Ilma oli varsin vaihteleva, väliin satoi ja ukkosti ja tuuli kävi rantaan viistosti. Meillä oli ensimmäinen suoritusvuoro. Veneestä hyppy sujui upeasti kuten Lumolta aina. Vene soudettiin 50 m päähän rannasta, minä pidin Lumoa kaulapannasta kiinni ja merkistä Jarno kutsui Lumoa rannalta, minä päästin irti ja Lumo ui suoraan rantaan maalipoijujen väliin. Täydet 25 pisteen suoritus!
Toinen liike oli esineen vienti ja tuomarille kerroimme, että emme sitä suorittaisi, koska Lumo ei sitä vielä osaa. Sen sijaan tehtiin Lumolle mukava damin nouto, eli Jarno sen rannalta heitti, ja Lumo kävi noutamassa. Tästä siis 0 pistettä.
Kolmantena liikkeenä oli veneen haku. Vene soudettiin viistosti 30 m päähän rannasta ja merkistä Jarno päästi Lumon irti rannalta, samaan aikaan minä huusin Lumoa veneestä. Lumo lähtikin yllättäin juoksemaan rantaa pitkin niemen kärkeen, mikä oli lähimpänä venettä. Sieltä sitten pieni epäröinti, huusin toisen kerran ja uimaan kohti venettä. Köysi suuhun ja kohti Jarnon kutsuja rannalle. Onneksi siinä Lumo ei tullut suoraan niemen kärkeen vaan yritti tuoda venettä kohti maalinjaa. Tuuli kävi kuitenkin sen verran ja pieni koira + vene kera kahden ihmisen, että maalitolppien väliin ei osuttu vaan jäätiin niistä n 4 m sivuun. Lisäksi Jarno oli ilmeisesti antanut yhden ylimääräisen käskyn, mistä menetetiin yksi piste. Kokonaisuudessaan 20 pisteen suoritus.
Viimeisenä tehtävänä oli hukkuvan haku, jota oltiin päästy treeneissä kokeilmaan vain koetta edeltävänä keskiviikkona. Hieman siis jännitti hakisiko Lumo hukkuvan. No ei kun yrittämään. Minä ja hukkuva veneeseen, soutu 30 m päähän rannasta. Sitten hukkuva hyppäsi yli laidan jääden räiskimään vettä ja vene jatkoi vielä jonkin matkaa eteenpäin. Minä huusin Lumoa ja toisella huudolla se lähtikin uimaan kohti meitä. Tämän jälkeen pidin silmäni kiinni, etten vain houkuttelisi katsella Lumoa kohti venettä. Kuulin pienestä vinkunasta miten Lumo lähestyi venettä ja arvasin että se oli mennyt hukkuvan ohi. Kohta kuitenkin vinkuna hiljeni ja pian soutaja alkoi verkalleen soutaa venettä kohti rantaa. Siinä kohtaa uskalsin avata silmät ja näin juurikin samaan aikaan kuinka Lumo veti hukkuvan yli maalilinjan, täyden 25 pisteen arvoisesti! Voin kertoa että fiilis oli tuossa kohtaa aivan loistava!
Lumo hakee hukkuvan. Kuva Maria Pelander
Lumo läpäisi siis SOVE- kokeen hienolla 70 p suorituksella. 100 p on maksimi ja jokaisesti neljästä liikkeestä voi saada 25 p. Kun yhtä ei tehty, oli suoritus pieneltä koiralta todella upea! Nyt treenit jatkuvat ja ensi kesänä tavoitteena on alo- luokka, kun saadaan syksyn ja talven aikana esineen vienti opetettua :)
Soven suorittanut Lumo kera kunniaplakaatin ja kisakirjan :)
Lauantaina lähdetiin koko lauman kera aamusta kohti Helsinkiä, missä järjestetiin Eukanuba summer show, KV.- näyttely. Näyttelyyn oli saatu tuomari tollerien alkuperäismaasta Kanadasta, joten hieno oli päästä katsomaan mitä hän meidän tytöistä tykkäisi. Koiria oli kehiin ilmoitettu 18 ja paikalla oli 16.
Kehän laidalle saimme mukavaa odotteluseuraa, kun kaksi Minkun tulevista pennuista kiinnostunutta perhettä tuli katsomaan näyttelyä ja jutustelemaan kanssamme. Muutenkin siinä luonamme poikkesi rodusta kiinnostunutta porukkaa ja tunnelma näyttelyssä oli varsin rento ja mukava.
