Jaa jaa, mitäs tässä on touhuttu sitten viimeisen päivityksen.. No eipä mitään kummepia. Pidettiin pikkuinen loppukesän miniveneloma tuossa alkuviikosta ja seilattiin Päijännettä Pihlajakoski-Jyväskylä akselilla. Kelit suosivat ja Taika nautti lomailusta. Jätimme siis viikonlopun näyttelyt Turussa ja Vesilahdella väliin ja otimme rennosti. Teki varmaan ihan hyvää sekä koiralle että emännälle, ottaa vain aurinkoa ja pulikoida, grillata ja lötkötellä.
Dami oli mukana reissussa ja sillä otettiin vähän noutoharjoituksia erilaisissa paikoissa. Hyvin meni ja intoa piisasi! Kotona kaivoin sitten taas vaakun pakkasesta ja eilen kokeilimme sen noutamista kotometsässä, sujui suuremmitta ongelmitta :) Jätin nyt vaakkusen sulamaan joten mielenkiinnolla odotan kelpaako se tänään neidin kannettavaksi.
Eilen kävimme myös tapaamassa Tommyä ja saamassa vinkkejä rohkeusharjoituksiin. Olikin infotäytteinen kolmetuntinen joka kului lähes pelkästään emännän kouluttamiseen. Taika sai puuhailla omiaan ja kyllä se huomiota yrittikin hakea;) Toljotusta, namitaskun nyhjäystä, vinkulelun kanniskelua, maton hapsujen pureskelua.... Tommyn mielestä Taika on vilkas ja pehmeä koira, joka asettaa koulutukselle ja arkielämälle omat haasteensa. Silloin pikkupentuna tehty pentutesti kertoi samaa asiaa: pehmeä koira joka helposti lukkiutuu liian haastavassa tilanteessa. Kuten näyttelyissä nyt viimeaikoina valitettavasti. Nyt saimme ohjeeksi käydä paljon eri paikoissa ja tehdä n. minuutin kestäviä lusikkaharkkoja aina häiriötekijöitä lisäten. Niin Taikan pitäisi pikkuhiljaa oppia kestämään lähestyvä käsi ja sen kosketus, oppia jopa haluamaan sitä palkkion toivossa. Kauanko siihen sitten kuluu aikaa on suuri kysymysmerkki. Aioimme nyt sunnuntaina lähteä joka tapauksessa Ikaalisten näyttelyyn jonne myös Milli on tulossa. Mennäänkö kehään niin jää sen päivän päätökseksi. Riippuu siitä kuinka Taika käyttäytyy näyttelyalueella, onnistuuko lusikkajutut ongelmitta vai onko liikaa jännitystä ilmassa. Jos uskallamme kehään niin toivomme ymmärtäväistä tuomaria joka osaa ottaa koiran pelon huomioon käytöksellään eikä heti läppäise hylättyä jos koira osoittaa pelon merkkejä. Niitä tuomareita kun on MONEEN lähtöön kuten on huomattu....
2009-08-02
Hip hei!
