Tämä blogi on viime aikoina täyttynyt lähinnä näyttelyhehkutuksista ja -masennuksista. Kirjoitetaas muutama sana kaikesta muusta, ettei meidän koiraelämästä jää varsin yksipuolisen (väärä) kuva :-)
Aloitimme viikko sitten Taikan kanssa pitkästä aikaa uuden harrastuksen nimeltä Nose Work. Laji on Amerikassa jo tunnettu ja nyt rantautumassa Suomeen, tavoitteena ihan kilpalajiksi saakka. Ekalla kurssikerralla me osallistujat saimme luennon mitä laji on. Lyhykäisyydessään aloittelevat koirat opettelevat tunnistamanan yhden hajun, joka on eukalyptus. Ei kuitenkaan se vahva eteerinen öljy, vaan hyvin laimea vesiliuos. Alkuun haju tunnistetaan lasista, ts. lasiin laitetaan hajulla ( 1 tippa) kostutettu pumpuli/sideharson pala ja koiran tulee ilmaista haju vapaalla tyylilajilla. Alkuharjoituksissa tavoite on se että koira laittaa kuononsa lasiin ja hengittää tuoksua, jolloin koira on ilmaissut hajun. Kun harjoitukset vaikeutuvat tulee mukaan tyhjiä laseja pumpulilla/harsolla ilman hajua ja lasi hajulla, koiran pitää ilmaista näistä oikea. Sitten hajua aletaan kuljettaa huoneessa eri paikkoihin ja koira hakee ja tunnistaa sen sieltä. Kun nämä sujuu tehdään hajuetsintää myös ulkona, ajoneuvoetsintänä. Koulutusperiaate on kuulemma sama millä tulli kouluttaa huumekoiria.Oppimisen edetessä myös tunnistettavia hajuja tulee lisää.
Ekalla koulutuskerralla paikalla oli monenmoista karvakorvaa, niin iän kuin rodunkin puolesta. Taika sijoittui 6.5 vuotiaana sinne vanhempaan päähän, oli siellä joku 8- vuotiaskin mukana. Nuorin oli 10 kk mäyräkoira joka olikin jo treenannut hommaa, ollen ikäänsä nähden melko pätevä jo. Koirat tulivat koulutustilaan yksitellen ja haju esiteltiin lasissa. Ekan treenin tavoite oli saada koira tajuamaan että osoittaa hajun, mieluiten laittamalla kuononsa lasiin. Tyylilajeja nähtiin monia ja Taika oli varsinainen yleisön naurattaja: rouva piti omia jutteluääniään (mörinä, ölinä, urina) lähes taukoamatta, teki monenmoisia temppuja minun huomioni kiinnittämiseksi ym, kun ei alkuun tajunnut mitä hältä toivottiin. Taika kun on niin kontaktinhaluinen koira ja hakee minulta vihjeitä niin tällainen "omaan tajuamiseen" perustuva homma oli alkuun vähän haastavaa. No, kyllähän se siitä sitten alkoi sujua mutta ilmaisu oli omintakeinen, rouva kun yritti napata aina lasin missä haju oli, suuhunsa :D Noutaja mikä noutaja... Kotitreeneissäkin lasiin napataan hampailla jatkuvasti, enpä tiedä onko Taika vielä tajunnut että lasia pitää haistaa, ei maistaa :) Otin eilen Minkun mielenkiinnosta Taikan treeniin mukaan, näytin lasia vuoronperään molemmille. Minku oli ilmiömäinen: kuono suoraan lasiin ilman mitään manöövereitä! Ja pitikin kuonoaan siellä pitkään, toisin kuin Taika joka nopeasti tökkää/puree lasia ja haluaa heti palkan.. No, tässä ehkä näkyy se, kuka meillä on ahne herkuille :) Mutta kivaa treeniä ja sopii koiralle kun koiralle- tyylilaji on vapaa ja tavoite on antaa koiran itse oivaltaa, pitää hauskaa ja tarjota toimintaa.
Jarno on käynyt Lumon kanssa agitreeneissä ja eilisissä treeneissä olikin kivaa edistymistä, 15 esteen rata meni kuulemma puhtaasti! Kisoihin saakka ei olla nyt menty, pitkän hylsyputken jälkeen, kun yritetään hakea sitä suoritusvarmuutta. Tosin meistä kyllä tuntuu että tuon koiran kanssa sen varmuuden saavuttaminen on niin pitkä ja kivinen tie, että mahtaako sinne päästä ennenkun koira ja/tai ohjaaja on eläkkeellä ;) Samapa tuo, pääasia että molemmilla on hauskaa!
Minkun agitreenit etenevät verkkaisesti, samanlaista tunteen paloa lajiin ei ole kuin isosiskollaan. Toisaalta tämä on hyväkin asia, sillä verkkaisempaa koiraa ehtii ohjaamaan eri tavalla. Kiirettä ei Minkun kanssa pidetä vaan tehdään pohjatyöt rauhassa ja huolella, vahingoista Lumon kanssa viisastuneena.
Ja täytyyhän tähän loppuun laittaa näyttelyuutinenkin, nimittäin Minku valittiin Keuruun seudun kennelkerho ry:n Vuoden Pennuksi! Onhan tätä nyt hehkutettava, edellisten murska h-arvioiden jälkeen... ;) Miksi kuulumme ko kerhoon vaikka asutaan Tampereen huudeilla? Siksi että meillä on mökki Keuruulla, yhteyksiä sinne siis. Myös mahdollisuudet päästä mejäkokeisiin paranevat kun ollaan yhdistyksen jäseniä. Ja asuuhan Minkun Felix- isäkin Keuruulla, joten yhteydet seudulle ovat varsin vahvat :)
