Marraskuun touhuja

Viime sunnuntain lenkillä ikuistettu harvinainen marraskuinen valoilmiö :)

Niin päättyi näyttelyvuosi, Viron Valga oli viimeinen minne päästiin. Latviassa olisi viime viikonloppuna ollut voittajanäyttelyt, ja sieltä paljon saatavaa meidän kolmikolle (jun, val ja vet). Korona laittoi suunnitelmat jäihin- ylläri...- ja katseet siirtyivät siis ensi vuoteen, ulkomaiden (kuten kotimaankin) osalta.  

Tyttösten kanssa ollaan jatkettu touhuilua marraskuun tihkusateissa ja hämärässä ihan entiseen malliin. Maanantaisin aksataan, rallytreeneillään useimmiten keskiviikkoisin ja viikonloppuna tehdään noutotreenejä ja mejää. Ensi tiistaina Hertta aloittaa Koirakoutsilla rallykurssin. Mukavaa vaihtelua ja uusi treenipaikka tehnee nuorelle neidille ihan hyvää, ettei totu aina samassa paikkaa ja saman ohjaajan opissa treenailemaan.

Kuluneena lauantaina pakattiin lauma autoon ja ajeltiin Jämille, lenkkeilemään ja treenaamaan uusiin maastoihin. Olipas mukava reissu! Muutamia kuvia Jämiltä, kotosalta ja treenien parista otettuna Jarnon uusilla kameravehkeillä. On ne kuvat hienoja, kuten on mallitkin!

Lauma Jämillä

Sisarusten leikit :)

Mummeli noutopuuhissa

Herttuli mejäilee

Monenmoista

Sitten Valgasta paluun on blogissa ollut vähän päivitystaukoa. Taukoa ei kuitenkaan ole ollut meidän lauman elämässä, vaan ollaan menty tehty ja touhuttu hyvinkin aktiivisesti. 

Karanteenin aikana pääsi koko lauma jäljestyspuuhiin, siinä onkin hommaa kun viittä koiraa aktivoi mejän parissa... Mutta mukavaa hommaa kyllä! Tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus taas jälkiä vedellä, katsotaan sitten kuka/ketkä onnelliset pääsevät töihin :)

Agilityt jatkuvat Myrrillä ja Hertalla edelleen. Melkoista kehitystä on kummankin menossa tapahtunut. Hertta ei enää sinkoile ihan tykinkuulana ympäriinsä, vaan osaa jo hienosti odottaa lähtölupaa ja suorittaa vauhdilla ja innolla muutaman esteen sarjoja. Myrrin suoritustyyli on edelleen Myrrimäisen rauhallinen, mutta on sitä vauhtiakin jo löytynyt siihen malliin että ihan joutuu Jarno juoksemaan että perässä pysyy. Kisastarttia hyppyradalle mietittiin tälle vuodelle, mutta se siirretään talveen. Ei kannata enää lisenssiä kisan / parin vuoksi hankkia. 

Rallyssä ollaan myös jatkettu yksityisopetuksessa, pääosin kerran viikkoon. Myrrillä on todella hyvä asenne touhuun ja voittajaluokka olisi ihan korkattavissa. Tässä kuitenkin vähän sama kumma kuin aksassa, ei viitsi lisenssiä enää ostaa kun vuosi kohta vaihtuu. Ja ehtiihän sitä sitten ensi vuonnakin! Hertta ja rallytoko ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä. Meinaan Hertan räiskyvä energisyys ja into tuottavat rauhallisempiin koiriin tottuneelle minulle vähän haastetta välillä :D Pikkuhiljaa edetään ja hiotaan energioita yhteen :)

Myrrin tulevaa pentuetta ollaan myös päästy edistämään, kun tapasimme sulhasehdokkaan viime viikonloppuna. Hän oli todella hurmaava herrasmies! Luonteeltaan juuri sellainen, mistä tykkään. Joten, jos suunnitelmat toteutuvat niin ensi vuonna johonkin aikaa (aikaisintaan kesällä) voisi pentueen aika olla :) Taitavia mejäkoiria on odotettavissa, saapa nähdä mahtuisiko meidän laumaan se kuudes... ;)

Herrasmies Heppu ja kaunotar Myrri :)

Valgan valloitus!

