ROP, ROP, ROP, ROP-vet, ROP-vet, ROP-vet, BIS3-vet, BIS5, EEV-17, EEVV-17: Melkoinen viikonloppureissu!

  Tyttöset epäuskoisina palkintosaaliistaan :D

Extempore-  päätetty reissumme Viroon menneenä viikonloppuna oli, jollen paremmin sanoisi, aikas menestyksekäs :)

Kuluneena viikonloppuna Virossa järjestettiin kolme näyttelyä. Ensin perjantaina ryhmänäyttely, lauantaina noutajien erikoisnäyttely ja sunnuntaina Viron Voittaja- näyttely. Kaikki näyttelyt olivat n. 20 km etäisyydellä Tallinnasta. Jarno varasi meille kivan huoneiston läheltä Voittajanäyttelyn keskuspaikkaa Kalev- stadionia. Huoneistossa oli mukavasti tilaa koko laumalle oleskella pitkä viikendi sekä mukavat lenkitysreitit ympärillä.

Torstaiaamuna matkamme meinasi saada hieman vastatuulta alleen, kun aamulla avasin edellisenä yönä sähköpostiin saapuneen perjantain näyttelyn aikataulun. Paikalliseen tyyliin, muutoksista ei paljon ilmoitella ja olipas "hauska" huomata että aiemmin 15.40 alkavaksi merkitty kehämme olikin muutettu alkavaksi 12.30! Sehän tarkoitti sitä, että varaamallamme lautalla emme näyttelyyn ehtisi ja kun kello tuli kahdeksan, alkoi vimmattu netin näpyttely ja soittelu Tallink Siljalle. Kaikeksi onneksi yksi lemmikkihytti oli vielä vapaana aamulautalla ja sen varasimme, ehtisimme siis näyttelyyn. Harmittavasti varaamallemme erikoisaamiselle ei enää tilaa ollut aamulaivalla, joten jouduimme tyytyvämään normibuffettiin kaiken kansan kesken. No, pieni harmi siitä että ehdimme perjantain näyttelyihin!

Matkamme alkoi siis ennakkosuunnitelmista poiketen jo torstai-iltana, kun pakkasimme lauman autoon ja ajelimme Hämeenkylän Kartanoon n. 25 km päähän satamasta majoittumaan yhdeksi yöksi. Kartanon miljöö oli hieno, huoneesta avautuvilla takapihan pelloilla temmelsivät puput ja linnut- koirilla oli liveseurattavaa kun me Jarnon kanssa käytiin nauttimassa kehutun ravintolan herkullisista antimista. Sitten ajoissa nukkumaan, jotta jaksoimme herätä aamulla viiden aikaan lenkittämään koirat ja ajelemaan satamaan.

Laivamatka sujui totutusti tyttöset hytissä pötkötellen ja aamiaista nauttien ja sitten vähän huilaten itsekin. Perillä Tallinnassa majoituksemme löytyi helposti, mutta avainta huoneistoon ei vielä saatu joten ajelimme näyttelypaikalle, n. 20 km päässä sijaitsevalle nurmikentälle Luigeen. Sää oli todella kylmä, tuuli suoraan pohjoisesta. Vaikka vaatetta mukana olikin, ei silti tarpeeksi. Onneksi Jarno oli kehitellyt meidän häkkiin ratkaisun millä sen saa hyvin maahan kiinni, muuten siinä tuulessa ei olisi kyllä häkki kauaa paikoillaan pysynyt.