Eli Taikalla on nyt toinen serti, josta olemme ERIttäin iloisia! Tämä laatutodistus käytiin hakemassa lauantaina Porin KV:sta, jossa hurmaava etelä-amerikkalainen herrasmies oli tuomaroimassa. Pitkä mies tummassa puvussa oli Taikan mielestä hyvin pelottava. Onneksi tuomari oli koirankäsittelytaitoinen ja ymmärsi tyttösen ujostelua. Hän antoi Taikasta mahtavan arvostelun, jossa kaikki oli erinomasta paitsi liian ujo luonne. Hieno tulos sikälikin kun kaksi muuta junnunarttua saivat EH:n ja myös nuorten luokan narttu oli EH:n arvoinen. Kaikkiaan tuomari jakoi vain 3 eriä nartuille. Ryhmäkehässä Taika sijoittui kolmanneksi (ERI JUK1 PN3 SERT) ja koska ykkönen ja kakkonen olivat jo sertinsä saaneet täyteen se annettiin meille! Jippii!! Olin kyllä ihan pyörällä päästäni vielä pitkään näyttelyn jälkeenkin. Ainoa murheen aihe on Taikalle nyt puhjennut vieras-ujous eli vierastaminen kuten pikkulapsilla sanotaan. Se alkoi siellä Hyvinkään näyttelyssä ja tuntuu vain vahvistuvan. Kukaan outo ihminen ei saa tulla koskemaan ilman että Taika menee luimuun ja haluaa perääntyä. Tutut ihmiset on oikein jees ja saa tehdä neidille mitä vaan. Meillä on siis ongelma johon on nyt syytä puuttua vakavasti. Ja sen teinkin. Päätin että tulevat näyttelyt (Turku, Vesilahti ja ehkä myös Ikaalinen ja Jämsä) jätetään väliin ja keskitytään Taikan pelon poistamiseen ihan perusteellisesti. Otin tänään yhteyttä kouluttaja Tommy Wireniin (Trainers choice) ja kyselin neuvoja. Hyvin neuvoja sainkin ja ensi viikolla menemme Taikan kanssa Tommyä tapaamaan ja saamaan henkilökohtaista opetusta. Niin kauan kunnes oppi menee perille ja pelko on hallittavissa Taikaa ei vieraille ihmisille pakolla altisteta. Teemme vain kivoja asioita tuttujen kesken ja vähitelleen hankkiudumme pelosta eroon Tommyn avulla.
Viikonloppu oli tapahtumarikas ja mielenkiintoinen, sillä läksimme sunnuntaiaamuna Vammalaan jossa Pirkanmaan noutajakoirayhdistys järjesti MEJÄ- kokeen. Rantasen Sannalle olin soitellut menneellä viikolla ja kysynyt voimmeko tulla Taikan kanssa katsomaan mitä ko. touhu on käytännössä. Olimme hyvin tervetulleita ja saavuimme isän ja Taikan kanssa paikalle Vammalan Masoon hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa. Paikalla oli 19 koirakkoa joista suurin osa oli tollereita. Ensin kuuntelimme selostuksen kokeen kulusta ja yleistä infoa tulevasta koepäivästä. Tämän jälkeen arvottiin jäljet ja sitten siirryttiin ulos laukauksensietotestiin. Siinä koirat 6 koiran ryhmissä sidottiin puihin kiinni jälkiliinoista ja omistajat siirtyivät n. 10 m päähän. Sitten laukaistiin haulikko n. 15 m päässä koirista ja katsottiin kuinka koirat reagoi. Taika oli mulla hihnassa ekan laukauksen aikana vähän kauempana ja kun tyttö ei reagoinut mitenkään paitsi valpastumalla siirryimme lähemmäs asemiestä ja kolmas laukaus oltiin ihan koe-etäisyydellä. Hienosti Taika siis paukut sieti joten tästä saimme rohkeutta ilmoittautua kuukauden päästä samalla paikalla järjestettävään kokeeseen. Mikä oli myös hienoa niin saimme luvan mennä seuraamaan avoimen luokan koiran jäljestämistä käytännössä. Koiran työtä oli ilo seurata. Maasto oli hyvin haastavaa, jyrkänteitä, ojia, ryteikköä mutta siellä tolleri vaan eteni ja kaadon löysi. Hieno suoritus. Kiitokset Marille kun antoi meille luvan tulla 1- tuloksen arvoista jäljestämistä seuraamaan! Saimme siis tosi hyviä vinkkejä kotiharjoitteluun. Maastoa vaikeutetaan ja jälkeä pidennetään, samoin jäljen ikää. Sitten 13.9 toivottavasti olemme tositoimissa metsässä....