 

EE MVA ROP RYP- 4 Myrri, EE JMVA 2 x ROP- juniori Hertta ja EE VMVA ROP 2 x ROP- veteraani Lumo kera palkintojensa :)

Tässä maailmantilanteessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Niinpä pitkään suunnittelemamme reissu Viron Valgaan, 2 x KR- näyttelyyn, varmistui vasta loppumetreillä. Viimeisen viikon aikana ehti Suomi asettaa omaehtoisen karanteenin (tai alle 72 h matkalla negatiiviset koronatestit paluun jälkeen) Viron "huvimatkailijoille". Valga sijaitsee eteläisessä Virossa aivan Latvian rajalla, ja maakunnan koronatilanne oli reissuun lähtiessämme Suomea parempi. Hyvillä mielin siis matkaan lähdimme, ja onneksi Jarnon etätyöt jatkuvat ja minä sain 2 vko vuosilomaa töistä.

Torstai- iltana veimme Minkun ja Taikan hoitoon vanhemmilleni- isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Perjantaina starttasi matkamme kohti Valgaa, 10.30 lautalla. Tuttuun tapaan matkustimme omalla autolla ja laivalla majoituimme hyttiin. Tämä oli Hertalle ensimmäinen kerta laivalla. Tervepäisten tyttöjen kanssa on ilo matkustaa, eikä Herttaa hetkauttanut laivalle meno ja laivalla olo lainkaan :) Matka sujui hyvässä säässä mukavasti, ja Tallinnan satamasta suuntasimme suoraan kohti Valgaa n. 250 km päähän. Tyttöset nukkuivat koko matkan tyytyväisinä, joten mitään välipysähdyksiä ei tarvinnut tehdä.

Valgassa majoituimme meille jo tuttuun hotelli Metsikseen, joka sijaitsee aivan näyttelypaikan, Valgan urheiluhallin, läheisyydessä. Hotellin ja urheiluhallin välillä aukeaa suuri puisto, jossa tyttösiä oli mukava lenkitellä koko majoittumisen ajan. Perjantaina näytti siltä, että olemme ainoat asukkaat hotellissa. Kävimme illallisella täysin tyhjässä ravintolassa, ja ruoka oli tuttuun tapaan erinomaista! Iltasella muutama auto aapui hotellin parkkipaikalle, mutta siihen aikaan me suuntasimme jo yöunille iltalenkin jälkeen.

Aamulla saimme nauttia aamiaista jälleen tyhjässä ravintolassa. Sitten kävimme ilmoittautumassa ja maksamassa osallistumisen näyttelypaikalla, takaisin hotellille ja odottelemaan tyttösten lenkityksen, aamusaunan (majoituimme saunallisessa tilavassa sviitissä)  ja pienten päiväunien merkeissä kehien alkua. Näyttelypaikalla oli hienoa huomata, miten hyvin koronatilanne oli huomioitu. Lähes kaikilla oli joko maski tai visiiri, kuten myös meillä. Kehät olivat tilavat, sillä osallistujamäärä oli rajoitettu 500 koiraan / päivä. Käsidesiä oli saatavana useissa pisteissä, ja turvaväleistä huolehditiin.

Tollerit olivat päivän toiseksi viimeinen rotu tuomarinne virolaisen Dina Kornan kehässä. Lumo ja Minku ovat kerran Dinan kehässä käyneet (Tallinna Winnerissä vuonna 2016), tällöin Lumo oli VSP ja Minku pn2. Osasimme siis odottaa mahdollista mukavaa menestystä Lumolle, muista tytöistä emme osanneet odottaa mitään. 

Näyttelyyn oli lauantaina ilmoitettu 5 tolleria, ja tietenkin kaikki narttuja. Tästä porukasta yksi oli pentu, ja toinen tottakai junnunarttu. Hertalla oli siis itseään lähes 6 kk vanhempi kilpailija, venäläiskasvattajan Virossa asuva narttu. Tuottihan tämä pikkasen lisäjännitystä reissuun, Hertta kun tarvitsisi molempina päivinä voiton kera junnu-sertin, että olisi mahdollista saavuttaa Viron juniorimuotovalion arvo. 