Tollereille oli muuttuneen aikataulun lisäksi tullut myös tuomarin muutos, nyt arvostelemassa oli Leni Finne Suomesta. Suomalainen valiouros Caro aloitti kehän, saaden eri sa:n. Sitten avoluokassa kisannut veteraani-ikäinen Nuppu, jolle eh. Lumo meni Jarnon kanssa ja kuulemma Leni oli heti todennut että "on lihava". No ei kyllä ole ja Jarno ei ollutkaan vastannut mitään :D Eri kuitenkin tuli ja samoin Minkulle, jonka Leni totesi olevan tukevasti valeraskaana- kuten onkin. Lumolle kilpailuluokan voitto ja molemmille sa. Taikaakin Leni piti lihavana, mutta eri sa ja ROP-vet kuitenkin. Pn- kehään emme olisi Minkua edes vieneet kun esittäjää ei oltu hankittu valmiiksi. Kehäsihteeri kuitenkin totesi että tuotava on! No Jarnohan sitten lennosta kävi pyytämässä kehän laidalla ollutta naista Minkun hihnan päähän :) Hienosti Minku uuden esittäjänsä kanssa meni ja järjestys oli Lumo, Minku ja Taika eli kolmoisvoitto! ROP- kehässä Lumppari vei voiton joten hienosti alkoi tämä näyttelyturneemme :) Ryhmiin ei säästä johtuen jääty, sillä olimme aivan jäässä ja monta tuntia olisi pitänyt odotella. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, ettei hankittu kuoleman tautia heti ekana reissupäivänä.

Taika ROP-vet pn3, Minku pn2, Lumo ROP Leni Finnen kehässä.

Illalla tutustuimme lähialueemme ruokatarjontaan ja löysimme netissäkin kehutun Vana Villems- pubin, missä ruoka oli todella loistavaa ja edullista. Ei mitään pubiruokaa vaikka nimestä olisi niin voinut päätellä. Tästä tulikin kantapaikkamme koko reissun ajaksi.

Lauantaina heräilimme hitaasti, sillä päivän kehät olivat vasta iltapäivästä. Vuorossa oli noutajien erikoisnäyttely Vanamoisa- nimisessä kylässä. Sää oli edelleen tuulinen, mutta ei onneksi enää niin kylmä kuin edellisenä päivänä. Kisaamassa olivat samat koirat kuin eilen, lisänä Nooran Kerttu- juniori ja tämän äiti Tikru käyttöluokassa. Tuomarina tollereilla toimi belgialainen herrasmies Jef Verrees.

Uros Caro sai eri sa;n ja sitten nartut. Kertulle myös eri sa, Nupulle eh. Lumolle "vain" sileä eri koska turkkia ei ollut tarpeeksi, Minkulle eri sa. Taikalle eri sa ja reissun toinen ROP-vet. Pn- kehässä Minku laitettiin kärkeen ja Taika kolmanneksi. Minkusta tuli myös ROP, joka tiesi sitä että ryhmäkehät kutsuivat, kun kellokin oli jo sen verran että ne piakkoin alkamassa olivat.

Minku ROP, Caro VSP Jef Verreesin kehässä noutajaerkkarissa

 Ryhmiin kannatti kyllä jäädä: Minku oli BIS-5 (kuudesta koirasta), mutta täälläpä saatiin upeat ruusukkeet, pokaalit ja ruokaa kaikki sijoittuneet! Taika oli viidestä veteraanista kolmas BIS-3 vet, kera myös mahtavien palkintojen. Auton kontti täyttei kolmesta suuresta ruokasäkistä ja reput ruusukkeista ja pokaaleista- loistava päivä jota illalla juhlistettiin kantapaikassa!

Lumo turistina kuvassa, Minku ROP BIS5, Taika pn3 ROP-vet BIS3- vet 

Sunnuntaina koittikin sitten itse pääpäivä, eli Viron Voittajanäyttely Kalev Keskusstadionilla. Koska majoituimme ihan sen lähellä, kävelimme paikalle. Ilma oli lämmennyt ja aurinko paistoi- loistavaa! Tollereille oli tullut tuomarin muutos, kun ilmoitettu tuomari oli saanut sairaskohtauksen edellisenä päivänä. Arvostelemassa oli hänen äitinsä, shelttikasvattaja Linda Jurgens.

Tollerit aloitti avouros saaden erin. Sitten Caro jolle eri sa, samoin veteraani-urokselle Jedille. Kilpailuluokassa Jedi voittoon. Nartuissa Kerttu sai eri sa:n ja junioritittelin, onnea Noora! Sitten nuortenluokan narttu Oona jolle eri sa, käy- nartulle Tikrulle myös eri sa. Valioissa kisasi meidän tytöt ja heitä kookkaampi Tara. Kaikki saivat erit. Arvosteluun mennessäni Minkun kanssa tuomari kysyi heti, onko pennut? Minkun vatsa ja tissit kun roikkuu siihen malliin että näyttää kyllä imettävältä. Selitin että valeraskaana ja tuomari vaikutti ymmärtävän. Kilpailuluokassa Lumo ykköseksi, Minku kakkoseksi ja molemmille sa:t.

