Mejäkautemme alkoi viikonloppuna Mynämäeltä, jonne saimme upeat kaksi koepaikkaa, sekä Lumolle että Minkulle. Alun perin saimme tiedon, että emme kokeeseen mahdu. Siksi ilmoitin koko lauman samana viikonloppuna olevaan Seinäjoen ryhmänäyttelyyn. No, noin paria viikkoa ennen koetta tilanne muuttui, Mynämäeltä otettiin yhteyttä ja kerrottiin että he ovat saaneet lisätuomarin kokeeseen ja meille löytyy koepaikat. Eipä tarvinnut miettiä, valitaanko näyttely vai mejä :)
Lauantaina läksimme aamusta aikaisin ajelemaan koko lauman kera kohti Mynämäkeä. Mitä lähemmäs pääsimme, sitä huonommalta alkoi keli näyttää. Maastossa oli paikoin lunta ja lisääkin sateli. Jäljethän tulee sääntöjen mukaan tehdä lumettomalle maalle, joten "pikkuinen" jännitysmomentti hiipi mieliin, pidetäänkö koko koetta. Katsoin varuiksi navigaattorista kauanko Seinäjoelle ajaa, jos tulee tieto siitä että koetta ei ole, suuntaa tollerimobiili renkaat ulvoen kohti Seinäjoen näyttelyä ;)
Onneksi koepaikalle päästyämme havaitsimme, että eipä siellä lunta juurikaan maastossa näkynyt ja koe järjestettiin. Alkulitanioiden jälkeen läksimme jälkien tekoon. Saimme tehdä jäljet parina Jarnon kanssa ja hienosti se sujui, kun yhteistyöstä on meillä jo paljon kokemusta. Maastot olivat äärettömän riistarikkaat, missään emme ole nähneet niin paljon sorkkaeläinten jälkiä ja jätöksiä kuin näissä metsissä. Haastavaa oli myös keli, joka vaihteli muutaman minuutin välein. Hetken paistoi aurinko, sitten tulivat mustat pilvet ja alkoi voimakas raesade, joka kohta muuttui rännäksi ja sitten vedeksi, kohta sykli meni uudelleen läpi. Lämpöä oli +/- 0-2 C ja tuultakin jonkin verran. Jäljet saatiin tehtyä muutamassa tunnissa ja melkoisen märissä vaatteissa suunnattiin kohti majoitustamme, n. 20 km päässä koepaikasta sijaitsevaa Laitilan Kievaria. Siellä majoituimme ei niin hohdokkaaseen hostelliin, mutta tilat (etenkin suihku) olivat riittävät ja toimivat ja eipä tällä reissulla paljon ehditty aikaa majoituksessa viettää. Joten ihan jees.
Sunnuntaina koe alkoi aamulla kahdeksalta. Jäljet oli arvottu etukäteen ja saimme oman tuomariryhmämme kaksi viimeistä jälkeä. Jarnon opastettavaksi tuli kaksi ensimmäistä jälkeä. Sinänsä hauska juttu, että koko ryhmämme koostui tollereista :D Tuttujen ihmisten kanssa oli mukava metsässä aikaa viettää ja odotella omia suoritusvuoroja.
Jarnon opastusten jälkeen tuli Lumon vuoro lähteä omalle koejäljelleen. Jarno vei viime vuonna Lumoa kolmesti, ja minä kerran (vuoden eka koe). Nyt halusin mennä Lumon kanssa ja katsoa onko suorittamisessa kenties jotain eroa siitä riippuen, kuka liinan päässä on. Lumo kun on Jarnon agilitykoira, voi moodi olla hieman turhan riehakas kun pääsee iskän kanssa hommiin.