Eli Taikalla on nyt toinen serti, josta olemme ERIttäin iloisia! Tämä laatutodistus käytiin hakemassa lauantaina Porin KV:sta, jossa hurmaava etelä-amerikkalainen herrasmies oli tuomaroimassa. Pitkä mies tummassa puvussa oli Taikan mielestä hyvin pelottava. Onneksi tuomari oli koirankäsittelytaitoinen ja ymmärsi tyttösen ujostelua. Hän antoi Taikasta mahtavan arvostelun, jossa kaikki oli erinomasta paitsi liian ujo luonne. Hieno tulos sikälikin kun kaksi muuta junnunarttua saivat EH:n ja myös nuorten luokan narttu oli EH:n arvoinen. Kaikkiaan tuomari jakoi vain 3 eriä nartuille. Ryhmäkehässä Taika sijoittui kolmanneksi (ERI JUK1 PN3 SERT) ja koska ykkönen ja kakkonen olivat jo sertinsä saaneet täyteen se annettiin meille! Jippii!! Olin kyllä ihan pyörällä päästäni vielä pitkään näyttelyn jälkeenkin. Ainoa murheen aihe on Taikalle nyt puhjennut vieras-ujous eli vierastaminen kuten pikkulapsilla sanotaan. Se alkoi siellä Hyvinkään näyttelyssä ja tuntuu vain vahvistuvan. Kukaan outo ihminen ei saa tulla koskemaan ilman että Taika menee luimuun ja haluaa perääntyä. Tutut ihmiset on oikein jees ja saa tehdä neidille mitä vaan. Meillä on siis ongelma johon on nyt syytä puuttua vakavasti. Ja sen teinkin. Päätin että tulevat näyttelyt (Turku, Vesilahti ja ehkä myös Ikaalinen ja Jämsä) jätetään väliin ja keskitytään Taikan pelon poistamiseen ihan perusteellisesti. Otin tänään yhteyttä kouluttaja Tommy Wireniin (Trainers choice) ja kyselin neuvoja. Hyvin neuvoja sainkin ja ensi viikolla menemme Taikan kanssa Tommyä tapaamaan ja saamaan henkilökohtaista opetusta. Niin kauan kunnes oppi menee perille ja pelko on hallittavissa Taikaa ei vieraille ihmisille pakolla altisteta. Teemme vain kivoja asioita tuttujen kesken ja vähitelleen hankkiudumme pelosta eroon Tommyn avulla.
Viikonloppu oli tapahtumarikas ja mielenkiintoinen, sillä läksimme sunnuntaiaamuna Vammalaan jossa Pirkanmaan noutajakoirayhdistys järjesti MEJÄ- kokeen. Rantasen Sannalle olin soitellut menneellä viikolla ja kysynyt voimmeko tulla Taikan kanssa katsomaan mitä ko. touhu on käytännössä. Olimme hyvin tervetulleita ja saavuimme isän ja Taikan kanssa paikalle Vammalan Masoon hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa. Paikalla oli 19 koirakkoa joista suurin osa oli tollereita. Ensin kuuntelimme selostuksen kokeen kulusta ja yleistä infoa tulevasta koepäivästä. Tämän jälkeen arvottiin jäljet ja sitten siirryttiin ulos laukauksensietotestiin. Siinä koirat 6 koiran ryhmissä sidottiin puihin kiinni jälkiliinoista ja omistajat siirtyivät n. 10 m päähän. Sitten laukaistiin haulikko n. 15 m päässä koirista ja katsottiin kuinka koirat reagoi. Taika oli mulla hihnassa ekan laukauksen aikana vähän kauempana ja kun tyttö ei reagoinut mitenkään paitsi valpastumalla siirryimme lähemmäs asemiestä ja kolmas laukaus oltiin ihan koe-etäisyydellä. Hienosti Taika siis paukut sieti joten tästä saimme rohkeutta ilmoittautua kuukauden päästä samalla paikalla järjestettävään kokeeseen. Mikä oli myös hienoa niin saimme luvan mennä seuraamaan avoimen luokan koiran jäljestämistä käytännössä. Koiran työtä oli ilo seurata. Maasto oli hyvin haastavaa, jyrkänteitä, ojia, ryteikköä mutta siellä tolleri vaan eteni ja kaadon löysi. Hieno suoritus. Kiitokset Marille kun antoi meille luvan tulla 1- tuloksen arvoista jäljestämistä seuraamaan! Saimme siis tosi hyviä vinkkejä kotiharjoitteluun. Maastoa vaikeutetaan ja jälkeä pidennetään, samoin jäljen ikää. Sitten 13.9 toivottavasti olemme tositoimissa metsässä....