Veteraaneissa Taika aloitti, esiintyen tuttuun tapaansa upeasti ja eri tuli, samoin tänään veteraaneissa kisanneelle Nupulle. Kilpailuluokassa Taika voittoon kera sa:n ja tämähän tiesi sitä, että Viron Veteraanivoittaja 17- titteli tuli Taikalle!

Jarnon tehtäväksi jäi taas hankkia esittäjä kehän laidalta Minkulle ja vesikoiraihmisistä vapaaehtoinen löytyi, kiitoksia! Tuomari kätteli ensin ulos nuo- ja käy- nartut. Meidän loppujen järjestystä mietittiinkin sitten pitkään. Ensi nostettiin Lumo Kertun edelle ykköseksi. Sitten Taika Lumon perään ja taas juostiin kierros. Tuomari kävi kokeilemassa koiria ja katselemassa ilmeitä ja pitkään pohdittuaan osoitti meille Taikan kanssa ykköspaikkaa. Taas juostiin ja kättely, järjestys oli siinä. Taika voitti nartut! Lumo tuli kakkoseksi kera cacibin ja Minku neloseksi saaden vara-cacibin.

Taika ROP-vet ja ROP EEV-17 EEVV-17, Jedi VSP ja VSP-vet, EEV-17 EEVV-17. Tuomarina Linda Jurgens

Taikan kanssa jatkettiin ROP- kehään, missä veteraanit mittelivät rodun kauneimman tittelistä. Rodun kaunein oli Taika! Rouvalle siis tulivat tästä näyttelystä molemmat tittelit, EEV-17 ja EEVV-17. Eipä olisi reissuun lähtiessä uskonut, että Rouva nappaa täältä kaiken! Mutta toisaalta taas, Taika on upeassa kunnossa ja se lavakarisma mikä Rouvalla on, se vaan on omaa luokkaansa. Ryhmissäkin käytiin ja Rouva jatkoi upeaa esiintymistään, kuitenkaan sijoituksia ei meille suotu. Lihapullia Rouvalle senkin edestä :D

Lumo pn2 cacib, Taika ROP ROP-vet EEV-17 EEVV-17, Minku pn4 va-cacib Viron voittajassa! Minkua vähän väsyttää, pitkä reissu takana :)

Reissumme kokonaissaldo oli huikea. Kaikki tyttöset olivat vuorollaan ROP, Taika teki hattutempun ollen kolmasti ROP-vet. Olipa kyllä sellainen matka, jota muistellaan vielä pitkään!

Hämeenkyrö rn upeat sijoitukset! MEJÄ:ssa "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli". Tapahtumarikas loppuviikko jälleen....!

ROP- Rouva ja ROP- neito :)

Loppuviikon koiratapahtumat alkoivat Helatorstaina Hämeenkyrön ryhmänäyttelyn merkeissä. Osallistumista ei edes mietitty, kun kyseessä kerran oli kotinäyttely reilun 10 min matkan päässä meiltä ja arvostelemassa yksi eniten arvostamiani tuomareita, Pia Itkonen.

Paikan päälle saavuttuamme havaitsimme, että kevythäkkimme (suuri kehämallinen häkki) ei sitten pärjäilekään kovin hyvin puuskaisessa tuulessa. Onneksi meillä oli teltta matkassa ja sehän sitten kasattiin. Kunnes huomattiin. että telttakepit olivat jääneet kotiin..... Onneksi koiranäyttelyissäKIN voi tavata mukavia ihmisiä ja saimmekin naapuriteltan väeltä lainaksi telttakiiloja sen verran, että teltta saatiin maahan kiinni. Kiitos vielä tätä kautta teille pelastavat enkelit, jos blogia satutte lukemaan!

