Koronan vuoksi meidän lauman perinteiset muutaman kerran vuodessa tapahtuneet Baltian näyttelyreissut ovat olleet yli vuoden tauolla. Hertta osui tähän rakoon, Baltian tittelit jäivät yhteen EE JMVA:han. Sen verran hienot ovat neidin näytöt, että muutama titteli lisää oltaisiin voitu junnuiässä saavuttaa. No, se ikä oli ja meni, kun matkailu avautui, oli ikää jo yli junnuiän. Omakin passi oli tässä korona-aikana päässyt vanhenemaan, joka osaltaan rajoitti ulkomaille lähtöä, kun matkailu alkoi aueta. Passi tuli uusittua ja "rajat ja taivas" aukeni syyskuussa ja onnekseni huomasin, että ilmot Liettuan Palangan 3 x KV- näyttelyyn olivat vielä pari päivää auki. Sinne siis!
Päätin ilmota näyttelyyn Hertan nuorten luokkaan, Myrrin valioihin ja Lumon veteraaneihin. Minkulla on tässä kohtaa kaikki tarvittava Liettuasta, ja Taippulilla myös ja Mummu nyt muutenkin on eläkkeellä jo. Charpalla ei harmittavasti ihan ikä riittänyt pentuluokkaan, mutta kokemusta hakemaan neiti lähti kyllä. Minun vanhemmat tulivat hoitamaan Minkua ja Taikaa meille kotiin 4 vrk:ksi, isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Meidän reissutiimi starttasi klo 4.00 torstaina kohti aamun ensimmäistä Tallinkin lauttaa. Tyttöset pääsivät matkustamaan hytissä ja me nautimme hyvät meriaamiaiset- sitten hetkeksi unille hyttiin tyttösten kanssa ja valmistautumaan pitkään ajomatkaan.
Ajo sujui kaikkineen hyvin (kiitokset kuski Jarnolle!) ja perillä Liettuan Palangassa olimme n. klo 18.30 torstai- iltana. Vettä satoi kaatamalla ja viimeiset n. 200 ajokilometriä olivat melkoista tuskaa. Vesi lensi tien kuopista milloin tuulilasiin, milloin veteli autoa sinne tänne tiellä.... Ja tien kunto oli vähintään mielenkiintoinen. Onneksi en joutunut itse ajamaan, vaikka hyvä kuski olenkin (kröhöm, oma mielipide.). Paluumatkalle sitten katsottiinkin vähän eri- ja aika paljon parempikuntoinen- reitti.
Meillä oli varattuna kolmeksi yöksi majoitus näyttelypaikalta reilun 10 km päässä sijaitsevalla hotellilla. Majoitus oli mökki, jossa tilaa oli oikein mukavasti meidän porukalle. Olohuone/keittiötila, kylpyhuone + WC ja erillinen makuuhuone. Sinne mahduttiin erinomaisesti ja ympärillä oli hyvät ulkoilumaastot. Mökissä oli isot ikkunat, missä tyttöset pääsivät kytikselle viihdyttämään itseään ympäristön tapahtumia tarkkaillen 😊 Charppa kunnostautui melkoisena vahtineitinä, haukku oli kuin isommastakin koirasta ja eipä pelottanut yöpyä kun tuollainen vakuuttava "laumanvartija" oli mukana 😂
Ensimmäinen näyttelypäivä oli perjantaina puolilta päivin. Ajelimme paikalle hyvissä ajoin ja hyvä niin, sillä ruuhka näyttelypaikalle oli melkoinen. Jonoteltiin aikamme ja sitten päästiin etsimään paikkaa laajalta parkkialueelta. Päästiinkin hyvin lähelle kehäämme, ei kun häkit pystyyn ja odottelemaan kehän alkua. Keli oli todella tuulinen ja torstaina satoi kaatamalla, perjantaiaamuna sade hiljeni ja loppui kun oltiin näyttelypaikalla. Kerrankin näin! Tollereita oli joka päivälle ilmoitettu meidän työt + yksi junnu- uros baltiasta. Perjantaina tuomarina toimi puolalainen mies, Grzegorz Weron. Olimme kerran käyneet ko. tuomarilla Latvian voittajassa muutama vuosi takaperin, jolloin Minku sai junnuluokassa eh:n ("ylälinja kohoilee liikkeessä") ja Lumo oli VSP. Ristiriitaisin odotuksin kehään siis.... Junnu- uros sai erin ja sitten Hertta kehään. Oli kyllä meidän näyttelyuran nopeimmat esiintymiset...! Kehään mennessä nopea hampaiden tsekkaus, sitten juoksu ees taas ja ympäri ja eri. Sama toistui joka koiran kohdalla. Kaikki olivat siis erinomaisia! Kilpailuluokassa Myrri kärkeen, joka koiralle luokka sert ja Myrri oli lopulta ROP. Tämähän tiesi sitä, että Myrristä tuli cacibilla kansainvälinen näyttelyvalio CIE! Lumo sai vetaanisertin ja valioitui siellä Liettuan vetaraanivalioksi. Kahden valion päivä siis! Liettuan tapaan Hertta si myös luokkasertin ollen erinomainen nuorten luokassa, sekä vara-cacibin Myrrin takaa. Jäimme vielä ryhmäkehiinkin, jossa ei menestystä herunut. Mukavaa seuraa kyllä saatiin suomalaisista irlanninsusikoira-ihmisistä- kiitokset seurasta tätäkin kautta!