2009-07-30
Kesäleskeilyä ja lajinkehitystä
Iso Koira alias Jari päätti jättää laumansa oman onnensa nojaan ja lähteä katsastamaan Jyväskylän ajoja, nyt kun vene on sopivasti siellä vesissä. No eipä siinä mittää. Pieni ikävä on jäytänyt meidän tyttöjen rinnassa ja jotain ajankulua on pitänyt keksiä yksinäisten iltojen iloksi. Ryhdyimme siis kehittelemään uutta lajia. Idea lähti siitä että kuinka tehdään taipumuksia omaamattomasta tollerineidistä taipuisa mallitolleri. Pari päivää sitten löysin pihalta kupsahtaneen räksän ja innoissani tarjosin sitä tietenkin Taikalle että katsos kuinka hieno tirppa, kanniskellaanpas vähän! Juu ei. Taika vaan katsoi alta kulmain ilmeellä hyi, en koske. Ei auttanut tirpan heittely eikä mikään. Ei vaan sytyttänyt. Tiesin tämän pohjalta siis jo mitä tuleman pitää kun kaivoin pakastimen perukoilta jämäkän variksen raadon esiin. Ei kelvannut kuin pienen hajuraon päästä nuuskaistavaksi. Yritin ensin saada Taikaa innostumaan vaakusta riehutuksella ja heittelyllä, ei tulosta. Välillä otin siipidamin ja se kelpasi kyllä. Masentuneena laitoin linnun takas pakkaseen ja päätin tarjota sitä aamulla uudestaan. Kiero ideani oli laittaa vaakku ruokakupissa odottavan ruoan päälle jolloin Taikan olisi pakko siirtää sitä saadakseen apetta. Tulos = Taika seisoi onnettomani ruokakipon ääressä, vingahteli ja meni masentuneena pöydän alle. Koska olen lempeä luonne en raaskinnut Taikkista kiusata enempää vaan siirsin vaakun ruokakipon viereen että tyttö pääsi syömään. Kun ruoat oli mahassa niin vaakku takas pakkaseen ja emäntä töihin. Kotio tullessani olin keksinyt kuningasidean. Kaivoin vaakun jälleen esiin pakkasesta ja kiedoin sen pupunnahan sisään. Sitten vaan kumilenksulla kiinni ja naruun. Koko uusi lajiluomus kassiin ja metsää kohden. Metsän siimeksessä sitten kaivoin pupuvaakun (huom. uusi laji, kehitetty taipumattomien tollukoiden taivuttamiseen) esiin ja lähdin juoksemaan otusta narusta roikottaen. Taikahan pinkaisi perään innoissaan ja tarttui hämy-vaakkuun. Jee! Kovat kehut ja sitten heittelin otusta muutamaan kertaan Taikalle noudettavaksi ja ihan kivasti sujui :) Ilmeisesti pupunnahasta on kivampi pitää kiinni kuin sulkaisesta variksesta. Saisinkohan jonkun palkinnon tästä uudesta lajikeksinnöstäni jolla saadaan taipumaton tollerojoukko pelastettua oikeiden noutajien kirjoihin? Jaa-a. Toivossa on hyvä elää ja sillä välin tarjoan idean kaikkien samojen ongelmien kanssa painivien tolleristien käyttöön. Pupuvaakku- lajinkehityksen helmi.