Odotteluaika ennen kehämme alkua sujui leppoisasti ISKK:n tutun noutajaporukan kanssa rupatellessa ja kohta paikalle saapuikin yksi minun päivän esitettävistä, komea poika Foxi omistajansa Terhin kanssa. Olin luvannut viedä pojan kehiin ja tottahan toki sitä vähän treenailtiin ennen virallista debyyttiä. Treenit sujuivat hyvin ja sitten vain odoteltiin koska h- hetki koittaa.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria joista kaksi oli poissa. Uroksia oli kisassa kaikkiaan kolme. Kaksi junioria saivat eh:t ja sitten minä Foxin kanssa kehään. Poika oli aika vauhdikas esiintyjä mutta hyvin meillä sujui, kun kerran tuloksena oli eri sa kera sertin :D Onnea Terhi!

Nartuissa ei sa:ta jaettu ennen avoluokkaa. missä taipparitreenikaverillemme Noomille se annettiin. Onnea Liisa! Sitten olikin meidän valioiden vuoro. Lumo esiintyi kivasti Jarnon kanssa ja sai erin. Minkulla oli melkoinen venyttelypäivä, Pialle esitettiin venyt useampaan kertaan ja ainahan se naurua irroittaa :) Kaikki sujui hienosti ja eri saatiin. Kilpailuluokassa Minku ykköseksi ja molemmille sa. Sitten hakemaan Rouva häkistä. Rouvan esittämisessä ei mennyt mikään pieleen, mitä nyt välillä sai kaivella ruttuun kerjätessä meneviä huulia oikeaan asentoon :D Loistavalla arvostelulla Rouvalle sa ja ROP- vet ruusuke! Se olikin Suomesta jo 13. ja kaikkiaan 21. ROP-vet Rouvalle! On se vaan melkoinen.

Pn- kehään saimme esitysavuksi Liisan, joka sai vietäväkseen Lumon. Kiitos vielä Liisa avusta!
Juostiin yhdessä ympäri ja yksitellen edes takas. Sitten järjestys: Minku nostettiin kärkeen, Taika kakkoseksi, Noomi kolmanneksi ja Lumo oli pn4. On se vaan upeaa, kun kaikki omat tytöt on pn- sijoilla tiukalla tuomarilla!

ROP- kehään Minku pääsikin ensimmäistä kertaa Jarnon kanssa, sillä minähän toki vein Foxin loppuun saakka kun olin luvannut pojan esittää. Minku oli vähän ihmeissään alkuun että mitäs se iskä nyt hihnan päässä on, mutta hyvin Jarno sai Minkun esiintymään. Juostiin ympäri ja yhdessä edes takas. Minku oli ROP ja Foxi VSP. Aika huikeat sijoitukset siis, tälle nuorelle parille ;-)

Ryhmissäkin käytiin vielä kun ne lähes heti tollerikehän jälkeen alkoivat. Pia ei ryhmiä tuomaroinut (harmi!) ja menestystä ei tullut. Kivasti Minkukin kuitenkin jaksoi ryhmäkehissä esiintyä häntä heiluen. Ja Rouva nyt syttyy aina kun kehään pääsee :)

Tässä vielä Minkun kaunis arvostelu: "Tyypiltään erinomainen, hyvin laadukas kokonaisuus. Kaunisilmeinen, erinomainen pää. Hyvä selkä. Hienosti edukseen kannettu häntä. Kauniit tasapainoiset kulmaukset. Hyvä rintakehä. Vahva lanne. Erinomainen raajaluusto ja käpälät. Hyvälaatuinen karvapeite joka ei tänään parhaimmillaan. Liikkuu kehän omistaen. Kaunis, hillitty käytös".

ROP Minku, VSP Foxi. Tuomarina Pia Itkonen

Perjantai pidettiin Jarnon kanssa lomaa, jotta ehdittiin tehdä valmistelut ja viimeiset hankinnat viikonloppuna järjestämäämme ISKK:n MEJÄ- koetta varten. Voin kertoa että kyllä siinä kokeen järjestämisessä on melkoisesti hommaa! Jarno kertoilee näistä enemmän omassa blogissaan. Minä hoidin kokeen emännän työt ja kiva oli kuulla (ja nähdä) että ruoasta pidettiin :)

Lauantaina tehtiin jälkiä sadekelissä. Sain parikseni Johannan, jonka kanssa meillä yhteistyö sujui oikein hyvin! Ensin tehtiin yksi voi-jälki ja sitten avo- jälki. Lauantaina  sateli vettä lähes koko päivän ja oli koleaa, no koleus ei kyllä haitannut kun siellä metsässä muutama tunti rämmittiin- pikemminkin päin vastoin!