Kahden maissa iltapäivällä oli vihdoin meidän vuoro mennä kehään. Kilpailijamme kisasi luokassa ykkösenä ja sai erinomaisen. Hertta esiintyi tuttuun tapaansa todella hienosti, häntä heiluen ja tuomari saneli hienon arvostelun. Meillekin erinomainen ja kilpailuluokassa meidät nostettiin yhden juoksukierroksen jälkeen ykköseksi, ja tulihan se SA ja junnuserti sieltä! Jes! Puolet tavoitteesta oli Hertan osalta saavutettu. Myrri oli yksin valioissa ja upealla arvostelulla sai ERI SA:n, ja samalla kertaa tuli Viron muotovalioksi, sillä siihen tarvittiin vain yksi serti kun Myrri on Valko-Venäjän valio. Reissun toinen tavoite saavutettiin. Samoin kävi Lumolle, ainoana veteraanina ROP- veteraani kera veteraani-sertin ja koska Lumo on Viron valio, riitti yksi veteraaniserti Viron Veteraanivalion arvoon. 

Parasnarttukehään meillä ei ollut kolmatta esittäjää, ja tuomari määräsi kehän laidalla istuneen miespuolisen handlerin tulemaan apuihin. Ei kun Hertan hihna pojalle kouraan ja menoksi! Hienosti Herttuli vieraan handlerin kanssa esiintyi, nimittäin neiti kiri sijalle PN2 voittaen Lumon, joka oli PN3. Myrri liiteli voittoon ollen samalla ROP. Esitimme myös kasvattajaryhmän, joka hienolla arvostelulla sai KP:n ja olimme ROP- kasvattaja. Saimme siis kaiken mitä saatavissa oli, aika huikeaa! Eikä se päivän tulosputki vielä siihen katkennut. Jäimme ryhmäkehiin, jotka alkoivat hetikohta meidän rotukehän jälkeen. Kasvattaja-, veteraani-, ja juniori -(joista vet ja jun kehissä oli todella paljon kisaajia) kehissä emme sijoittuneet, mutta suuressa 8- ryhmässä rotutuomarimme sijoitti Myrrin sijalle RYP-4! Olipas melkoinen päätös huikealle näyttelypäivälle :) Iltasella kävimme nauttimassa taas erinomaisen herkkuruoan hotellin ravintolassa ja hyvillä mielin nukkumaan, odottaen pienellä jännityksellä Hertan osalta seuraavaa näyttelypäivää. Lumon ja Myrrin osalta ei enää jännitettävää ollut, kun tavoitteet tuli saavutettua jo.

Sunnuntaina tollereita oli ilmoitettu yksi enemmän, kisaamassa oli eilisten koirien lisäksi Virolainen valiouros Irwlend- kennelistä. Tuomaroimassa oli virolainen Juta Haranen. Kehämme oli mukavasti heti aamusta, tunnin verran odoteltiin ja juteltiin siinä odotellessa Irwlend- kasvattajan kanssa, jolla oli tolleripentu sekä kasvattinsa kehissä. Pentu sai KP:n ja valiourokselle handlerin ohjaimissa ERI SA.
Sitten olikin meidän vuoro kisata jälleen eilisen kilpakumppanimme kanssa. Tämä aloitti, saaden EH:n. Hertta jaksoi esiintyi hienosti edelleen, ei vielä matkaväsymys pahemmin painanut. Tuomari tykkäsi neidistä kovin, ja jutteli siinä arvostellessaan (suomeksi) mistä erityisesti piti ja mitkä olivat pieniä moitteita. Takaliike oli hieman ahdas (kuten onkin), muuten Hertta oli niin hieno että ansaitsi ERInomaisen kera SA:n ja junnu- sertin sekä tuli näin ollen Viron juniorimuotovalioksi! Jihuu, reissumme kolmaskin tavoite oli saavutettu!

