Juhannusmejäkoira Lumo kera palkintojensa
Kulunut Juhannus jatkoi tämän vuoden teemaa: MEJÄ. Saimme paikan Ilmajoen Juhannusmejään, jonka järjesti Lakeuden Noutajakoirayhdistys ja Lakeuden spanielit. Matkaan lähdettiin koko lauman kera torstaina töiden jälkeen. Majoituttiin Seinäjoella hotelli Lakeudessa, joka olikin meille jo tuttu paikka. Yhtenä kriteerinä saunallinen huone jossa kuivatella mejämaastossa kastuneita kamoja ja läheinen iso puisto koirien ulkoiluttamiseen.
Jälkientekopäivänä satoi reippaasti lähes koko päivän ja seuraavan yön. Jarno kävi tekemässä jäljet minun lepäillessä koirien kanssa hotellilla. Kyllä siinäkin kastumaan pääsi, kun useampi ulkoilutus koko laumalla piti päivän aikana tehdä, aina kaksi koiraa kerrallaan. Meidän maaseutukoirien hihnakäytös kun ei ole priimaa, ei neljää koiraa kovin mielellään kaupunkioloissa kerralla lenkille vie...
Sunnuntaina lähdettiin aamusella kohti kokeen keskuspaikkaa. Siellä järjestelyt toimivat mukavasti ja koepäivä saatiin käyntiin vauhdikkaasti. Meiltä suorittamaan pääsi Lumo. Ammunta tehtiin startterilla ja Lumo päästi myös sirun tarkistukseen. Meille arpoutui päivän viimeinen jälki, joten pitkä päivä odottelun merkeissä oli edessä. Onneksi koirat osaavat huilia ja viihtyvät autossa, joten tässä ei ongelmaa.
Jarnon opastus oli päivän kolmantena ja sillä välin lenkittelin tytöt taas pari kerrallaan. Siinähän se aika mukavasti kului omaa vuoroa odotellessa. Sadekin oli vihdoin tauonnut, tuuli kylläkin paikoin reippaissa puuskissa.
Vihdoin oli meidän aika lähdetä suorittamaan. Tuomariksi saatiin Rantasen Sanna, joka on Lumoa tuomaroinut pari kertaa aiemminkin, itse asiassa ekan kerran Lumon ihka ekassa kokeessa. Metsään siirryttiin oppaan johdolla ja osoitin alkumakuun Lumolle. Makaus tutkittiin ja siitä ohjausmatka edeten. Vähän sen jälkeen kun ohjaus loppui, katosi Lumolta "punainen lanka". En tiedä oliko sade huuhtonut jälkeä ja oudoksesta teki kuivan kesän jälkeen temput Lumon nenälle, vai oliko metsässä jotain muuta mikä kiinnosti enemmän. Hyvin Sanna antoi Lumon hakea, tehtiin laajaa kierrosta vasemmalle, mennen pari kertaa jäljen yli noteeraamatta sitä mitenkään. Kun oltiin aikamme pyöritty, kysyi Sanna onko tämä normaalia käytöstä, ettei ole mitään terveydellistä vikaa mikä estää haistamasta tms. Sanoin ettei ole normaalia eikä tietääkseni fyysisiä vikoja pitäisi olla. Päätettiin vielä kokeilla ja otettiin uusi alku ekalta makaukselta. Siitä lähtien minulla olikin tuttu Lumo liinan päässä. Hienosti edeten jälki loppuun, makauksia jäi pari merkkaamatta, yksi merkattiin hyvin ja kaato kiinnosti. Mystinen juttu, Sannan sanoin "jäljellä oli kaksi eri koiraa".
Keskuspaikalla nautittin maittava lounas ja sitten tulosten lukuun. Tulostaso oli ehkä normaalia heikompi, varmasti säällä oli osansa asiaan. Lumon suoritus oli päivän keskitasoa. Tässä koekertomus, jolla saatiin VOI 2, 34 pistettä:
"Ohjattu lähtö alkumakauksen tutkimisen jälkeen. Lumo jäljestää mukavaa kävelyvauhtia, tilanteen mukaan sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Jäljen alku on runsasta pyöritystä, jäljestyksen punainen lanka ei ole löytyä eikä matka etene. Todetaan hukka ja otetaan uusi alku ensimmäiseltä makaukselta. Sitten työ asettuu uomiinsa ja jäljestys alkaa sujua. Osuuksilla vain muutamia narun, puolentoista mittaisia tarkistuspyörähdyksiä. Ensimmäisen kulman katko ratkeaa osin rengastaen, osin tekijöiden jälkiin tukeutuen. Toinen ja kolmas pienillä suunnantarkistuksilla. Makauksista ensimmäistä ei arvostella puhtaan jäljen osoittamisen vuoksi, toinen ja kolmas ohittuu, neljäs merkataan. Kaadolle suoraan, jää tutkimaan sorkkaa. Harmittava alku muuten hyvässä työssä!"
