Huh mikä kesä! Viime päivityksessä jo helteitä taivastelin ja edelleen ne vaan jatkuu. Eli uimassa tulee käytyä ahkeraan, useimmiten suunnataan koko perheen voimin autolla rantaan ja siellä n 1-2 km kävely rantaviivaa pitkin, koirat saa pulahdella uimaan mielin määrin ja "kääntöpisteessä" sitten heitellään dameja noudettavaksi. Noutoketju menee useimmiten siten, että Lumo (joskus Taika) hakee kauas veteen heitetyn damin, Hurma vaanii rantavedessä. Kun damin noutaja kääntyy paluumatkalle ja tulee n 5 m päähän rannasta, hyökkää Hurma vastaan ja nappaa damin itselleen ;) Sitten kaikki "palauttavat" ja sama rumba alusta. Hauskaa on!
Lumon kanssa käytiin agikisoissa taas viikonloppuna. Tällä kertaa kyseessä olivat agiradat Orivedellä. Ensimmäinen suoritus oli mallikasta menoa, vain kontaktivirhe ja riman pudotus. Valitettavasti loppusuoralla tapahtui jotain, en ihan tarkkaan nähnyt mitä (kuvasin suoritusta), olisiko hypännyt aidan väärin päin tms ja tästä hylky :( Niin lähellä oli tulos että kyllä hetken harmitti Jarnon puolesta. Toinen rata olikin sitten taas "sekoilua", eli Lumolla ihan liikaa virtaa, rimoja lenteli ja kepit ei ottaneet onnistuakseen. Tästä ei jälkipolville kerrottavaa. Nyt meillä on haussa sellainen agitreeniryhmä tai oma treenivuoro, missä pääsisi oikein hiomaan ongelmakohtia. Nykyinen treeniryhmä ei oikein vastaa tähän ja hieman turhauttaa kyllä. Kovin vaan tuntuu kiven alla olevan Tampereen seudulla nuo treeniryhmät saati vapaat hallivuorot. Taidetaan siis nopeuttaa suunnitelmaa "maalle" muutosta ja oman agihallin pystyyn laitosta ;) Agista vielä sen verran, että Hurman pentuagi alkaa tänään. Neljä kertaa esteisiin tutustumista, tutussa paikassa missä Hurma useimmiten on Lumon treenejä ollut seuraamassa. Säde- siskokin tulee samalle kurssille, mukavaa :) Niin ja Jarno toki ohjaa myös Hurmaa, tällä kertaa ohjattuna alusta alkaen joten ehkäpä Hurman kanssa vältetään ne isoimmat karikot joita Lumon kanssa tuli tehtyä.
Hurma on vaihtanut hampaita urakalla ja uudet legot alkaa olla suussa kuten kuuluukin. Harmittavasti yksi yläkulmahammas ei ottanut irrotakseen, rautahammas pukkasi viereen sellaista vauhtia että en kärsinyt jäädä odottamaan hampaan omatoimista lähtemistä. Perjantaina Hurma sitten nukutettiin ja leikattiin tuo maitokulmuri pois. Illan ajan tyttö oli hieman itkuinen, seuraavana päivänä ei enää mitään ongelmia. Reipas oli potilas ollut lääkäriasemalla, kiitos taas Reviirille hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta :)
Pitkään uinunut näyttelykärpänen on hieman heräillyt, sen verran että ilmoitin kaikki kolme Tarton näyttelyyn marraskuussa. Taikalta kun puuttuu yksi sert ollakseen myös Eestin MVA ja Lumolle olisi toiveissa viimeinen CIE:hen tarvittava cacib.. Hurmalla nyt mitään virallista saatavaa ei reissusta ole, tuleepahan kokemusta bussimatkailusta, laivalla olosta ja isosta hallinäyttelyst. Jos kaikki menee hyvin niin ehkäpä ensi vuonna sitten jonnekinpäin Hurman kanssa kokeilemaan ihan virallisiakin kisoja. Vielähän tuosta naperosta ei mitään osaa sanoa, tuleeko näyttelykoiraa ollenkaan. Sievähän se on toki kuin mikä, mutta tämä on minun omistajan objektiininen mielipiteeni, tuomarien mielipide voi olla toinen ;)