Myrri sai myös ERI SA:n kuten myös Lumo. Parasnarttukehään Irwlend- kasvattaja tuli avuiksi. Annoimme hänelle sen helpoimman esitettävän eli Lumon. Tuomari oli jo arvostellessaan kertonut minulle, että tekee Lumosta narttujen ykkösen ja niin tekikin. Hertta oli jälleen hienosti PN2 ja Myrri tällä kertaa PN3. ROP- kehään Irwlend- kasvattaja vei Lumon, eli kisaamaan omaa kasvattiaan vastaan. Niin se Lumppari ROP:n nappasi, joten täydellinen ROP- suoran päätös reissulle! Kasvattajaluokassa saimme hienolla arvostelulla KP:n. Ryhmiin emme valitettavasti ehtineet jäädä, sillä lauttamme lähti 16.30. Olisihan se ollut mukavaa niissäkin vielä edustaa edellispäivän hienon sijoituksen jälkeen, mutta kun kaikki toivottu (ja vähän enemmänkin) oltiin saavutettu, lähdettiin hyvillä mielin kotimatkalle. Laivalla kävi melkoinen tuuli ja merenkäyntiä oli. Eivätpä koirat tästäkään stressiä ottaneet, vaan pötköttelivät hytissä tyytyväisinä. Saivatpa vielä herkkujakin, kun kävimme hakemassa ruoat hyttiin ja söimme siellä koko porukalla :) Upea reissu josta muisteltavaa riittää vielä pitkäksi aikaa!

Myrrin MH- luonnekuvaus ja Suomen näyttelyvuoden päätös

Hyvinkään ERInomaiset tytöt :)

Viikonloppuna puuhailtiin niin luonteen kuin misseilyn parissa. Saimme lauantaille paikan Myrrille Irlanninsetterien järjestämään MH- luonnekuvaukseen Jämsässä ja sunnuntaina päätettiin (mitä todennäköisimmin) Suomen näyttelyvuosi Hyvinkään "Toukonäyttelyssä". 

MH- kuvaukseen lähdimme avoimin mielin, tietäen Myrrin luonteen jo melko hyvin- ainahan sieltä voisi kuitenkin jotain ylläreitäkin tulla. Meillä sekä Lumo että Minku on MH- kuvattu aiemmin, ja kumpikin oli aika omannäköisensä arvioiden mukaan. Myrri on elänyt ikänsä laumassa, ollen se porukan "kakara" aina Hertan tuloon saakka. Vahvan laumanjohtaja Minkun alaisuudessa neiti ei ole joutunut kohtaamaan jänniä asioita oikeastaan koskaan yksin, joten oli hyvin mielenkiintoista nähdä Myrrin toiminta ilman lauman tukea.

Perille saavuttuamme, noin tunti ennen omaa kuvausvuoroamme, vähän lenkitettiin Myrriä ja pääsipä neiti uimaankin läheisellä rauhallisella hiekkarannalla. Kun edellisen koiran suoritus oli lopuillaan, meidät käytiin hakeamassa paikan päälle, Ensin tarkastettiin siru ja juoksut (juoksuinen ei saa osallistua). Tämän jälkeen aloitettiin itse kuvaus. Tuomareina toimivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, testiohaaja joka meidät luotsasi läpi testin oli miespuolinen. Alkuun testiohjaaja (TO) otti Myrrin ja käytti neidin pienellä lenkillä- tarkoituksena katsoa miten koira lähtee vieraan mukaan. Tämän jälkeen tehtiin käsittely, koko kropan painelu / sively ja hampaiden katsominen. Myrri se vain häntää heilutteli tuttuun tapaansa joten tästä mukavat arviot.

Seuraavaksi leikittiin patukalla, eli TO ja minä heiteltiin patukkaa ja katsottiin lähteekö Myrri leikkimään. Ei lähtenyt. Alkuun vähän kiinnostui, mutta kiinnostus lopahti nopeasti. Tämäkin oli ihan odotettavissa- tuon kaltainen leikkityyli  "ei iske". Patukka oli sellainen köysilelu, jotka eivät meillä ole mitenkään suosittuja leikkivälineitä. Dami/ pehmolelu olisi ehkä kiinnostanutkin.

Sitten kokeiltiin miten Myrri suhtautuu maassa vedettävään vieheeseen. Myrrin sai päästää irti, kun viehe oli jo lähes pysähdyksissä. Myrriä kiinnosti viehe varsin vähän, jonkin matkaa hölkättiin lähemmäs katsomaan, muttei loppuun saakka. Sama reaktio, kun homma toistettiin. 