Tuomari, vanhempi rouva Michelle E Scott, jakoi sa:ta varsin niukasti. Uroksista sen sai vain kaksi, ja mm. upeasti pärjännyt valiouros Toto jäi ilman. Siinä kohtaa kyllä alkoi hieman jännittää, miten meidän kävisi. Nartuille ennen meitä oli jaettu 2 sa:ta. Valioissa olimme me kaksi Lumon ja Minkun kanssa. Molemmat esiintyivät ihan kivasti ja Minku voitti tällä kertaa luokan, kummallekin sa. Taika oli yksin veteraaneissa ja jälleen hienolla arvostelulla sa kera ROP- vet:n- jo 31 laatuaan!
Pn- kehään saimme avuksemme Toton omistajan Vilman, kiitos vielä tätäkin kautta avusta! Vilma vei Lumoa ja kun oltiin juostu kierros, halusi tuomari katsoa Lumoa ja Minkua vielä kaksistaan erikseen. Minku ei esiintynyt pn- kehässä kovin hyvin, liikkuminen oli melko tahmeaa. Ajattelin sen johtuvan siitä, kun Lumo juoksi takana ja Minku edellä, yleensä kun mennään toisin päin. Niinhän siinä sitten kävi että tuomari vaihtoi tyttöjen järjestyksen. Lumo siis voitti nartut, Minkun tullessa kakkoseksi ja iloksemme Taika kolmanneksi- eli kolmoisvoitto! Tämä olikin 7. kolmoisvoitto tytöillemme tänä vuonna ja 3. KV- näyttelyssä. Kyllä he vain ovat hienoja! Lumo oli lopulta vielä ROP joka kruunaisi päivän menestyksen- todellakin Lumon viikonloppu!
Helsinki KV:n kolmoisvoittokolmikkomme! Minkua harmittaa, kun oli melkein ykkönen muttei silti kuitenkaan...
Sunnuntaina käväistiin sitten lähes kotinäyttelyssä Porissa. Tuomarina toimi Paula Rekiranta, jonka tiesin pitävän korkeammista koirista. Mutta kun kerran kisa niin lähellä oli, lähdettiin kuitenkin käymään.
Tollereita oli paikalla 20 ja valioissa lisäksemme Peppi. Jo valiokehään mennessä ihmettelin, kun Minkua sai vetää perässä. Normaalisti neito kun juoksee edellä löysällä hihnalla. Todella poikkeavaa käytöstä! Peppi ja Lumo saivat erit ja Minkun tullessa yksilöarvosteluun, oli neito todella nuopea. Tuomari totesikin heti että oletpas sinä vaisu- ja tämä kirjattiin myös arvosteluun. Liikkuminen oli mallia täi tervassa, ja muutenkin koko esiintymisestä oli kaikki puhti poissa. Ja sieltähän se sitten tuli, ensimmäinen eh sitten 2 vuoteen. Edellinen juurikin 2 v sitten Porissa. Peppi voitti Lumon kilpaluokassa, molemmille sa.
Taika oli yksin veteraaneissa ja jälleen hieno arvostelu kera sa:n. Nyt päästiin kisaamaan myös ROP- veteraanista ja sen vei Taika, Paavon ollessa VSP-vet. Pn- kehässä Rouva vielä kiri tytöistämme parhaana pn4- sijalle. On se vaan melkoinen!
Kotosalla syynäsin Minkua läpi, kun toki huolestuin missä voi olla vika noin vaisuun ja outoon käytökseen. Ja uskoisin syynkin selvinneen- taka-anturan pinnasta oli irronnut kappale ja pinta oli vereslihalla. Missä tämä oli tapahtunut, ei mitään tietoa. Ehkä jo eilen Helsingissä ennen pn- kehää, sillä siellä liike muuttui tahmeaksi. Kotona illalla en kuitenkaan ollut huomannut mitään, mutta ovi olikin koko illan auki ulos ja aamusella Jarno teki lenkin pehmässä metsämaastossa, eikä ollut myöskään huomannut liikkeessä mitään erityistä. Jos oliskin nuollut tassua tai ontunut, olisi näyttely todellakin jäänyt väliin. No, nyt hoidellaan anturaa pihkasalvalla ja pidetään tossua jalassa. Sen kanssa Minku liikkuu ihan normaalisti, mutta seuraillaan tilannetta ja katselleen miten käy ensi viikonlopun näyttelyiden. Toivottavasti pikku reppana paranee pian!
Rouva ja Porin palkinnot- jo 32. ROP-vet! On se vaan niin Rakas.