Sunnuntaina oli sitten suoritusten vuoro. Minku pääsi jäljelle iltapäivästä kahden maissa. Sää oli tehnyt täydellisen muutoksen, reippaasti puhalteleva tuuli ajoi pilvet pois taivaalta ja helleaallon Ikaalisiin. Lämpöä oli +25 tai ylikin ja edellispäivän sateessa lionnut metsä nosti kosteutta ilmaan kuin saunassa ikään. Oli KUUMA!

Minkun suorituksesta muutama sana. No, ensinnäkään Minkun ei pitänyt edes osallistua, kun on tuhdisti valeraskaana ja käytös ihan muuta kuin normaalisti. Lisäksi neito vietti koepaikalla sekä lauantain että sunnuntaina "kisamaskottina", ainoana koirana joka hengaili keskuspaikalla Särkipirtillä. Eipä siinä paljon nukkumaan ehtinyt, joten väsymyskin painoi. Kokeeseen aiottu koira Lumo aloitti juoksut, joten siksi Minku otettiin matkaan.

Ensimmäisen osuuden Minku teki hyvää työtä. Katkokulma joka oli suolla, selvisi myös laajoin rengastuksin. Toisella osuudella alkoivatkin sitten ongelmat. Minku tehdessään riistajälkien tarkistusta jäljen sivuun, sattui linnunpesälle. Ehdin nähdä, että pysähtyy, jotain höyheniä on suupielissä ja sitten kierähtää pesälle! Minku ei ole koskaan käyttäytynyt noin. No, siinä sitten mentiin tuomarin kanssa katsomaan että mitä kävi, oliko pesässä kenties entiset munat/poikaset... Jotain Minku nieleskeli, luulin poikaseksi ja tottakai otin koiran pois pesältä. Tuomarin kanssa juteltiin jälkeen päin, että oli hänen mielestään vanha pesä ja se Minkun syömä vain höyheniä. Mene ja tiedä, toivottavasti. Tämän jälkeen Minku alkoikin sitten "jäljestää" lisää pientä syötävää. Useampi hyöhenpaikka löydettiin, välillä käytiin pitkässä suo-ojassa vilvoittelemassa ja lähes makoilemassa... Matka kuitenkin verkkaisesti jatkui ja hukkia ei oltu vielä tuomittu. Nyt minulle kuitenkin selvisi se, mitä tarkoittaa koiran puurtava työskentely. Tehtiin lenkkiä jäljen molemmin puolin, välillä pongattiin riistapaikkoa, yhdelläkin Minku viipyi varmaan usemman minuutin peurankarvaa syöden ja maata kaivellen... Odottelin vain koska tuomari kertoo ajan ylittyneen. Puurtavasta ja tökkivästä menosta huolimatta päästiin neljännelle osuudelle. Sieltä sitten löytyi se "viimeinen niitti". Rusakonjääneet ja Minkun matka jatkui jäniksenkäpälä suussa :D No tällä kertaa se jäniksenkäpälä ei ollut onnen amuletti, vaan yhdessä tuomarin kanssa todettiin että kyllä se käpälä nyt lähtee suupielestä ja aikakin näyttää sen verran, että sorkalle mennään ripeästi yhdessä. Sorkka sitten löytyikin n 100 m päästä, eli kauas ei jääty ennen ajan loppua, mutta olihan tuo nyt melkoista tuskaa koko reissu! Olisi pitänyt keskeyttää jo siihen ekaan linnunpesään. Kun koirasta näkee että se etsii ihan muuta kuin verijälkeä (vaikkakin koko ajan jatkoi myös jäljellä ja mm. kaikki makuut merkattiin), niin tyhmää oli jatkaa. Oppia ikä kaikki ja opin ainakin sen, että jatkossa väsynyttä ja hormonihuuruissa olevaa koiraa ei laiteta kokeeseen!

