Tolleri on jalostettu noutamaan Novascotian hyisistä vesistä..
Joo, totta. Hyinen oli Kangasalan Matkajärvenkin vesi kun Taika päätti sinne pulahtaa ihan extempore. Olimme nautiskelemassa huhtikuun lopun aurinkoisesta iltapäivästä, lämpömittari hipoi kahtakymmentä ja aurinkoisilla paikoilla enemmänkin. Lähilampemme Matkajärvi oli vihdoin vapautunut jääpeitteestään ja kimmelteli kutsuvana auringon paisteessa. Lenkkimme eteni leppoisaan tahtiin, välillä keppiä heitellen ja puunrankoja järsien (majavan sukua?). Pysähdyin rannan aurinkoiseen kohtaan ja katselin Taikan touhuja. Neiti puuhasteli rantaheinikossa ja yks kaks yllättäen teki komea loikan n. 2 metrin päähän järveen! Polskaus vain kuuluin ja vesi räiskyi hämmästyneen tollerin alla. Taisi Taika luulla että lammen pinta vielä kantaa niin kuin edellisellä kerralla. No eipä kantanut. Ilokseni totesin että tyttö osaa uida! Tyyli tosin oli hieman omaperäinen, etutassuilla kauhottiin komeassa kaaressa. Pienen kierroksen Taika pulikoi ennen kuin pelastautui rannalle litimärkänä. Ja voi sitä hepulia mikä ekaa uimareissua seurasi! Häntä suorana painettiin rantaa ees taas ilme innosta soikeana. Houkuttelin Taikaa uudelleen veden ääreen keppien kanssa ja kyllähän se tulikin, joten mitään isompaa kammoa ei yllätyspulahduksesta aiheutunut. Uimaan asti ei kuitenkaan enää uskaltauduttu, vain mahaa myöten kahlailtiin kepukoiden perässä ja noukittiin kaiken maailman mujua lammen pohjasta. Kivaa oli!
Eilisellä lenkillä käppäiltiin metsäautotietä, jonka viereiset ojat olivat täynnä sulamisvesiä. Mukavan matalia kahlauslammikoita, joissa sai vatsakarvatkin kivasti kasteltua. Kaikki lutakot ja ojanpohjat lutattiin, erityisen kivoja olivat pienet purot joissa vesi lorisi ja sitä sai haukkoa ja haukkua! Uusi tuttavuus oli myös sammakonkutu, jota sulamislammikoista löytyi. Ihmeellistä limaista venyvää massaa. Sitä sitten varovasti poimittiin suuhun ja tultiin rantaan tutkimaan. Ei tainnut maistua kovin hyvälle, sillä muutaman tökkäyksen jälkeen kutu jäi koskematta. Pelastin tietenkin tulevat sammakonalut ja siirsin kudun takaisin ojaan. Siellä saa kypsyä ja kohta päästään ihmettelemään nuijapäitä. Kyllä keväinen luonto on ihana, niin paljon uutta tutkittavaa pienelle koiranpoikaselle :)
Löysin vihdoin eläinkaupasta Nina Olssonin koirapyramidi- lelun, jonka olin ajatellut Taikalle hankkia kun vain sellainen vastaan tulisi. No nyt sitten tosiaan löytyi. Malliltaan lelu on kuin iso, pyramidin muotoinen kongi, tehty kovasta muovista. Pyramidin yläpäässä on yksi reikä, josta nameja voidaan ladata sisään ja josta koiran pitäisi ne saada ulos. Lelu on sillain kivasti suunniteltu, että se ei kaadu vaikka sitä kuinka tökkisi ja heittelisi, aina se nousee pystyyn. Aika haastava pähkinä purtavaksi. Taika otti reippaan taktiikan lelun tyhjäykseen. Kuonolla tökkien, tassuilla potkien ja suuhun ottaen ja ympäriinsä heitellen pyramidia tyhjennettiin nappuloista. Tosi rankkaa puuhaa, tyttö oikein läähätti kymmenen minuutin temuamisen jälkeen ja alkoi kantaa pyramidia mun jalkoihin kuin apua pyytäen- auta mamma kun mä en enää jaksa! No autoinhan toki lataamalla leluun lisää nameja ja taas jaksettiin töniä ja viskellä. Aktivointia parhaimmillaan:)
