Hyvinkään ERInomaiset tytöt :)
Viikonloppuna puuhailtiin niin luonteen kuin misseilyn parissa. Saimme lauantaille paikan Myrrille Irlanninsetterien järjestämään MH- luonnekuvaukseen Jämsässä ja sunnuntaina päätettiin (mitä todennäköisimmin) Suomen näyttelyvuosi Hyvinkään "Toukonäyttelyssä".
MH- kuvaukseen lähdimme avoimin mielin, tietäen Myrrin luonteen jo melko hyvin- ainahan sieltä voisi kuitenkin jotain ylläreitäkin tulla. Meillä sekä Lumo että Minku on MH- kuvattu aiemmin, ja kumpikin oli aika omannäköisensä arvioiden mukaan. Myrri on elänyt ikänsä laumassa, ollen se porukan "kakara" aina Hertan tuloon saakka. Vahvan laumanjohtaja Minkun alaisuudessa neiti ei ole joutunut kohtaamaan jänniä asioita oikeastaan koskaan yksin, joten oli hyvin mielenkiintoista nähdä Myrrin toiminta ilman lauman tukea.
Perille saavuttuamme, noin tunti ennen omaa kuvausvuoroamme, vähän lenkitettiin Myrriä ja pääsipä neiti uimaankin läheisellä rauhallisella hiekkarannalla. Kun edellisen koiran suoritus oli lopuillaan, meidät käytiin hakeamassa paikan päälle, Ensin tarkastettiin siru ja juoksut (juoksuinen ei saa osallistua). Tämän jälkeen aloitettiin itse kuvaus. Tuomareina toimivat Marina Bast ja Jorma Kerkkä, testiohaaja joka meidät luotsasi läpi testin oli miespuolinen. Alkuun testiohjaaja (TO) otti Myrrin ja käytti neidin pienellä lenkillä- tarkoituksena katsoa miten koira lähtee vieraan mukaan. Tämän jälkeen tehtiin käsittely, koko kropan painelu / sively ja hampaiden katsominen. Myrri se vain häntää heilutteli tuttuun tapaansa joten tästä mukavat arviot.
Seuraavaksi leikittiin patukalla, eli TO ja minä heiteltiin patukkaa ja katsottiin lähteekö Myrri leikkimään. Ei lähtenyt. Alkuun vähän kiinnostui, mutta kiinnostus lopahti nopeasti. Tämäkin oli ihan odotettavissa- tuon kaltainen leikkityyli "ei iske". Patukka oli sellainen köysilelu, jotka eivät meillä ole mitenkään suosittuja leikkivälineitä. Dami/ pehmolelu olisi ehkä kiinnostanutkin.
Sitten kokeiltiin miten Myrri suhtautuu maassa vedettävään vieheeseen. Myrrin sai päästää irti, kun viehe oli jo lähes pysähdyksissä. Myrriä kiinnosti viehe varsin vähän, jonkin matkaa hölkättiin lähemmäs katsomaan, muttei loppuun saakka. Sama reaktio, kun homma toistettiin.
Etäleikissä piilosta saapuva huputettu leikkijä hyppeli ja heitteli patukkaa ilmaan, samalla kutsuen Myrriä "tule leikkimään!" luokseen. Tässä hieman yllätyin Myrrin käytöksestä, sillä Myrri lähti leikkijän luo. Kävi häntää heiluttaen paikalla, tuli takaisin ja meni uudelleen :) Leikkimään ei kuitenkaan lähtenyt.
Seuraavaksi tehtiin aktiviteettiosio, jossa seisoin 3 min paikallaan mitään tekemättä, Myrri pitkässä liinassa. Hetken Myrri siinä istuskeli, kunnes laittoi maaten. Eli rauhallisesti otettiin tämä osio, kuten tiesin tapahtuvaksi.
Haalari sai aikaan pakoreaktion. Myrri singahti muutaman metrin taaksepäin, kun haalari kiskaistiin ylös. Videolta näkyy (kaikki videot löytyvät Youtubesta), kuinka Myrri kävi kiertelmässä yleisön, ja lopulta meni kuvaamassa olleen Jarnon luokse. Sieltä ei itse palannut, vaan kävin neidin hakemassa. Ohituksissa ei enää kummempaa reaktiota tullut, eikä jäljelle jäävää kiinnostusta ollut. Lähes samoin kävi räminälaitteella. Pakoreaktio, tällä kertaa suoremmin Jarnon luokse. Ohituksissa oli enemmän jäljelle jäänyttä "kuormaa" kuin haalarilla, mutta kiinnostusta laitteeseen ei jäänyt.
Sitten olikin jo vuorossa Aaveet. Myrri suhtautui aaveisiin todella rauhallisesti. Kun aaveet alkoivat vuoron perään lähestyä, sanoi vierelläni istuva Myrri kerran "wuh" molemmille, sitten vain jatkoi istumista ja aaveiden tarkkailua, hännän päätä vispaten. Mitään puolustusta ei ilmennyt, eikä Myrri myöskään lähtenyt pakittamaan. Kun aaveiden luokse sai mennä, kävi Myrri pyörähtämässä toisen luona, ja poistui paikalta jälleen Jarnon luo.
Lopun ampuminen meni kuten oletettua oli, ei minkäänlaista reaktiota ja tuloksena 1: " Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön".
