Hip hei!
Eli Taikalla on nyt toinen serti, josta olemme ERIttäin iloisia! Tämä laatutodistus käytiin hakemassa lauantaina Porin KV:sta, jossa hurmaava etelä-amerikkalainen herrasmies oli tuomaroimassa. Pitkä mies tummassa puvussa oli Taikan mielestä hyvin pelottava. Onneksi tuomari oli koirankäsittelytaitoinen ja ymmärsi tyttösen ujostelua. Hän antoi Taikasta mahtavan arvostelun, jossa kaikki oli erinomasta paitsi liian ujo luonne. Hieno tulos sikälikin kun kaksi muuta junnunarttua saivat EH:n ja myös nuorten luokan narttu oli EH:n arvoinen. Kaikkiaan tuomari jakoi vain 3 eriä nartuille. Ryhmäkehässä Taika sijoittui kolmanneksi (ERI JUK1 PN3 SERT) ja koska ykkönen ja kakkonen olivat jo sertinsä saaneet täyteen se annettiin meille! Jippii!! Olin kyllä ihan pyörällä päästäni vielä pitkään näyttelyn jälkeenkin. Ainoa murheen aihe on Taikalle nyt puhjennut vieras-ujous eli vierastaminen kuten pikkulapsilla sanotaan. Se alkoi siellä Hyvinkään näyttelyssä ja tuntuu vain vahvistuvan. Kukaan outo ihminen ei saa tulla koskemaan ilman että Taika menee luimuun ja haluaa perääntyä. Tutut ihmiset on oikein jees ja saa tehdä neidille mitä vaan. Meillä on siis ongelma johon on nyt syytä puuttua vakavasti. Ja sen teinkin. Päätin että tulevat näyttelyt (Turku, Vesilahti ja ehkä myös Ikaalinen ja Jämsä) jätetään väliin ja keskitytään Taikan pelon poistamiseen ihan perusteellisesti. Otin tänään yhteyttä kouluttaja Tommy Wireniin (Trainers choice) ja kyselin neuvoja. Hyvin neuvoja sainkin ja ensi viikolla menemme Taikan kanssa Tommyä tapaamaan ja saamaan henkilökohtaista opetusta. Niin kauan kunnes oppi menee perille ja pelko on hallittavissa Taikaa ei vieraille ihmisille pakolla altisteta. Teemme vain kivoja asioita tuttujen kesken ja vähitelleen hankkiudumme pelosta eroon Tommyn avulla.
Viikonloppu oli tapahtumarikas ja mielenkiintoinen, sillä läksimme sunnuntaiaamuna Vammalaan jossa Pirkanmaan noutajakoirayhdistys järjesti MEJÄ- kokeen. Rantasen Sannalle olin soitellut menneellä viikolla ja kysynyt voimmeko tulla Taikan kanssa katsomaan mitä ko. touhu on käytännössä. Olimme hyvin tervetulleita ja saavuimme isän ja Taikan kanssa paikalle Vammalan Masoon hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa. Paikalla oli 19 koirakkoa joista suurin osa oli tollereita. Ensin kuuntelimme selostuksen kokeen kulusta ja yleistä infoa tulevasta koepäivästä. Tämän jälkeen arvottiin jäljet ja sitten siirryttiin ulos laukauksensietotestiin. Siinä koirat 6 koiran ryhmissä sidottiin puihin kiinni jälkiliinoista ja omistajat siirtyivät n. 10 m päähän. Sitten laukaistiin haulikko n. 15 m päässä koirista ja katsottiin kuinka koirat reagoi. Taika oli mulla hihnassa ekan laukauksen aikana vähän kauempana ja kun tyttö ei reagoinut mitenkään paitsi valpastumalla siirryimme lähemmäs asemiestä ja kolmas laukaus oltiin ihan koe-etäisyydellä. Hienosti Taika siis paukut sieti joten tästä saimme rohkeutta ilmoittautua kuukauden päästä samalla paikalla järjestettävään kokeeseen. Mikä oli myös hienoa niin saimme luvan mennä seuraamaan avoimen luokan koiran jäljestämistä käytännössä. Koiran työtä oli ilo seurata. Maasto oli hyvin haastavaa, jyrkänteitä, ojia, ryteikköä mutta siellä tolleri vaan eteni ja kaadon löysi. Hieno suoritus. Kiitokset Marille kun antoi meille luvan tulla 1- tuloksen arvoista jäljestämistä seuraamaan! Saimme siis tosi hyviä vinkkejä kotiharjoitteluun. Maastoa vaikeutetaan ja jälkeä pidennetään, samoin jäljen ikää. Sitten 13.9 toivottavasti olemme tositoimissa metsässä....
