Taika kera löytämänsä sorkan ja palkintonsa sekä kokeemme maskotti Myrri :)
Viikonloppuna oli tämän vuoden toisen, yhdessä Jarnon kanssa järjestämämme, MEJÄ- kokeen aika. Perjantaina vietettiin "vapaapäivää", Jarno viimeisten maastotiedustelujen ja tavaroiden keskuspaikalle Ikaalisten Särkipirtille roudaamisen merkeissä, minä kauppareissun ja kokeen ruokien kokkailun. Oli siinä taas hommaa koko pitkäksi päiväksi.
Lauantaina aamulla pakattiin auto täyteen tavaraa ja mukaan tulevat koirat Taika ja Myrri. Kotiin jäivät Lumo ja Minku, joita vanhempani tulivat hoitamaan viikonlopuksi. Isot kiitokset jälleen! Koepaikalle päästyämme minä aloin kokkailla aamiaista ja Jarno laittaa jälkien tekoon tarvittavaa välineistöä esiin. Yhdeksän jälkeen alkoi porukkaa saapua paikalle, ja päivä päästiin polkaisemaan käyntiin mukavasti ennen kymmentä.
Kokeessa oli neljä AVO- ja kaksi VOI- jälkeä. Me teimme Jarnon kanssa kaksin yhden AVO- jäljen, samoin toinen jälkipari kellä oli "oma sieni" mukana. Nimitys herätti hilpeyttä, tarkoittaa siis jälkiparista sitä, joka vetää sientä perässä- ei siis suunnista, merkkaa tai opasta. Me saimme oman jälkemme tehtyä hyvissä ajoin ja sitten koepaikalle lämmittämään saunaa ja laittelemaan lounasta esiin. Ilta siinä kuluikin jäljentekijöiden saapuessa, syödessä ja saunoessa ja mukavia rupatellessa. Viimeiset porukat lähtivät majalta vähän ennen ilta yhdeksää, jolloin meillä alkoi seuraavan päivän ruoan valmistelut ja jälleen päiväksi koetarvikkeiden laitto esille.
Sunnuntaiaamuna kelloni soi 04.00. Kokeen ylituomarin Jarmo Nummijärven toiveesta aloitettiin koe klo 05.00, sillä päivästä oli odotettavissa lämmin ja koirien parasta ajatellen yritettiin koe vetää läpi ennen lämpötilojen nousua turhan korkeiksi. Mitäpä sitä mejäkansa ei olisi valmis tekemään, koirien eteen! Joten minä aloitin aamupalan kokkailut ennen kukon kiekaisua ja siinä 04.30 aikaan alkoi porukkaa saapua paikalle. Kun tuomari tuli ja kaikki olivat koolla, piti Jarno ensin vastaavan koetoimitsijan roolissa puhuttelun ja sitten tuomari oman alkupuhuttelunsa. Tämän jälkeen siirryttiin ulos, missä ammunta suoritettiin. Kellään koirista ei ollut ongelmia paukun siedossa, joten jälkisuoritukset päästiin aloittamaan n. klo 05.30.
Taikalle tuli suoritettavaksi päivän ensimmäinen AVO- jälki. Ilma oli mukavan vilpoinen, auton lämpömittari näytti +5 astetta kun siirryttiin odottelemaan jäljen alkupäähän oppaan saapumista sorkan viennistä. Kohta opas saapuikin ja siirryttiin metsään yhdessä tuomarin kanssa. Taika oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja sitä hetki tongittiin, ja sitten määrätietoisesti jälkeä edeten matkaan. Ensimmäisellä osuudella ei jäljeltä poikettu metriä enempää, jos sitäkään. Ensimmäisellä kulmalla tutkittiin makaus tarkasti, sitten hetken katselu minuun päin (tuleeko palkkaa?!?), kun ei tullut, lähdettiin täydellisesti uudelle osuudelle. Tassuttelevauhtikin alkoi vähän kiihtyä, mummo oikein innostui tehtävästään :) Toinenkin osuus mentiin jälkitarkasti, muutamia ojan ylityksiä matkalle mahtui. Ojissa ei ollut vettä, mutta riistan jälkiä sitäkin enemmän. Ne eivät Rouvaa häirinneet, vaan määrätietoisesti matkaa jatkettiin ja kohta oltiinkin toisella makauksella. Sitä oikein syötiin pidemmän aikaa, viivyttiin oikein kunnon tovi. Nyt ei edes katsottu minua ennen jatkamista uuteen suuntaan, vaan suoraviivaisesti Taika otti uuden kurssin ja kohti viimeistä osuutta. Täysin jälkitarkasti edettiin, ja lopulta loivassa ylärinteessä siinsi sorkka. Sille Taika tassutteli tyynen rauhallisesti ja jäi sorkkaa tutkimaan. Sain luvan kiittää ja kyllä kiitinkin! Rouvalle kanafilee palkaksi tehdystä loistavasta työstä ja iloisin mielin siirryttiin ulos metsästä :)
Kuskattiin tuomari seuraavan jäljen alkupaikkaan, jonka Jarno opasti. Hetken odottelun jälkeen seuraava jäljestysryhmä pääsi matkaan ja minä ajelin jäljen loppupäähän odottelemaan. Odotteluaikana lenkittelin Taikaa ja Myrriä. Molemmilla nenät kävi ja metsään oltaisiin lähdetty mieluusti tutkimaan jälkiä, Rouva ei siis työstään väsynyt ja Myrri olisi kanssa halunnut mennä suorittamaan. Kun Jarnon opastus oli ohi, vietiin tuomari kolmannen jäljen alkuun ja tässä vaiheessa Jarno heitti minut ja koirat keskuspaikalle. Siinä autossa katsoin tuomarin antamat maastokortit läpi ja näin Taikan pisteet. En ollut uskoa silmiäni- täydet 50 pistettä!!! Olihan se upea suoritus sieltä liinan päästäkin katsottuna, mutta 50 pistettä! Epäuskoisena kerroin Jarnolle, "et ikinä arvaa....." Sitten itkettiin/naurettiin liikutuksen vallassa Mummon katsellessa takapenkiltä sen näköisenä, että mitäs siinä vetistelette, kyllähän te tiesitte että minä osaan :) Aivan uskomaton fiilis, ei sanat riitä kuvaamaan.
