Lauantaina kävimme Helsingissä hakemassa jo tutuksi tulleen punaisen nauhan. Pelkäsin jo ennalta Taikan tulevaa kehäkäyttäytymistä, mielessä tietenkin kolmen viikon takainen Hyvinkään limbo. No, ei pelkoni ihan turha ollut. Kehään Taika tuli ihan ok, mutta heti kun tuomari (Eeva Rautala) tuli kohti hampaita katsomaan meni koiran korvat luimuun ja jos en olisi kiinni pitänyt olisi varmaan kammennut taas pois kehästä. No, nappasin tukevan otteen vattan alta ja siinähän sitten oltiin, hampaat tuli katsottua (hassua että tuomari kysyi ennen hampaiden katsomista koiran ikää ja sitten että antaako katsoa hampaat. Sanoin että antaa ja pidin kiinni ettei ollut vaihtoehtoja. Mukava tuomari kun otti koiran nuoruuden huomioon). Ravaaminen meni alkuun jumpitteluksi kun Taika ei olisi lähtenyt juoksemaan. Napakka kiskaisu ja sitten mentiin. Alkoihan se sitten sujuakin jotenkin. Kokonaisuudessaan en ole esiintymiseen tyytyväinen, vaikka seisominen hyvin menikin. Kehässä oli 4 junnunarttua, joista yksi sai ERIn, kaksi EH:n ja yksi H:n. Kilpailuluokassa olimme JUKEH 2 joten ihan ok. Tuomari kehui että on kaunis koira, joka tarvitsee vielä aikaa kehittyä (pentumainen ilme ja pää) ja kehäkokemusta, hyvin rohkaiseva arviointi oli, mitään ei moitittu paitsi sitä pentumaista päätä. Näyttelyssä oli myös Taikan veli Ekku, joka teki ensidebyyttinsä virallisessa kehässä, esiintyen oikein mallikkaasti. Kyllä oli hauska verrata sisaruksia kuinka erinäköisiä olivat! Ekku oli tietenkin kookkaampi kaikin puolin, varsinkin pää oli suunnilleen kaksi kertaa Taikan pään kokoinen, pigmentti oli tummaa ja silmät ruskeat. Luonne ihana kuten Taikallakin ja istumisasento sama pyllyllä röhnöttäminen, tässä siis sukulaisuus oli hyvinkin selvä! Taika oli hieman ujo Ekkuun tutustuessaan ja pienen nuuskimisen jälkeen tytteli hipsi takaisin omaan häkkiin. Häkistä on tullut Taikalle oikein lempipaikka, se viihtyy siellä niin hyvin ettei halua tulla ollenkaan pois:)
Näyttelyn jälkeen ajelimme Haminaan jonne Pekka-veljeni muutti perheineen kuukausi takaperin. Aada tyttö piti Taikalle ohjelmaa ja Taika antoi Aadan leluille nujuutusta, ihania uusia pehmoleluja vaikka millä mitalla! Oma näyttelystä ostettu pehmotukaani ei ollut ollenkaan niin kiinnostava kuin Aadan pehmoeläimet. Tosi ihana nähdä kuinka hyvin Taika osaa olla lasten kanssa. Rauhallisesti ja varovasti, ei tarvi yhtään pelätä että jotain kävisi. Aadan halailutkin otettiin ihan kiltisti vastaan, samoin sulkeutuminen kaksistaan Aadan huoneeseen jossa ainakin vähän harjattiin ja möngittiin sängyssä.
Eilen (26.7) laitoin Taikalle uutta punkin torjunta-ainetta, nimeltä prac-tic. Se on eläinlääkärin mukaan olltu oikein hyvä aine ilman suurempia haittavaikutuksia. Toivotaan että saisimme olla punkeilta rauhassa nyt sitten taas ainakin aineen lupaamat 4 viikkoa.