Iso Koira alias Jari päätti jättää laumansa oman onnensa nojaan ja lähteä katsastamaan Jyväskylän ajoja, nyt kun vene on sopivasti siellä vesissä. No eipä siinä mittää. Pieni ikävä on jäytänyt meidän tyttöjen rinnassa ja jotain ajankulua on pitänyt keksiä yksinäisten iltojen iloksi. Ryhdyimme siis kehittelemään uutta lajia. Idea lähti siitä että kuinka tehdään taipumuksia omaamattomasta tollerineidistä taipuisa mallitolleri. Pari päivää sitten löysin pihalta kupsahtaneen räksän ja innoissani tarjosin sitä tietenkin Taikalle että katsos kuinka hieno tirppa, kanniskellaanpas vähän! Juu ei. Taika vaan katsoi alta kulmain ilmeellä hyi, en koske. Ei auttanut tirpan heittely eikä mikään. Ei vaan sytyttänyt. Tiesin tämän pohjalta siis jo mitä tuleman pitää kun kaivoin pakastimen perukoilta jämäkän variksen raadon esiin. Ei kelvannut kuin pienen hajuraon päästä nuuskaistavaksi. Yritin ensin saada Taikaa innostumaan vaakusta riehutuksella ja heittelyllä, ei tulosta. Välillä otin siipidamin ja se kelpasi kyllä. Masentuneena laitoin linnun takas pakkaseen ja päätin tarjota sitä aamulla uudestaan. Kiero ideani oli laittaa vaakku ruokakupissa odottavan ruoan päälle jolloin Taikan olisi pakko siirtää sitä saadakseen apetta. Tulos = Taika seisoi onnettomani ruokakipon ääressä, vingahteli ja meni masentuneena pöydän alle. Koska olen lempeä luonne en raaskinnut Taikkista kiusata enempää vaan siirsin vaakun ruokakipon viereen että tyttö pääsi syömään. Kun ruoat oli mahassa niin vaakku takas pakkaseen ja emäntä töihin. Kotio tullessani olin keksinyt kuningasidean. Kaivoin vaakun jälleen esiin pakkasesta ja kiedoin sen pupunnahan sisään. Sitten vaan kumilenksulla kiinni ja naruun. Koko uusi lajiluomus kassiin ja metsää kohden. Metsän siimeksessä sitten kaivoin pupuvaakun (huom. uusi laji, kehitetty taipumattomien tollukoiden taivuttamiseen) esiin ja lähdin juoksemaan otusta narusta roikottaen. Taikahan pinkaisi perään innoissaan ja tarttui hämy-vaakkuun. Jee! Kovat kehut ja sitten heittelin otusta muutamaan kertaan Taikalle noudettavaksi ja ihan kivasti sujui :) Ilmeisesti pupunnahasta on kivampi pitää kiinni kuin sulkaisesta variksesta. Saisinkohan jonkun palkinnon tästä uudesta lajikeksinnöstäni jolla saadaan taipumaton tollerojoukko pelastettua oikeiden noutajien kirjoihin? Jaa-a. Toivossa on hyvä elää ja sillä välin tarjoan idean kaikkien samojen ongelmien kanssa painivien tolleristien käyttöön. Pupuvaakku- lajinkehityksen helmi.
