Toller showsta oli kotiin tuomisina yksi palkinto, BIS- kasvattaja 💓
Hmm. Olipa vaihteleva viikonloppu. Nyt vasta loppuviikosta "jaksaa" kirjoitella, kun tapahtumista on hetki matkaa. Niistä hyvistä uutisista kun yleensä haluaa kirjoittaa heti, niistä vähemmän hyvistä ei oikein intoa kirjoitella ole.
Viime viikon lauantaina Hertta osallistui MH- kuvaukseen Hämeenkyrössä Jarnon kanssa. Itse olin töissä, eikä nähty mitään mahdollista ongelmaa siinä, etten mukana olisi. Enpä tiedä oliko se mikään ongelma, mutta lopputulos oli keskeytys. Hertta oli suhtautunut kaikkeen hyvin omaan tapaansa, rauhallinen, ystävällinen, luoksepäästävä ja palautuva aina räminälaitteeseen asti. Siinä kohtaa kun räminä oli tullut, oli Hertta karannut lähellä parkissa olevan meidän auton luo, eikä suostunut siellä kutsuilla palaamaan. Tässä kohtaa oli vaihtoehdot se, että kuvaaja keskeyttää tai Jarno keskeyttää kuvauksen itse. Jarno päätyi keskeyttämään itse, jolloin yksi mahdollisuus yrittää uudelleen myöhemmin säilyi. Kun tapahtumia kävimme itse läpi, niin virhe tapahtui siinä, että auto (meidän kaikille koirille mieluisa "turvapaikka") oli näköyhteyden päässä kuvauskentältä. Näin ei tulisi olla, eikä ole koskaan ollutkaan, niissä kuvauksissa mihin olemme muiden tyttösten kanssa osallistuneet. Toinen virhe oli se, että Hertta on "koronapentu", joka ei ole joutunut yksin ilman lauman tukea toimimaan. Ja kolmas virhe oli se, että minä en ollut mukana. Hertta olisi ehkä tullut luokseni yleisöön, josta palaaminen olisi ollut helpompaa. Nyt Hertta lukkiutui auton luo, ja kun tässä kuvauksessa ei edes namittaa saanut, ei sieltä palannut. Hertalla on lukuisia mejästartteja, ja reagointia laukaukseen ei ole. Kotioloissa Hertta ei ole reagoinut ukkosiin eikä mihinkään koviin ääniin. Harmittavasti MH:ssa oli näitä tekijöitä, jotka saivat Hertan toimimaan miten toimi. Meidän ajatukset Hertasta eivät tämän kuvauksen myötä muuttuneet, edelleen se on toimintakykyinen ja sosiaalinen, tervepäinen koira. Pehmeä se on, ja kaipaa tukea kuormittavissa tilanteissa. Ehkä kokeilemme MH:ta eri paikassa ja me molemmat mukana ollen vielä myöhemmin, tai sitten ei. Me tiedämme millainen Hertta on, ja se on tärkeintä.
Sunnuntaina oli näyttelyvuoden "päätapahtuma", Toller show, Espoossa. Alun perin nartut piti tuomaroida ruotsalainen Eva Nielssen, joka on meidän tytöistä pitänyt. Harmittavasti tuomariksi vaihtui ilmoajan jo päätyttyä Kirsi Nieminen, yhdistyksen "aktiivi", joka ei ole koskaan meidän tytöistä tykännyt. Taikan huippumenestyksen aikoina se harva eh tuli Kirsiltä, eikä linja muuttunut Lumon ja Minkun tullessa kehiin. Koska muihinkaan näyttelyihin ei ilmoajan päätyttyä enää mukaan ehditty, päätettiin sitten kuitenkin osallistua Toller showhun, sinne kun oli useita kasvattejakin tulossa.
Sää Espoossa oli todella tuulinen, ja ajoittain sateli kovaakin. Laitoimme teltan pystyyn, missä koko lauman kera (Mummu ja Chari olivat myös mukana matkassa) mahduimme melko hyvin majailemaan sen muutaman tunnin, mitä paikan päällä oltiin. Nuorten luokan nartut olivat heti aamusta ensimmäisenä. Sinne meidän kasvateista osallistuivat Hertta ja Buma. Yhteensä luokassa oli 11 osallistujaa. Ennen meidän omaa vuoroa kehässä esiintyi narttu, joka oli todella pelokas. Veti ulos kehästä ja väisteli kontaktia. Yllätys oli suuri, kun tämä koira palkittiin erinomaisella arvosanalla. Buma meni meistä ekana kehään ja esiintyi todella hienosti. Arvosana... eh. Edellisen pelkäävän koiran erin jälkeen tämä oli "märkä rätti" naamaan. Hertan kanssa mentiin kehään, vaikka mieli teki jättää menemättä. No, saatiin eri kuitenkin, vaikka korvat olivat "suuret" (eipä ole kukaan ennen sanonut) ja vaikutelma "raskas". Meidän jälkeen kehässä esiintyi vielä toinen, edellistä paljon enemmän pelkäävä koira. Kehän ulkopuolella katsottuna liikkeet olivat häntä alhaalla ja veto ulos kehästä, koko ajan. Ja erinomainen arvosana tuli. Tässä kohtaa emme olleet ainoita, jotka kohahtivat. Koira, joka pelkää tuohon malliin ja esiintyy sen mukaan, palkitaan rodun erikoisnäyttelyssä erinomaisella. Mitä tämä tarkoittaa? Sitä, ettei rodulla jolla luonteen kanssa ongelmia riittää muutenkin, ole mitään merkitystä sillä, paljonko koira pelkää, ja miten se kehässä esiintyy. Farssi jatkui vielä kehän loppuun saakka, kun tämä todella pelokas koira sijoitettiin luokassa, Hertta käteltiin ensimmäisenä ulos kun "oli hieman raskaan vaikutelman antava". Luonne ja käytös eivät siis merkinneet mitään, kunhan koira ulkomuodollisesti miellytti tuomaria. Aika farssi, suoraan sanon. Ja samaa mieltä oli moni muukin.