Minku pääsi jälkensä jälkeen kokeen keskuspaikalle jäljellä mukana olleen seuramme puheenjohtajan autossa. Kiitos Jorma kuljetuksesta! Minä jatkoin opastamaan päivän viimeisen jäljen. Onneksi siellä oli suorittamassa Teddy, joten paljon ei tarvinnut opastusta stressata kokeneen konkarin perässä! Harmittavasti Teddylle sattui yksi hukka viimeisellä osuudella, joka kyllä olikin kuin hirvien olohuone. Sorkkaa, makuupaikkoja ja jätöstä joka puolella laajaa sammalista metsää. Muutenkin kokeessa oli, ehkä sitten kelistä ja toisekseen runsaasta riistasta johtuen monia epäonnistumisia. Yksi ykköstulos kuitenkin saavutettiin, onnea mäyräkoiralle Maisalle!

Koe järjestelyineen oli antoisa kokemus ja hienosti siitä Jarnon kanssa selvittiin. Tuomarimme Katri Laaja (kiitos!) koekertomukessaan mainitsi koetoimikunnan tehneen erinomaista työtä. Mutta kylläpä oli kaikkensa antanut olo tämän viikonlopun jälkeen. Seuraavaa koetta mietitään sitten vuoden päähän, ehkä tästä on siihen mennessä toivuttu :D Ja otsikkoni viittaus "leikkaus onnistui mutta potilas kuoli" kuvasi hyvin onnistutta ja hyvän yhteishengen täyteistä mejäviikonloppua, tulokset sitten vaan jäivät laihoiksi.

Kesäinen viikonloppu Päijälässä

Menneelle viikonlopulle oli paljon koiratapahtumia tarjolla. Päätimme sitten valita osallistumisen Pirkan nuuskujen mejäkokeeseen Päijälän maastoihin. Viime vuonna majoituimme läheisessä Lehdesmäen Lomakodissa, joka oli koirien kanssa matkaavalle kelpo paikka. Varasimme tälläkin kertaa majoituksen sieltä ja pääsimme paritalon rannan puoleiseen päätyyn. Mikäs sen kivempi paikka vesipedoille tytöille!

Lauantaina Jarno lähti tekemään koejälkiä ja minä vietin päivän tyttöjä uittaen, lenkittäen ja Lehdesmäellä järjestettävän Pop up- ravintolapäivän tarjontaan tutustuen ja takakonttikirppiksellä tytöille pehmoleluja ostellen. Mukava päivä meillä kaikilla!

Sunnuntaina lähdetiin aamusella kera Lumon kokeen keskuspaikalle, missä meille arvottiin tuomariryhmämme kolmas jälki. Laukauksensietotestin (minkä aikana Lumo söi heinää, niin paljon jännitti :D) jälkeen lähdimme majoitukseen ja käytettiin tyttöjä uimassa ja ulkona ennen omaa suoritusta. Taika ja Minku jäivät sitten majoitukseen odottelemaan Lumon suorituksen ajaksi.

Keli helli ja maastossa oli melkoisen lämpöistä. Myös kuivaa oli, paikoitellen jälkemme kulki hakkuulla ja maa suorastaan ritisi. Lumo teki oikein mallikasta ja maavainuista työtä. Harmittavasti katkokulmassa kulman selvittely unohtui, kun Lumo näki/haistoi riistan. Lähdettiin vauhdilla ja määrätietoisesti päinvastaiseen suuntaan. Minä näin kyllä minne jälki jatkuu mutta kun koiran perässä on mentävä, niin mentiin sitten. Noin määrätietoista riistan perään lähtöä ei ole Lumo aiemmin tehnyt. Vauhtia olisi ollut paljon ellen olisi jarruttanut. Kun risukkoisessa rinteessä vauhtini hidastui, kuului liinan päästä turhautunut "ViuViu!!!" että mennään! No eipä sitten menty, tuomarin kanssa yhteistuumin todettiin että sinne rinteeseen ei tarpomaan lähdetä vaan Suuri Metsästäjä palautettiin jäljelle. Palautuksen jälkeen kaunista ja tarkkaa jäljestystä sorkalle. Lumon vauhtiin ja tyyliin oli todella tyytyväinen, vain tuo mystinen "sekoaminen" riistalle tietysti hieman harmitti. No, näitä tulee ja kun käsissä on Suuri Metsästyskoira, niin näinkin voi sitten näemmä käydä.