Keskuspaikalla minä aloitin sihteerin hommat ja kirjoittelin koekertomuksia puhtaaksi sitä mukaan kun niitä maastosta saapui. Ohessa lämmittelin lounasta tarjolle (eilistä makaronilaatikkoa sekä edellis kokeen suosikkia, thai currya) ja huolehdin siitä että Jarnon sytyttämä sauna pysyi päällä. Tähän sain onneksi apua kokeen osallistujan mieheltä, kiitosta vaan "saunamajurille " :) Pikkuhiljaa jäljestäjiä alkoi maastosta saapua saunomaan ja syömään. Koska oltiin aloitettu niin aikaisin, saatiin viimeiset suorittajat majalle jo klo 13. Uskomattoman hienoa, että koe vedettiin niin reippaasti läpi, eikä koirillekaan ehtinyt tulla liian kuuma ilma! Kun olin saanut viimeiset koekertomukset sekä kokeen pöytäkirjan kirjotettua ja tuomari oli saunonut ja syönyt, aloitettiin tulosten luku.
Kuten tapana on, ensin luettiin nollan saaneet avoluokasta. Minä sihteerinä luin koiran nimen, jäljen numeron ja ohjaajan ja tuomari luki koekertomuksen. Kaksi nollasuoritusta avoluokkaan ja kaksi tulosta. Toinen tuloksista tuli pitkäkarvaiselle mäyräkoiralle, hienot 48 pistettä, onnitellut! Ja sitten toinen meidän Mummolle. Ennen kuin tuomari luki Taikan kertomuksen, hän piti paikalla olijoille pienen puhuttelun siitä, milloin koira saa täydet pisteet. Ei ole kyse siitä että "järjestäjän koira tietenkin aina palkitaan hyvin jne.." vaan että hän ei voi kuin palkita koira ansaitsemillaan pisteillä, kun koiran suorituksessa ei ole mitään moitittavaa. Aplodit olivat melkoiset, kun 50 pistettä julkistettiin! Tässä Taika koekertomus: "Alkumakaus kiinnosti. Harmoninen, tasaisen varma, jälkiuralla maavainuisesti tapahtuva jäljestyssuoritus. Makaukset merkattiin. Kulmat tarkasti. Kaadolle pysähdyttiin. Erinomainen jälkityöryhmä".
Voittajaluokassa toinen koirakko sai 0 ja toinen hienon VOI 1 46 pistettä, onnittelut! Kokeen tulostaso oli siis melkoisen hyvä tuloken tehneiden osalta, kolme ykköstä hienoin pistein. Nollan saaneet koirakotkaan eivät vaikuttaneet kovin pettyneiltä tuloksiinsa, kaikkien mielestä tärkeintä oli se että koirilla oli ollut kivaa! Myös ihmiset olivat viihtyneet, kokeen järjestelyjä ja tunnelmaa sekä ruokaa kehuttiin useammankin toimesta, olipa järjestäjänä hienoa kuulla että hyvin onnistuttiin! Raskas rupeama, mutta sen arvoinen :)
Myrri ei koepaikalla paljoa stressannut, tässä kuunnellaan tulosten julkistamista :)
Kokeen päätyttyä alkoi meillä keskuspaikan siivous, siinä vierehtikin hikiset pari tuntia. Sitten ajeltiin viemään printteri ja sirunlukija ISKK:n keskuspaikalle Koiralaan, ja sitten kotia kohti. Kyllä olikin illalla väsynyttä koirakanssa kotisohvilla, Myrri "maskotti" (voi sitä rapsutusten määrää mitä pikkuinen keräsi viikonlopun aikana!), Taika nenätyökuningatar ja äidin ja isän hyvässä hoidossa olleet Lumo ja Minku...Tyytyväisiä koiria kerrakseen!
Tuleva Juhannus vietetään Ilmajoen mejäkokeessa, jonne lähdetään torstaina töiden jälkeen. Hotelli Seinäjoella on siis meidän "juhannusmökki", aaton Jarno tekee jälkiä ja Juhannuspäivänä Lumo pääsee töihin. Kyllä tämä laji vaan koukuttaa, ei voi muuta todeta! Ennen Juhannusta tuskin enää blogia päivitän, joten oikein ihanaa keskikesän juhlaa kaikille lukijoille kera nelijalkaisten perheenjäsenten!
