiputti (mitä ei treeneissä juurikaan enää tapahdu). Positiivista oli se, että kepit menivät kerrasta oikein ja se, ettei Lumo täysin karannut käsistä. Harmittavan lähelle jäi tuloksen saaminen (jälleen...), ehkä ensi kerralla sitten ;)
Sunnuntaina tein Minkulle kevään ensimmäisen verijäljen. Jälki sai vanheta n 6 tuntia, eli selvästi pidempään kuin viime syksyn pienet harjoitusjäljet. Pituutta jäljellä oli ehkä 200 m: Minku sai myös ensikertaa jälkivaljaat ja liinaan päälleen, eipä haitannut millään lailla. Alkumakaus nuuskittiin erittäin huolellisesti ja tämän jälkeen alkoi eteneminen rauhallista tahtia maavainua käyttäen jälkeä eespäin. Minku ei paljon jäljeltä poikennut, nenä ei juuri maasta noussut koko matkalla. Kaatona oli peuran sorkka mille pysähdyttiin ihmettelemään ja tovin jälkeen Minku olisi vielä matkaa halunnut jatkaa :) Seuraava jälki saakin olla sitten selvästi pidempi kun idea tuntui olevan Minkulla tiedossa. Muutama mejäkoeilmoittautuminenkin on tehtynä sekä Minkulle että Lumolle, toivottavasti mahdumme mukaan edes jonnekkin.
Minkun taipparitreenit ovat edenneet ihan mukavasti. Alkuun ei damin palautus ilman "kilpailijoita" (Taika ja Lumo) oikein mennyt perille. Nyt Minku odottaa kauniisti lupaa lähteä noutamaan ja siipidami tulee poikkeuksetta suoraan ja vauhdilla takaisin. Oikeaa varistakin on jo kannettu ja pupujälkeä seurattu erittäin suurella mielenkiinnolla. Näissä treeneissä edetään hitaasti ihan tarkoituksella. Minkusta selvästi on lajiin ja tavoite taipparien läpäisyyn on mahdollisesti jo syksyllä tai sitten ensi vuonna.
Loppuun toki muutama sana näyttelyistäkin ;) Ensi viikonloppuna lähdemme turneelle Hamina-Helsinki ja seuraavana viikonloppuna Viron voittajaan Tallinnaan. Siellä onkin peräti 12 tolleria joten kilpailua tulee olemaan riittämiin. Tallinnan voitajan kaltaista menestystä ei uskalla edes uumoilla, mutta toki, haaveilla saa ;)
