Meillä asuu nyt sitten virallisesti junnu. Tänä päivänä 14.4 Taika nimittäin täyttää huimat 9 kuukautta ja siirtyy pentuluokasta junnuihin. Pääsiäisen aika oli meillä koiranäyttelytäyteinen. Näyttelyrupeama alkoi keskiviikkona trimmauskäynnillä tuttuun paikkaa LuckyStariin. Tuttuun tapaan siistittiin tassut ja korvat. Nyt alkoi olla jo hieman leikattavaa myös rinnassa ja pöksyissä. Ja teimme myös havainnon että ensimmäinen karvanlähtöaika on aluillaan. Ehdinkin jo toivoa että tästä koirulista ei karvaa irtoaisikaan mutta se toive osoitti mahdottomuutensa (no eipä se maailma tähän romahtanut). Trimmaus sujui mallikkaastii, vaikka kainalossa oleva takku tekikin harjattaessa kipeää ja Taika vähän ulahti. Namia suuhun ja rapsutukset niin kipu unohtui pian. Kolmisen varttia taas pöydällä oltiin hoidettavana, tuloksena siisti, kiiltävä ja hieno koira. Ostin trimmaamosta turkinhoitoainetta, tavoitteena saada Taikan itsepintaiset selkäpyörteet taltutettua. Kyselin myös neuvoja pesun jälkeiseen kuivaamiseen, kuinka turkista saataisiin sileä. Ohje oli vetää koira märkänä sukkahousun puntin sisään tai kietoa painava, kostea froteepyyhe koiran ympärille. Ajatus Taikasta sukkahousun puntissa oli aika metka, ehkäpä joskus kokeilemme:)

Milli lähti Pääsiäisen viettoon jo keskiviikkona, joten se jäi minun tehtäväksi tarjota Taikalle riittävästi kivaa liikuntaa. Pelkäsin jo kuinka tulisin tuosta tehtävästä selviämään (siis kestäisikö oma kuntoni) mutta onneksi tapasimme torstaina uuden koirakaverin, 10 kuukauden ikäisen appenzellinpaimenkoiran Benin, joka oli hiljattain muuttanut parin kadun päähän meistä. Koirat tuntuivat tulevan hyvin juttuun keskenään ja sovimme että tehdään pitkäperjantaina kunnon lenkki. Ja niin sitten teimmekin, laavulle asti. Metsä raikasi kun Taika ja Beni nujusivat toistensa kimpussa. Beni nuuorena ja innokkaana uroksena yritti tietenkin sitkeästi sitä mitä ne urokset nyt yleensä yrittää ja Taika laittoi poikaa ruotuun. Osaa se tyttö äkseerata :) Lenkin jälkeen Taika oli paitsi väsynyt myös erittäin kuolainen, joten suuntasimme suoraan suihkuun. Käsittelin koko turkin uudella hoitoaineella ja tuloksesta tuli hyvä. Kiiltävä ja selkeästi sileämpi. En laittanut Taikaa sukkahousuun vaan Jarin kanssa paineltiin ja harjailtiin turkkia vedellä ja hoitoainevedellä muutamaan otteeseen. Lauantai aamuna meillä oli sitten sileäturkkinen koira valmiina valloittamaan Kokemäen pentunäyttelyn. Lähdimme reissuun kymmenen aikoihin, kehä oli ilmoitettu alkavaksi puoliltapäivin. Perillä olivat jo Riku ja Heli Caprin kanssa kun saavuimme paikalle puoli kaheltatoista. Saimme kuulla että kehä oli myöhässä jo toista tuntia, kiitos tuomarin joka ei pitänyt arvostelussaan kiireen kierää. Kun koirat kirsivät kehässä tuomari kävi kertoilemassa yleisölle näkemyksiään esitettävistä koirista. Totesimme että tässä tulee kestämään KAUAN ja Riku sanoi että laitetaan Taika häkkiin. Taikahan ei siis ole häkissä ollut vielä ikinä, vaikka hienon vaaleanpunaisen häkin ostimmekin Tampereen näyttelystä. Olin ajatellut totuttamisen olevan vaikeahkoa ja lykännyt hommaa.. No nyt tototus hoitui lennossa. Ei kun häkki auki ja Taika sisään Caprin kaveriksi. Siellähän ne siskokset sitten istuivat ja toljottivat. Ei mitään probleemaa, häkki ei hajonnut atomeiksi eikä mitään muutakaan katastrofia. Siellä haukut odottelivat kiltisti esiintymisvuoroaan. Näyttely alkoi edetä hieman nopeammin kun tuomari kehässämme vaihtui. Riku oli ystävällisesti lupautunut esittämään Taikan kehässä ja se sujui tosi hienosti. Niin hienosti että tuloksena oli kunniapalkinto ja ROP. Saimme hienot ruusukkeet ja pokaalin, kyllä olimme ylpeitä ja iloisia! Ryhmäkehässä emme sijoittuneet, mutta oli kiva kokemus päästä sinnekkin kokeilemaan. Arvostelussa Taikasta ei sanottu mitään negatiivista, kaikki oli kohdallaan. Kehäkäytös oli erinomaista, Taika jaksaa tuijottaa intensiivisesti silmiin vaikka maailman tappiin. Kiitos Riku kun esitit kasvattisi niin upeasti!