Meidän suorituksen jälkeen Jarno opasti tekemänsä jäljen, jolla olikin konkari Teddy tekemässä töitä. Siellä ei turhia pyöritty eikä tunattu, kaikki sujui loistavasti ja tulipa Teddystä tuolta jäljeltä koko kokeen paras koira, Nuuskujen Mejämestari! Onnittelut Kati ja Ville-Pekka :)

Meillä oli oikein hauska viikonloppu, tuloksesta huolimatta. Tulevana viikonloppuna päätin tämän suorituksen jälkeen ottaa Lumon Ikaalisten kokeeseen, vaikka paikkaa olin alunperin ajatellut Minkulle. Minku kun on edelleen "erittäin valeraskaana", niin annetaan hänen huuruilla hormonit pois ennen koesuorituksia :) Ja toivotaan, että Lumppari unohtaa riistan metsästelyn ensi viikonloppuna!

Kaikkensa antanut Suuri Metsästäjä koesuorituksensa jälkeen :)

Kolmoisvoitto!

Taas on yksi koiraharrastusten täyteinen viikonloppu vietetty. Lauantaina Jarno lähti tekemään mejäjälkiä Eurajoelle, jonne saimme yhden koepaikan. Minä puolestani pakkasin tytöt volvon kyytiin ja ajeltiin "kotinäyttelyyn", ISKK:n järjestämään Ikaalisten ryhmänäyttelyyn.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 10 tolleria ja kuten trendinä on, narttuja oli jälleen enemmistö. Tuomarina toimi mukava ja asiantunteva Elena Ruskovaara. Olemme Elenalla käyneet aiemmin hakemassa arvioita aina h:sta ROP:iin, joten ihan ei tiedetty mitä odottaa. Tuo h tuli Minkulle junnuna, hienolla arvostelulla muuten, mutta ylipainosta rangaistiin paljon. Mikä on tietenkin hyvä asia ja avasi minun silmät tilanteen suhteen. Sen jälkeen onkin Minku ollut timmissä kunnossa.

Kehän aloitti junioriuros saaden sileän erin. Sitten kaksi junnunarttua, eh molemmille. Nuortenluokan nartulle eri sa. Avoimeen luokkaan sileä eri ja eh. Sitten meidän valiot. Noora esitti Lumon (kiitos!) ja minä Minkun. Kivasti Lumppari Nooran kanssa esiintyi ja saikin maininnan kauniista esiintymisestä. Eri tuli arvioksi. Minkun tullessa arvosteluvuoroon veti neiti isot venytykset Elenalle ja hurmasi tuomarin puolelleen :) Arvostelu oli yksi Minkun kauneimmista:

"Viehättävästi käyttäytyvä, hyvin narttumainen, erinomaisessa kunnossa. Erinomainen häntä, vahva kaula. Hyvä runko ja luusto. Miellyttävä raajarakenne ja kulmaukset. Erinomainen ilme. Voimakas tasapainoinen nartun pää. Erinomainen sävykäs karva. Erinomaisen terveet, rytmikkäät liikkeet".

Kun Elena oli sanellut arvostelun, hän totesi nauraen minulle että taidatkin tietää mikä tuli arvosanaksi :) Erihän se, kun arvostelu oli pelkkää erinomaista erinomaisen perään! Kilpailuluokassa Minku osoitettiin heti ykköseksi ja molemmille sa. Myös Lumon arvostelu oli kaunis, vain turkista todettiin että ei ole tänään täydessä karvassa, kuten ei olekaan.