Kokeessa palkittiin molempien tuomariryhmien "päivän positiiviset". Olipas mukava yllätys kun Sanna valitsi tähän Lumon :) Saatesanoin, jäljellä oli kaksi täysin eri koiraa, hienosti koottu loppusuoritus alun hukan jälkeen. Palkinnoksi tästä Lumo sai narulelun (josta tulikin Myrrin suosikki) ja ruokakupin. Hieno ajatus tämä "päivän positiivinen", otetaan ehdottomasti omaakin kokeeseen jatkossa :)
Sunnuntaina vietettiin lepopäivää kotosalla järvilenkin merkeissä. Matkaan lähti Myrrille varis ja kassillinen dameja. Alkuun, pienen uimapulahduksen jälkeen, tehtiin varisnoutoja. Ensin leikitin Myrriä variksella innostaen, sitten heitto- Myrri säntäsi perään ja hyvällä otteella yhtään epäröimättä varis suuhun ja palauttamaan. Ekat parit palautukset vietiin "aarre" minusta ohi, mutta innostuksella tuotiin takaisin ja sain palkata. Välissä otettiin vähän hakuruutua isoille, Myrrille tuotti pikkaisen ongelmaa odottaa omaa vuoroaan kun olisi halunnut sännätä hakemaan aina kun isot lähti suorittamaan... Hyvin silti malttoi eikä vinkunut/haukkunut. Lopuksi tehtiin Myrrille vielä oma "ruutu". Vein, Jarnon pitäessä Myrriä, maastoon pari siipidamia ja variksen. Ensin palautui lähimpänä oleva dami, tosi kivasti käteen. Sitten lähetys ruutuun takaisin (tämä oli ihan uutta juttua, ennen on tehty vaan motivoitua hakua) ja sinnehän se Myrri lähti, ja hetkeäkään empimättä varis suuhun ja palautus! Kyllä on riistainto melkoinen, taipparit tähtäimessä sitten ensi vuonna ja tällä hetkellä tuntuu, että ne voitaisiin jopa läpäistä :)
Myrrin hienoja varisnoutoja
Hakujen jälkeen lenkkeiltiin järvi ympäri ja sitten vielä muutamia vesinoutoja porukalle. Olikin taas tyytyväistä koiraa sen jälkeen!
Paljon tuli Juhannuksen aikana taas lauman kanssa tehtyä ja touhuttua, vaikka henkinen jaksaminen oli lujilla. Saimme suru- uutisen Juhannusta edeltävä torstaina, Minkun Maisa- tyttöjen oli nukutettu ikiuneen :( Asia on todella kipeä ja itkulle ei tahdo loppua tulla edelleenkään. Lyhyesti, Maisa alkoi saada hermostollisia oireita ja kohtauksia n kuukausi sitten. Tapahtumien alkua edelsi 4 kk iässä annettu Bravecto ja samaan aikaan antibioottikuuri pissatulehdukseen. Monenlaista tutkimusta tehtiin ja lääkityksiä kokeiltiin, mikään ei kuitenkaan vienyt oireita pois. Juhannusviikon keskiviikkona kunto romahti, eikä muita vaihtoehtoja jäänyt kuin päästää pieni pois :( Valtavan surullista ja kaikki ajatukset on Maisan omistajien Vilman ja Jarnon luona. Paljon pidettiin yhteyttä Maisan oireilun aikana ja viimeisetkin hetket yhteydessä oltiin. Ja ollaan myös jatkossa. Kiitoksia teille Vilma ja Jarno Maisan parhaasta hoidosta! Kuolenmansyyn tutkintaan otettiin Viikissä näytteitä, joista saadaan sitten tietoa aikanaan. Ehkä silloin on aika Maisan muistopäivitykselle, nyt vielä sattuu liikaa....
Pieni, mutta niin Rakas alusta loppuun saakka - Maisa 16.01.2018-21.06.2018