Sunnuntai vietettiin välipäivää ja Taika sai kerätä voimia maanantain näyttelyä varten. Aamulla läksimme kahdeksan aikoihin kohti Ruovettä, jossa ryhmänäyttely pidettiin. Taikan emon siskon omistaja Ninni oli lupautunut esittämään Taikan. Näyttely oli ulkonäyttely ja keli varsin kolea. Pystytimme hienon pinkin häkkimme kehän laidalle ja laitoimme Taikan sinne odottelemaan. Häkkiin tototus tapahtui sunnuntai-iltana laittamalla häkki eteisen lattialle ovi auki ja lihapulla häkin perälle. Aikansa arkailtuaan lihapullan houkutus voitti Taikan epäluulot ja tyttö kävi nappaamassa herkun suuhunsa. Häkki oli siis ihan kiva paikka ja Taika oli siellä ihan nätisti (mitä nyt pitkästyessään alkoi ruopia ovea ja muuta mukavaa..)

Kehämme alkoi yhdeksältä labbiksilla. Kaksi labbispentua esiintyi ekaksi eikä kumpikaan saanut kunniapalkintoa. Tuomari Kirsi Niemelä vaikutti siis varsin kriittiseltä. Labbiksia oli poissa aika monta 28sta ilmoittautuneesta ja aloin jo pelätä että joudun itse kehään Taikaa esittämään kun Ninniä ei alkanut näkyä. Onneksi ja helpotuksekseni Ninni ilmaantui paikalle ajoissa ja sai Taikan kokeiltavakseen. Hienosti sujui kenraaliharjoitus ja kehään kaksikko siirtyi luottavaisin mielin puoli yhdentoista aikoihin. Taika oli ainoa pentu joten kehä oli nopeasti ohi. Esiintymistä oli ilo katsella. Kontakti oli 150%, seisominen kuin oppikirjasta. Tuomari ei keksinyt mitään moitittavaa, arvostelu oli täynnä erinomainen- sanoja. Oli mm. erinomainen turkki, kulmaukset, korvat ja pää. Tasapainoinen, erinomainen pentu. Tuloksena kunniapalkinto ja ROP, kaksi ruusuketta ja hienot pokaalit. Oli meillä siis mallikas lopetus pentuluokalle! Kiitos Ninnille esittämisestä.

Illalla meillä oli hyvin väsynyt roppi-koira. Kävimme vielä Jarin äidillä Pääsiäiskahvilla, missä Jarin siskonpoika leikitti Taikaa joka ei oikein jaksanut riehaantua. Kotona sitten kun istuksimme sohvalla iltapalaa nauttimassa Taika tuli esittelemään hienoa, Milliltä lahjaksi saamaansa pehmoheppaa. Sillä olisi pitänyt leikkiä kiskomisleikkiä. No hetken Jari lelua kiskoi ja sitten nappasi Taikan syliin selälleen. Takapää Jarin sylissä, etupää mun sylissä pää rintaa vasten, kerällä selällään pehmoheppa suussa Taika nukahti umpiuneen. Siinä se tuhisi silmät kiinni ihan rentona ja näki unia. Sellainen onnenhetki mikä oli pehmoinen, lämpöinen ja luottavainen koira sylissä untenmailla tulen räiskyessä takassa on sanoin kuvailun ulottumattomissa. Ihana, ihana Taika :)