2009-07-26
Lauantaina kävimme Helsingissä hakemassa jo tutuksi tulleen punaisen nauhan. Pelkäsin jo ennalta Taikan tulevaa kehäkäyttäytymistä, mielessä tietenkin kolmen viikon takainen Hyvinkään limbo. No, ei pelkoni ihan turha ollut. Kehään Taika tuli ihan ok, mutta heti kun tuomari (Eeva Rautala) tuli kohti hampaita katsomaan meni koiran korvat luimuun ja jos en olisi kiinni pitänyt olisi varmaan kammennut taas pois kehästä. No, nappasin tukevan otteen vattan alta ja siinähän sitten oltiin, hampaat tuli katsottua (hassua että tuomari kysyi ennen hampaiden katsomista koiran ikää ja sitten että antaako katsoa hampaat. Sanoin että antaa ja pidin kiinni ettei ollut vaihtoehtoja. Mukava tuomari kun otti koiran nuoruuden huomioon). Ravaaminen meni alkuun jumpitteluksi kun Taika ei olisi lähtenyt juoksemaan. Napakka kiskaisu ja sitten mentiin. Alkoihan se sitten sujuakin jotenkin. Kokonaisuudessaan en ole esiintymiseen tyytyväinen, vaikka seisominen hyvin menikin. Kehässä oli 4 junnunarttua, joista yksi sai ERIn, kaksi EH:n ja yksi H:n. Kilpailuluokassa olimme JUKEH 2 joten ihan ok. Tuomari kehui että on kaunis koira, joka tarvitsee vielä aikaa kehittyä (pentumainen ilme ja pää) ja kehäkokemusta, hyvin rohkaiseva arviointi oli, mitään ei moitittu paitsi sitä pentumaista päätä. Näyttelyssä oli myös Taikan veli Ekku, joka teki ensidebyyttinsä virallisessa kehässä, esiintyen oikein mallikkaasti. Kyllä oli hauska verrata sisaruksia kuinka erinäköisiä olivat! Ekku oli tietenkin kookkaampi kaikin puolin, varsinkin pää oli suunnilleen kaksi kertaa Taikan pään kokoinen, pigmentti oli tummaa ja silmät ruskeat. Luonne ihana kuten Taikallakin ja istumisasento sama pyllyllä röhnöttäminen, tässä siis sukulaisuus oli hyvinkin selvä! Taika oli hieman ujo Ekkuun tutustuessaan ja pienen nuuskimisen jälkeen tytteli hipsi takaisin omaan häkkiin. Häkistä on tullut Taikalle oikein lempipaikka, se viihtyy siellä niin hyvin ettei halua tulla ollenkaan pois:)
Näyttelyn jälkeen ajelimme Haminaan jonne Pekka-veljeni muutti perheineen kuukausi takaperin. Aada tyttö piti Taikalle ohjelmaa ja Taika antoi Aadan leluille nujuutusta, ihania uusia pehmoleluja vaikka millä mitalla! Oma näyttelystä ostettu pehmotukaani ei ollut ollenkaan niin kiinnostava kuin Aadan pehmoeläimet. Tosi ihana nähdä kuinka hyvin Taika osaa olla lasten kanssa. Rauhallisesti ja varovasti, ei tarvi yhtään pelätä että jotain kävisi. Aadan halailutkin otettiin ihan kiltisti vastaan, samoin sulkeutuminen kaksistaan Aadan huoneeseen jossa ainakin vähän harjattiin ja möngittiin sängyssä.
Eilen (26.7) laitoin Taikalle uutta punkin torjunta-ainetta, nimeltä prac-tic. Se on eläinlääkärin mukaan olltu oikein hyvä aine ilman suurempia haittavaikutuksia. Toivotaan että saisimme olla punkeilta rauhassa nyt sitten taas ainakin aineen lupaamat 4 viikkoa.
Näyttelyn jälkeen ajelimme Haminaan jonne Pekka-veljeni muutti perheineen kuukausi takaperin. Aada tyttö piti Taikalle ohjelmaa ja Taika antoi Aadan leluille nujuutusta, ihania uusia pehmoleluja vaikka millä mitalla! Oma näyttelystä ostettu pehmotukaani ei ollut ollenkaan niin kiinnostava kuin Aadan pehmoeläimet. Tosi ihana nähdä kuinka hyvin Taika osaa olla lasten kanssa. Rauhallisesti ja varovasti, ei tarvi yhtään pelätä että jotain kävisi. Aadan halailutkin otettiin ihan kiltisti vastaan, samoin sulkeutuminen kaksistaan Aadan huoneeseen jossa ainakin vähän harjattiin ja möngittiin sängyssä.
Eilen (26.7) laitoin Taikalle uutta punkin torjunta-ainetta, nimeltä prac-tic. Se on eläinlääkärin mukaan olltu oikein hyvä aine ilman suurempia haittavaikutuksia. Toivotaan että saisimme olla punkeilta rauhassa nyt sitten taas ainakin aineen lupaamat 4 viikkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)