Ensimmäisen näyttelypäivän palkinnot :)
Iltasella kun koirat oli lenkitetty, käytiin syömässä hyvin hotellin ravintolassa. Hintataso oli mukavan edullinen Suomeen verrattuna ja ruoka hyvää :)
Lauantaina mentiin taas näytelmiin. Tällä kertaa tollerit tuomaroi virolainen Juta Haranen, kellä ehdittiin viime vuonna käydä kerran Viron Valgassa, missä Hertta junnuvalioitui. Linja piti, Juta piti edelleen Hertasta eniten, neiti oli ROP kera sertin ja cacibin, Myrri sai myös luokkasertin ja valioitui sillä LT MVA:ksi! Lumppari oli jälleen ROP- veteraani. Ryhmiin ei jääty, koska väsymys eiliseltä painoi jo koiria ja meitä. Ajoissa majoitukseen levolle, sitten kunnon lenkit koirille ja illalla jälleen syömään hyvin hotellin ravintolaan :)
Sunnuntaille olikin sitten se isoin jännitys. Hertta tarvitsi vielä yhden luokkasertin tullakseen Liettuan muotovalioksi... Kehämme oli heti aamun ensimmäinen, en tiedä oliko laittamani aikataulutoive huomioitu, oletan niin. Hyvissä ajoin ennen kehän alkua kävin tiedustelemassa kehän sihteeriltä, olisiko arvostelut mahdollista saada niin nopeasti kun mahdollista. Edellisinä päivänä ne olivat kestäneet 1-3 tuntia. Tiedustelin myös mahdollisen valiovahvistuksen nopeutusta, joka minulle luvattiin. Hienon joustavaa toimintaa! Tollerit tuomaroi sunnuntaina virolainen Siret Lepasaar. Tuomari ihastui Herttaan ja teki neidistä ROP:n kera cacibin ja luokkasertin ja samalla Hertasta tuli kolmella sertillä Liettuan muotovalio! Reissumme suurin toive toteutui 💗 Myrri sai myös luokkasertin ja vara-cacibin ja Lumo oli ROP- veteraani kera vet- sertin. Sitten vauhdilla vahvistamaan titteliä.. Se sujui nopesti! Olimme matkalla kohti lauttaa klo 10.20, kun kehä oli alkanut klo 10. Isot kiitokset järjestäville nopeasta ja toiveet huomioivasta toiminnasta 😊
Ajomatka Palangasta Tallinnaan sujui aurinkoisessa kelissä ja tulomatkaa parempia teitä pitkin. Hyvä niin, sillä automme oli hmm... hieman kyseenalaisessa kunnossa.. Pari päivää ennen reissua syttyi "jouluvaloja", jotka korjaamon vianluvussa eivät paljon kertoneet. Valot tuli ja meni, mutta matkalla ne sitten tuli ja jäi. Riski päätettiin ottaa ja matkaan lähteä ja se kyllä kannatti! Nyt auto on korjaamolla ja vika oli turbossa. Kallis remontti, mutta onneksi "s....tanan kone" ei hyytynyt matkalle vaan päästiin hyvin n. 2000 km matka Palangaan ja takaisin 😃 Vähän jarruremppaa tuli kylkeen yms. mutta niistä selvitään rahalla, tärkein eli upea reissu ja 4 titteliä tuli saavutettua! Ps. ja edit. vian korjaus jatkuu. Ei tullut kuntoon ja merkkikorjaamo selvittää nyt asiaa.
Kiitokset mukaville koiranäyttelyihmisille reissulla, oli virkistävää kuinka saman henkistä ja ei- kateellista väkeä oli kehien laidalla! Autokin sai paljon ihailua tarroistaan, joskin joku eriäväkin mielipide kuultiin sivukorvalla "ikinä en tuollaisia laittaisi" 😂 Pääsääntöisesti kuitenkin sitä positiivista!
Isot kiitokset Jarnolle joka urhoollisesti ajeli koko pitkän matkan Volvolla jossa varoitusvalot vilkkui, ja mun vanhemmille jotka pitivät Minkusta ja Taikasta hyvin huolen 💓 Upea ja ikimuistoinen reissu niin tulosten kun kaiken muunkin puolesta!
Koti-Suomessa Hertan Ariel- sisko oli mejäillyt samana viikonloppuna hienon VOI1- tuloksen 46 pisteellä! Isot onnittelut! Tässä pentueesa MEJÄ- kykyjä todella löytyy ja myös niitä ulkomuodollisia kykyjä! Upeaa Druif:t ja tietty meidän muutkin kasvatit, Myrri on nyt meidän lauman neljäs CIE 💓
