Pronssimitalisti Charmi ja viidenneksi sijoittunut Soma 💗
Sunnuntaina kisattiin Päijälässä SNJ:n noutajien MEJÄ-mestaruudesta. Charmi lähti puolustamaan edellisvuoden mestaruutta ja Somakin pääsi kisaamaan seitsemän koetulosten mukaan valitun parhaan noutajan joukkoon. Aika huikeaa, kaksi omaa koiraa tässä todella kovatasoisessa mestaruuskokeessa!
Charmin kausi on ollut tasaista ykkösriviä ja Charmin osalta matkaan lähdettiinkin ihan rennoin mielin, teemalla "pidetään hauskaa" ja katsellaan mihin se tänään riittää 😊 Soman suhteen taas viime aikojen mejäsuoritukset ovat olleet melkoista ala- ja ylämäkeä, joten minkäänlaisia odotuksia ei voitu neidille asettaa (ei edes sen hauskanpidon suhteen 😂). Tehtiin pari muutosta kuitenkin, eli minä vaihduin ohjaajaksi (olen edellisen kerran ollut MEJÄ-kokeessa vuonna 2022 Lumon kanssa) ja valjaiden sijasta Soma jäljesti pannassa ja liinassa. Kun ei kerran keksitä mikä kolmeen viimeiseen huonoon tulokseen vaikutti, niin kokeiltiin nyt näitä.
Matkaan lähdimme su aamuna klo 06.00 kahdella autolla, sotasuunnitelmana se, että kumman jälki on ensin, palaa ensin kotiin ja toinen jää sitten kokeeseen loppuun asti. Paikalla Päijälässä pidettiin alkupuhuttelu ja sitten oli jälkien arvonta. Kuten arpaonnen suhteen usein, niin minähän kävin sen viimeisen jäljen, nro 7, nostamassa. Jarnolle edellisvuoden mestarina jäi se mikä jäi, eli jälki nro 5. Laukauksen sietoon minä vein Soman ja Jarno Charmin. Hyvin sujui, kuten aina. Sitten alkoi piiiitkä odottelu ennen Charmin jälkeä. Se kului meiltä rattoisasti rupatellen, autossa torkkuen ja koiria kauniissa syksyisessä, lähes helteisessä, säässä lenkitellen.
Vihdoin yhden jälkeen koitti Charmin vuoro startata jäljelle. Sinne katosivat metsään Jarno ja Charmi ja minä jäi odottelemaan Soman kanssa. Eipä siinä mennyt edes puolta tuntia, kun kaksikko metsästä palasi, iloisin mielin. Hyvin oli sujunut jäljestys ja siitä Jarno ja Charmi suuntasivat suoraan kohti kotia, minun siirtyessä odottelemaan lähelle 7. jäljen alkua.
Lopulta n. 14.45 oli tuomari valmis jäljen 6 jälkeen ja pääsimme siirtymään oppaan johdolla koejälkemme alkuun. Itselläni oli pieni jännitys vatsan pohjassa, pitkästä aikaa koejäljellä ja ihan ensimmäistä kertaa Soman kanssa.