Etäleikissä piilosta saapuva huputettu leikkijä hyppeli ja heitteli patukkaa ilmaan, samalla kutsuen Myrriä "tule leikkimään!" luokseen. Tässä hieman yllätyin Myrrin käytöksestä, sillä Myrri lähti leikkijän luo. Kävi häntää heiluttaen paikalla, tuli takaisin ja meni uudelleen :) Leikkimään ei kuitenkaan lähtenyt. 

Seuraavaksi tehtiin aktiviteettiosio, jossa seisoin 3 min paikallaan mitään tekemättä, Myrri pitkässä liinassa. Hetken Myrri siinä istuskeli, kunnes laittoi maaten. Eli rauhallisesti otettiin tämä osio, kuten tiesin tapahtuvaksi.

Aktiviteettitaso: 2 " Tarkkailevainen, rauhallinen. Voi istua, seistä tai maata".

Haalari sai aikaan pakoreaktion. Myrri singahti muutaman metrin taaksepäin, kun haalari kiskaistiin ylös. Videolta näkyy (kaikki videot löytyvät Youtubesta), kuinka Myrri kävi kiertelmässä yleisön, ja lopulta meni kuvaamassa olleen Jarnon luokse. Sieltä ei itse palannut, vaan kävin neidin hakemassa. Ohituksissa ei enää kummempaa reaktiota tullut, eikä jäljelle jäävää kiinnostusta ollut. Lähes samoin kävi räminälaitteella. Pakoreaktio, tällä kertaa suoremmin Jarnon luokse. Ohituksissa oli enemmän jäljelle jäänyttä "kuormaa" kuin haalarilla, mutta kiinnostusta laitteeseen ei jäänyt. 

Sitten olikin jo vuorossa Aaveet. Myrri suhtautui aaveisiin todella rauhallisesti. Kun aaveet alkoivat vuoron perään lähestyä, sanoi vierelläni istuva Myrri kerran "wuh" molemmille, sitten vain jatkoi istumista ja aaveiden tarkkailua, hännän päätä vispaten.  Mitään puolustusta ei ilmennyt, eikä Myrri myöskään lähtenyt pakittamaan. Kun aaveiden luokse sai mennä, kävi Myrri pyörähtämässä toisen luona, ja poistui paikalta jälleen Jarnon luo.

Lopun ampuminen meni kuten oletettua oli, ei minkäänlaista reaktiota ja tuloksena 1: " Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön".

Lopussa tuomarit kävivät testin läpi sanallisesti, kertoen havaintojaan Myrristä. Kyllä sieltä neidin ihan täysin tunnisti, eikä suuria (eikä oikein pieniäkään) yllätyksiä ilmi tullut. Tuomarit kehuivat sitä, miten hienosti Myrri, pehmeänä koirana, tukeutuu meihin molempiin ja kuinka näkee miten hyvä suhde meillä Myrrin kanssa on, sekä Jarnolla että minulla :) Minkäänlaista aggressiota ei tule esiin missään kohtaa, kuten ei aiemmin tästä pentueesta kuvatulla Lucallakaan. Tervepäistä porukkaa! Olipas kaikkiaan mukava kokemus, kiitokset kun väärän rotuisina mahduttiin mukaan!  

Sunnuntaina oli sitten vuorossa toukokuulta siirtynyt Hyvinkään Nord- näyttely. Tuomariksi tollereille vaihtui, alkuperäisen norjalaistuomarin sijalle, Paavo Mattila. Lumo, Minku ja Taika ovat Paavolla vuosien mittaan jonkun kerran käyneet, joten vähän tiesin millaisia arvioita saattaisi tulla. Nyt mukana oli myös nuoriso eli Hertta ja Myrri, sekä kasvateista Hertan sisarukset Voima ja Buma. Jännää siis, kun lapsoset korkkasivat virallisen näyttelyuransa!

Voima aloitti kisaten itseään vanhemman junnu- uroksen kanssa. Tuloksena luokkavoitto kera ERInomaisen, hienolla arvostelulla. Urosten voiton vei veteraaneissa kisannut Toto, onnittelut!