Lopussa tuomarit kävivät testin läpi sanallisesti, kertoen havaintojaan Myrristä. Kyllä sieltä neidin ihan täysin tunnisti, eikä suuria (eikä oikein pieniäkään) yllätyksiä ilmi tullut. Tuomarit kehuivat sitä, miten hienosti Myrri, pehmeänä koirana, tukeutuu meihin molempiin ja kuinka näkee miten hyvä suhde meillä Myrrin kanssa on, sekä Jarnolla että minulla :) Minkäänlaista aggressiota ei tule esiin missään kohtaa, kuten ei aiemmin tästä pentueesta kuvatulla Lucallakaan. Tervepäistä porukkaa! Olipas kaikkiaan mukava kokemus, kiitokset kun väärän rotuisina mahduttiin mukaan!
Sunnuntaina oli sitten vuorossa toukokuulta siirtynyt Hyvinkään Nord- näyttely. Tuomariksi tollereille vaihtui, alkuperäisen norjalaistuomarin sijalle, Paavo Mattila. Lumo, Minku ja Taika ovat Paavolla vuosien mittaan jonkun kerran käyneet, joten vähän tiesin millaisia arvioita saattaisi tulla. Nyt mukana oli myös nuoriso eli Hertta ja Myrri, sekä kasvateista Hertan sisarukset Voima ja Buma. Jännää siis, kun lapsoset korkkasivat virallisen näyttelyuransa!
Voima aloitti kisaten itseään vanhemman junnu- uroksen kanssa. Tuloksena luokkavoitto kera ERInomaisen, hienolla arvostelulla. Urosten voiton vei veteraaneissa kisannut Toto, onnittelut!
Junnunarttuja oli viisi. Hertta kisasi luokan viimeisenä. Ennen Herttaa kolme oli saaneet ERIn, yksi EH:n. Buma esiintyi hienosti ja oli erinomainen. Hertta käyttäytyi tuttuun tapaansa kauniisti. Arvostelu oli hyvin Hertan näköinen,ja tulokseksi tuli meillekin ERInomainen! Tässä kohtaa täyttyivät minun tavoitteeni, Hertalle ja kasvateille ERI, upea alku näyttelyille! Kilpailuluokassa sievä Buma laitettiin kärkeen, ollen ainut SA:n saanut. Hertta oli luokassa kolmas.
Avoluokassa ei SA:ta jaettu, käyttöluokassa jaettiin yksi. Valioissa kisasi Myrri, Kerttu ja Lila. Kaikki saivat ERIn. Kilpailuluokassa Kerttu voitti, Myrrin ollessa luokan toinen. Kaikki saivat SA:t. Myrrin arvostelu oli hieno, eikä sieltä oikein moitteita löytynyt paitsi hieman selvempää polvikulmaa toivottiin (tämä sama oli Hertalla). Luoteet ja käytös saivat erityiskehut, meidän kaikkien omien tyttöjen ja kasvattien osalta :)
Veteraaneissa kisasi yksin Lumo, ja arvostelusta jo tiesin odottaa, että voitaisiin aika korkealla tänään olla. Paavo tykkäsi Lumosta todella paljon, ja kehui useaan otteeseen Lumon kuntoa, esiintymistä ja liikkeitä. SA saatiin. PN- kehässä Voiman omistaja Anna vei Lumoa (kiitokset!) ja minä Myrriä. Luokka järjesteltiin ensin alkupäästä, kunnes viimeiseksi Lumo nostettiin kärkeen! Mikä näyttelyvuoden lopetus Lumolle! Aivan mieletön ensimmäinen veteraanivuosi... :) Lumo oli siis PN1 kera nord sertin, Myrri PN3 ja mikä upeinta, Buma PN4 kera sertin! Onnea Venla! Bumasta "kuullaan vielä", hän on niin kaunis ja tasapainoinen tyttö. Ihanaa että tämä neiti pääsi kotiin, jossa häntä esille tuodaan niin näyttelyiden kun muun harrastamisen parissa!
ROP- kisa käytiin samalla ROP- veteraanikisana, ja tässä upea Toto vei voiton- onnea! Paavo kehui molempia koiria vuolaasti. Niin paljon tuli hyvää palautetta kautta koko näyttelyn, että alkoi jo vähän posket punoittaa kaikesta kehun määrästä!
Toto ROP ja ROP-vet, Lumo VSP ja VSP- vet. Kuva Vilma Saarinen
Kasvattajaluokkia oli ilmoitettu kaksi, Kitimat ja me. Nopeasti luokka kasaan, siihen osallistuivat Buma, Voima, Myrri ja Lumo. Herttakin olisi päässyt, mutta koska poikkeaa hieman muista vähemmän valkoisensa vuoksi, luokan yhtenäisen ilmeen eduksi oli tämä kokoonpano. Paavo tykkäsi ryhmästä todella paljon, ja saatiin aivan upea arvostelu! Tällä arvioilla kasvattaryhmien ykkössija kera KP:n ja oltiin ROP- kasvattajia:
"Kaunis tasalaatuinen ryhmä kolmesta yhdistelmästä. Erittäin hyvin rakentuneita koiria. Hyvän malliset, kaunisilmeiset päät. Hyvälaatuiset karvapeitteet. Koirat liikkuvat hyvin, erittäin miellyttäväluonteisia. Erinomaista kasvatustyötä, josta lämpimät onnittelut!".
Melkein tuli tippa linssiin kun tuon arvion luin. On tässä aika pitkälle päästy kasvattajana, ja isot kiitokset asiasta meidän ihanille kasvatinomistajille myös! Eipä olisi tätäkään arviota ilman teitä tullut. Aivan upeaa! Ja upeita uutisia saatiin myös Hollannista, jossa Dasher osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä Maastrichin KV:ssa. Eipä se aloitus hassummin sujunut: poika oli ROP- juniori ja lopulta VSP kera sertin! Huikeaa! Juuri 9 kk täyttäneet Druifit ovat melkoisen lupaavaa porukkaa, joista veikkaan että "kuullaan vielä"!