Veteraaninarttuja oli kaksi, Taika aloitti luokan. Rouva veti tuttuun tyyliin asenteella häntä heiluen ja sai erin. Myös toiselle veteraanilla eri. Kilpailuluokassa Rouva kärkeen ja molemmille sa, Taikalle ojennettiin myös ROP-vet ruusuke joka olikin jo Rouvan 12. Suomesta! Siitä jatkettiinkin sitten suoraan pn- kehään. Minä vein Minkun, Noora Lumon ja Taikalle sain esitysavuksi meidän tokokurssiohjaajan siskon (kiitos!). Pari kierrosta juostiin ja sitten käteltiin ulos nuortenluokan narttu ja veteraani osoitettiin sijalle neljä. Tämähän tiesi meille kolmoisvoittoa! Taika nostettiin Minkun ja Lumon väliin, sijoitukset siis Minku ROP, Taika pn2 ROP-vet ja Lumo pn3. Eipä olisi paljon paremmin voinut mennä! Kehän jälkeen juttelin Elenan kanssa arvosteluja hakiessa ja hän vielä siinäkin kehui meidän tytöjen tyyppiä ja käytöstä. Kylläpä tuli hyvä mieli!

Ryhmäkehiinkin jäätiin mutta siellä ei menestystä herunut. Harmi kun Elena ei meidän ryhmiä (vet ja 8) ottanut... Mutta eipä se mitään, tytöillä oli hauskaa!

Kaunein kolmikko kera palkintojen :)

Sunnuntaina lähdettiin anivarhain kohti Eurajokea, vieden Taika ja Lumo matkalla hoitoon minun vanhemmille (kiitos!). Minku sai kokeessa jäljen nro 2 ja pian laukauksensietotestin jälkeen lähdettiinkin maastoon. Minku oli hieman levoton jäljelle lähtöä odotellessa, ei ihan normaali oma itsensä. En tiedä vaikuttaako neidillä nyt päällä oleva valeraskaus ja hormonit käytökseen, hyvinkin mahdollista.

Jälkemme kulki todella ikävässä maastossa niin ensimmäisen kun etenkin viimeisen osuuden. Maasto oli sellaista ryteikköä, että suuren osan matkaa kuljin näkemättä koiraa ollenkaan. Omat käteni ja kasvot olivat täynnä verinaarmuja rämpiessäni Minkun (liinan) perässä ryteikössä. Sorkka olikin sitten sijoitettu sinne pahan ryteikön keskelle ja melkoinen "jäljellä kuin juna"- etenevä koira olisi pitänyt olla, että sen olisi löytänyt. Minku ilmavainuisena aaltoillen kulki ohi sorkasta ja pitkin poistumisjälkiä tielle. Siinä kohtaa tiesin että tässäpä tämä, siihen saakka hukaton, suoritus oli, mahdoton tehtävä koiralle siinä ryteikössä löytää kaatoa. Itseäni jäi todella paljon harmittamaan se, että jälki ei tehnyt koiralle oikeutta kuten mejän periaatteiden mukaan pitäsi aina tehdä. Minku teki niin kovasti töitä että eniten harmitti koiran puolesta, tulokseton lähes läpipääsemättömässä risukossa rämpiminen. Tuomarikaan ei siellä enää perässä pysynyt ja opas huuteli jostain kaukaa että tänne päin.... Jos olisin ollut fiksu, olisin keskettänyt kokeen. No, en siinä kohtaa osannut ajatella riittävän selkeästi ja mentiin sitten jälki loppuun. Sorkka tietenkin kiinnosti ja Minku sai minulta valtavat kehut. Tuloksena kokeen huonoin VOI- luokan tulos, voi 2 ja 30 pistettä. Upeaa työtä Minkulta, mutta tehtävä oli mahdoton.

Ensi viikonloppuna pääseekin Lumo vuorostaan Päijälän maastoihin kokeisiin. Siellä ollaan jokusen kerran oltukin ja enpä usko sieltä moista maastoa löytyvän missä meidän Eurajoen jälki kulki. Jarnon tekemä Eurajoen jälki oli ihanaa ja helppokulkuista kangasmetsää, eipä mennyt ihan tasan "onnenlahjat" jälkien jaossa. Eipä voi kun todeta, että onneksi ei valioituminen ollut tuosta jäljestä kiinni! Minku kun on lahjansa jo FI JVA:n arvoisesti osoittanut :)