Junnunarttuja oli viisi. Hertta kisasi luokan viimeisenä. Ennen Herttaa kolme oli saaneet ERIn, yksi EH:n. Buma esiintyi hienosti ja oli erinomainen. Hertta käyttäytyi tuttuun tapaansa kauniisti. Arvostelu oli hyvin Hertan näköinen,ja tulokseksi tuli meillekin ERInomainen! Tässä kohtaa täyttyivät minun tavoitteeni, Hertalle ja kasvateille ERI, upea alku näyttelyille! Kilpailuluokassa sievä Buma laitettiin kärkeen, ollen ainut SA:n saanut. Hertta oli luokassa kolmas. 

Avoluokassa ei SA:ta jaettu, käyttöluokassa jaettiin yksi. Valioissa kisasi Myrri, Kerttu ja Lila. Kaikki saivat ERIn. Kilpailuluokassa Kerttu voitti, Myrrin ollessa luokan toinen. Kaikki saivat SA:t. Myrrin arvostelu oli hieno, eikä sieltä oikein moitteita löytynyt paitsi hieman selvempää polvikulmaa toivottiin (tämä sama oli Hertalla). Luoteet ja käytös saivat erityiskehut, meidän kaikkien omien tyttöjen ja kasvattien osalta :)

Veteraaneissa kisasi yksin Lumo, ja arvostelusta jo tiesin odottaa, että voitaisiin aika korkealla tänään olla. Paavo tykkäsi Lumosta todella paljon, ja kehui useaan otteeseen Lumon kuntoa, esiintymistä ja liikkeitä. SA saatiin. PN- kehässä Voiman omistaja Anna vei Lumoa (kiitokset!) ja minä Myrriä. Luokka järjesteltiin ensin alkupäästä, kunnes viimeiseksi Lumo nostettiin kärkeen! Mikä näyttelyvuoden lopetus Lumolle! Aivan mieletön ensimmäinen veteraanivuosi... :) Lumo oli siis PN1 kera nord sertin, Myrri PN3 ja mikä upeinta, Buma PN4 kera sertin! Onnea Venla! Bumasta "kuullaan vielä", hän on niin kaunis ja tasapainoinen tyttö. Ihanaa että tämä neiti pääsi kotiin, jossa häntä esille tuodaan niin näyttelyiden kun muun harrastamisen parissa! 

Sertivoittaja Buma! Kuva Venla Roos

ROP- kisa käytiin samalla ROP- veteraanikisana, ja tässä upea Toto vei voiton- onnea! Paavo kehui molempia koiria vuolaasti. Niin paljon tuli hyvää palautetta kautta koko näyttelyn, että alkoi jo vähän posket punoittaa kaikesta kehun määrästä! 

Toto ROP ja ROP-vet, Lumo VSP ja VSP- vet. Kuva Vilma Saarinen

Kasvattajaluokkia oli ilmoitettu kaksi, Kitimat ja me. Nopeasti luokka kasaan, siihen osallistuivat Buma, Voima, Myrri ja Lumo. Herttakin olisi päässyt, mutta koska poikkeaa hieman muista vähemmän valkoisensa vuoksi, luokan yhtenäisen ilmeen eduksi oli tämä kokoonpano. Paavo tykkäsi ryhmästä todella paljon, ja saatiin aivan upea arvostelu! Tällä arvioilla kasvattaryhmien ykkössija kera KP:n ja oltiin ROP- kasvattajia:

 "Kaunis tasalaatuinen ryhmä kolmesta yhdistelmästä. Erittäin hyvin rakentuneita koiria. Hyvän malliset, kaunisilmeiset päät. Hyvälaatuiset karvapeitteet. Koirat liikkuvat hyvin, erittäin miellyttäväluonteisia. Erinomaista kasvatustyötä, josta lämpimät onnittelut!".

Melkein tuli tippa linssiin kun tuon arvion luin. On tässä aika pitkälle päästy kasvattajana, ja isot kiitokset asiasta meidän ihanille kasvatinomistajille myös! Eipä olisi tätäkään arviota ilman teitä tullut. Aivan upeaa! Ja upeita uutisia saatiin myös Hollannista, jossa Dasher osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä Maastrichin KV:ssa. Eipä se aloitus hassummin sujunut: poika oli ROP- juniori ja lopulta VSP kera sertin! Huikeaa! Juuri 9 kk täyttäneet Druifit ovat melkoisen lupaavaa porukkaa, joista veikkaan että "kuullaan vielä"! 

Dasher VSP sert, kuva Jennifer