Soma haisteli alkumakuun ja sitten matkaan. Päästin neidin ohjausmatkan jälkeen liinan päähän ja edettiin n. 20 m. Sitten maasto muuttui risukkoiseksi, vanhaa hakkuuta oli pohjalla ja Soma joutui hyppimään risujen yli. Neiti koetti katsella parhaita paikkoja risujen kiertämiseksi, sitten kysellä apuja minulta, tuli minun luokse, meni oikealle ja vasemmalle hihnan mitan matkalla, istahti, vähän vinkuikin, mietti, mietti... ja sitten päätti että no mennään sitten kun ei apuja kuulu! Läpi risukkoalueen edettiin ja kohta jälkimaasto muuttuikin mukavaksi mejämetsäksi. Soman vauhti oli oikein mukavaa kävelyvauhtia ja kivahan tuon pikkukoiran työskentelyä ja oli hihnan päässä seurata 😊 Ensimmäisen kulman katko selvisi hienosti tuomari Janne Vuorisen sanoin "hakukuviolla ja jalan jälkiin tukeutuen". Muut kulmat menivät kanssa hyvin. Makuista Soma merkkasi kaksi, yhden ohitti ja yhden ylitti. Kolmannella osuudella oli jonkin verran hakua, kun oltiin ylitetty pari ojaa ja jälki nousi sieltä loivasti rinnettä ylös. Siinä taas Soma minulta vähän apuja "kyseli", mutta kun ei niitä tullut, niin jatkoi itsenäisesti hakemista ja löysi jatkon. Sitten edettiin taas päättäväisesti ja varsin jälkitarkasti loppumatka suoraan sorkalle. Sinne Soma jäi häntä heiluen sorkkaa tutkimaan 😊 Kiitin tuomaria ja opasta kädestä pitäen ja sitten Somalle muutama lihapulla ja kanafile ansaitusti hienosta työstä palkaksi!
Autolle päästyä soitin Jarnolle, joka olikin juuri saapunut kotiin. Kerroin iloiset uutiset, että sorkalle päästiin (eikä harjoitellen!) ja Soma työskenteli alun ihmettelyn jälkeen oikein hienosti. Sitten ajelin keskuspaikalle hirvikärpäsiä hiuksista, vaatteista ja joka puolelta listien (niitä oli PALJON), tein pienen lenkin Soman kanssa, ruokin Soman ja sitten seurustelemaan mejäporukan kanssa tulosten lukua odotellessa.
Viiden maissa alkoi tulosten luku, kakkukahvien kera. Luulin jo että olimme Soman kanssa viimeisiä, kun ensimmäiseksi sanottiin "jäljeltä nro 7..". mutta koira olikin eri ja koekertomus ja sitä myötä tulos eri, piti olla jälki nro 6. Jo siinä kohtaa olin positiivisesti yllättänyt meidän hienosta sijoituksesta, emme olleet viimeisiä! Kisan ehdottomasti nuorimpana koirana sen olisi hyvin ymmärtänyt, että kovien konkarien joukossa ei kovin ylös tuloksissa noustaisi. Vielä toinenkin koira luettiin ennen Somaa, joten olimme kokeen viidenneksi paras koira hienolla tuloksella VOI1, 45 pistettä! Charmin tulos luettiin kolmantena, Charmille VOI 1, 46 pistettä ja pronssia tänä vuonna. Se oli todella hieno saavutus, mitaleille kahtena vuonna peräkkäin 💗 Sijoituksemme toivat meille, molemmilla koirilla, myös paikan noutajien mejämestaruusedustusjoukkueeseen pohjoismaiden kisaan vuodelle 2025- aivan huikeaa!
Kisan voitti tänä vuonna tolleri Ulpu, isot onnittelut vielä täältäkin! Nyt on kaikkiaan kolme tolleria kautta historian kisan voittanut, eiköhän näitä jatkossa tulla vielä useampikin näkemään, uskoisin. Upeasti yksi näistä on meidän Charmi, ehkä jonakin päivänä vielä Charmi tai joku muu meidän tollereista voi olla siellä kirkkaimmalla paikalla - toki se on jo voitto, että tuohon kisaan pääsee mukaan😊
Palkintoja tuli iiiiiiiso kasa ja auto olikin täynnä ajellessani kotia kohti, minne pääsimme puoli kahdeksan maissa illalla. Koe oli hienosti järjestetty kaikin puolin, tunnelma, sää, jäljet, tarjoilut, kaikki saavat ison plussan! Kiitokset SNJ:lle, Pirkan Nuuskuille ja kaikille osallistujille, talkoolaisille ja tapahtuman järjestäjille meidän "tracking team Magicfoxilta" 💖