Lumon suoritus oli todella hienoa, reipasvauhtista ja keskittynyttä läpi koko jäljen. Maastossa oli muutamia ojien ylityksiä, yksi pitkä hyvin tuulinen ja avoin osuus jolla katko. Onneksi tuuli oli vastainen ja Lumo selvitti monesti ongelmanaan olleen katkon suvereenisti. Pari lenkitystä tehtiin, toinen niistä ylös korkeaa jyrkännettä ja alas toiselta puolelta, minä menin suoraan persus alas ja laskettelin Lumparin perässä. Sitä en nähnyt miten tuomari perässä tuli mutta kaikki hengissä selvittiin ja matka jatkui jälkeä pitkin. Viimeinen osuus tuli melko lähelle tietä ja ihan loppusuorilla Lumo kulki tarkistuslenkillään tielle. Ajattelinkin että tähänkö homma päättyy, kun Lumo näki tien päässä odottavat autot. Onneksi Jarno ja muu porukka oli sisällä autoissa, muuten olisi voinut häiriö olla turhan suuri. Tässä kohtaa kehotin Lumoa pari kertaa palaamaan jäljelle "Jälki, jälki" ja luojan kiitos Lumo kaarsi takaisin tieltä metsään josta hetken matkaan suoraviivaisesti kuljettuamme suoraan sorkalle. Sitä jäi nuuskimaan ja nuolemaan. Aivan loistava suoritus erittäin riistarikkaassa maastossa, ja melko reipastahtinen, jälki mentiin läpi 25 minuutissa.
Lumon suorituksen jälkeen siirryttiin Minkun jäljen lähtöpaikalle. Hetken odottelu kun tuomari kirjoitti arvostelua Lumosta ja sitten maastoon. Minku nuuski alkumakuun tarkasti ja sitten jäljelle. Minkun jäljellä melko pitkä osuus kulki todella tiheässä suopursurämeessä, missä kulkeminen oli haastavaa. Muutamia tarkistuslenkkejä tehtiin matkan varrella, mutta aina matka jatkui oikeaan suuntaan. Yhdelle osuudelle osui isompi vesioja, jonka Minku ylitti ja oli jatkamassa matkaa oikeaan suuntaan, sitten palasikin takaisin ojalle nopeasti uimaan ja juomaan ja sitten ylös ja takas jäljelle. Fiksu koira! Makauksia näin osoitettavan kolme ja yksi niistä oikein maata syöden ja nuollen. Viimeinen osuus oli todella pitkä ja yhdessä kohtaa ryteikössä Minku jäi nuuskimaan maata pitkäksi aikaa. Tuomari kuiskasi minulle että ollaanko kaadolla? Ei oltu, siinä vain oli jokin todella kiinnostava haju. Kohta matka jatkui ja kuljettuamme vielä reippaan pituisen pätkän, Minku laittoi kakalle :D Kaato lähes näkyi jo kakkapaikalta, mutta kun hätä iskee niin hätä iskee. Rauhassa tortut väännettiin ja sitten suoraviivaisesti ja varmoin ottein kaadolle :) Kohta sain luvan kiittää Minkua ja kylläpä kiitinkin! Tuomarin kanssa juteltiin jäljeltä poistuessa ja mainitsin, että jos tästä ykkönen tulisi niin Minkusta tulisi valio. Tuomari siinä hymyili että kohta se sitten selviää ;)
Jäljet purettiin hyvissä fiiliksissä, Taika pääsi liinassa mukaan purkamaan ensimmäisen joten hänkin pääsi suorittamaan. Varmoin ottein Rouva metsässä tallusteli ja hienosti teki jälkityötä. Ehkäpä joku kerta ilmoitetaan Rouvakin kokeeseen, mikäs sen mukavampaa puuhaa noin eläkepäiville.
Kun jäljet saatiin purettua siirryttiin keskuspaikalle tulosten lukuun. Melko loppupäähän päästiin ennen meidän tuloksia. Lumo luettiin ensin, hienolla arvostelulla voi 1 44 pistettä! Se oli Lumon paras voi- luokan suoritus ja nyt olisi Lumppari yhtä ykköstä vaille valio.... Sitten Minkun vuoro. Pikkusisko laittoi pistettä paremmaksi ja arvostelun loppuun tuomari oli kirjoittanut "Onnea!!!" Tämähän tiesi sitä, että Minkusta tuli Suomen Jälkivalio! Kiva yllätys oli se, että jälkivalioruusuke saatiin järjestäjän toimesta, useinhan niitä ei kokeissa jaeta. Täytyy sanoa, että lukuisista upeista näyttelyruusukkeista tämä maastoväreissä oleva Jälkivalioruusuke vei voiton 100-0. Sen arvo vaan on jotain mittaamatonta. On meillä vaan upeat tytöt!!