ERI:n saaneet NUO- nartut. Kuvia oli paljon ja kaikki samaa luokkaa (ei siis valittu kuvaa, jossa Hertta on hyvin ja osa muista ei)
No, näyttely jatkui ja kasvateista saimme kivoja tuloksia. Voima palkittiin (tuomari Elena Oikkosen toimesta) nuorten luokan ykköseksi kera sa:n hienolla arvostelulla! Käyttöluokassa Luca (Elena Oikkosella) sijoittui 3:ksi, myös SA:n kera- onnea! Avo- nartuissa kisasivat meidän kasvateista Vanni (Myrrin sisko) ja Ariel (Hertan sisko) saaden isossa (27 ilmottu) luokassa erit ja lopulta Vanni oli luokan 1. ja Ariel luokan 4. SA:den kera! Onnea! Vanni sai vielä vara- sertinkin, hienoa! Valioissa Myrri sai täystyrmäyksen saaden ainoana eh:n, koska "turkki puuttui". Minku sai sileän erin eikä sijoitusta. Veteraaneissa palkittiin isoja, turkikkaita narttuja ja meidän Lumolle ja Cocolle erit ilman sijotusta. Saldona siis omille koirille 0 luokkasijoitusta. Kasvateille neljä sijoitusta. joka oli hieno juttu! Päivän päätteeksi alkoi sataa oikein kaatamalla ja kun kasvattajaluokat tulivat esitettäväksi, mietimme hetken, viitsitäänkö edes mennä kastumaan kaatosateeseen. Koska luokat tuomaroi EI Kirsi Nieminen, vaan Elena Oikkonen, päätimme viedä ryhmän esiin. Ryhmässä esiintyivät Minku, Lumo, Voima ja Buma (kiitos kun jaksoitte olla vielä loppuun asti!). Kaikkiaan luokkia oli ilmottu 18, esillä oli 11. Pitkään saatiin sateessa olla ja esiintyä, kunnes tuli valintojen vuoro. Yksi kerrallaan ryhmiä kehästä ulos käteltiin, kunnes jäljellä oli enää neljä eli sijotettavat. Lopulta jäljellä oli enää kaksi, ja meidät osoitettiin sijalle yksi! Aika upeaa, rodun erikoisnäyttelyssä usean kasvattajan joukosta olimme BIS- kasvattaja! Tätä sijoitusta todella arvostamme, upea hetki!
Päivän lopuksi Hertta esiintyi vielä "Paras pää ja ilme"- kisassa, jossa kisaajia riitti kehän täydeltä. Pääsimme 8. parhaan joukkoon. Lisäksi Voima päästi kisaamaan "Parhaista liikkeistä". Näyttelystä jäi käteen kasvattien hieno menestys ja BIS- kasvattajan palkinto. Käteen jäi myös harmitus siitä, että arkoja koiria sijoitettiin ja tältä osin ei ainakaan rotua eteenpäin viedä, siltä osin kun sitä näyttelymenestyksen osalta tehdään. Ovat ne "erinomaiset näyttelytulokset" kuitenkin valitettavan monelle kasvattajalle se, millä niitä pentuja kaupitellaan. Hieno tulos päivään saatiin Mynämäen KR- näyttelystä, missä Hertan veli Bono debytoi tuomari Leila Kärkkään kehissä sertin ja ROP:n arvoisesti. Onnittelut "Isolle Pojalle"! 💓
Tulevana viikonloppuna minä lähden näyttelemään luvattuihin kaatosateisiin lauman kera ja Jarno mejäkokeisiin, tällä kertaa Myrrin kanssa. Saapa nähdä tuleeko mitään positiivista päivitettävää, jos ei, niin päivitys voi taas hetken aikaa viipyä 😂
Charppa ja jäljen päästä löytynyt aarre 😊
