💗 Hertan laskettu päivä oli 12.09. ja kyllä arvioitu synnytysaika piti tarkalleen paikkansa!
Maanantaina 09.09. kävimme tiineysröntgenissä katsomassa, montako pentua odottelemme syntyviksi. Hertan maha ei ollut kovin suuri, joten emme erityisesti yllättyneet, kun röntgen paljasti selkeät kolme (isoa) pentua. Tässä kohtaa harmitti sen osalta, että osa hyvistä, odottajiin valitsemistamme kodeista jäisi väistämättä ilman omaa Heart-pentueen pentuaan. Sen lisäksi saatiin alkaa jännittää synnytystä, koska pennut tosiaan näyttivät, ja lääkärinkin arvion mukaan olivat, isoilta.
Keskiviikkoaamuna sain kiinni lämmön laskun ja siitä tiedettiin, että synnytystä voitaisiin alkaa odotella vuorokauden sisään. Ja niinhän se alkoikin. Torstaina aamulla Hertta söi ruokansa hyvällä ruokahalulla, ja sen jälkeen käytiin ulkona pariin kertaan tyhjentämässä suolta. Itse istuttiin olkkariin aamiaiselle vähän ennen kahdeksaa ja siinä pari kertaa leipää haukattuani huomasin vieressäni sohvalla kerjäävän Hertan ensimmäisen supistuksen. Leipä jäi kesken ja siirryimme Hertan kanssa pentutilaan portin taakse, odottamaan synnytyksen etenemistä.
Supistuksia tuli alkuun harvakseltaan ja pikkuhiljaa ne voimistuivat. Hertta kaiveli pentulaatikkoa ja välillä lepäili ihan rauhassa. Kävimme pari kertaa hihnassa ulkoilemassa omalla pihalla, josko se vauhdittaisi synnytyksen etenemistä. Kun ekoista supistuksista oli kulunut kaksi tuntia eikä edistymistä tapahtunut, soitin Inuvetiin. Siellä neuvottiin vielä tarkkailemaan tilannetta tunnin verran, ja jos ei homma etene, niin soittamaan uudelleen. Tunti kului samoissa merkeissä, paitsi supistukset kävivät voimakkaammiksi. Pentua en kuitenkaan tuntenut kanavassa, mitään vuotajakaan (onneksi!) ei ollut tullut. Soitettuani uudemman kerran Inuvetiin, saimme kehotuksen lähteä tulemaan näytille. Sinänsä emme olleet yllättyneitä, koska kolme pentua olivat suuria, ja ongelmaa synnytyksessä sen suhteen osattiin jo vähän odottaa.
Inuvetissa lääkäri tutki Hertan ja katsoi ultralla miten pennut voivat. Tutkimuksen perusteella lääkäri totesi, että hänen mielestään pennut ovat tn. liian suuria syntymään normaalisti, vaikka Hertta supisteli todella voimakkaasti, ei pentua tuntunut kanavassa. Eli lääkärin suosituksesta päätimme, että tehdään keisarinleikkaus. Hertalle laitettiin kanyyli ja hoitaja otti hänet matkaansa viereisen huoneen leikkaussaliin. Me Jarnon kanssa olimme tietenkin huolissamme, miten leikkaus tulisi menemään ja sen jälkeinen pentujen hoito, mahdolliset komplikaatiot yms.
Hetken aikaa odotushuoneessa istuttuamme kuulimme kovaa vinkunaa, joku pentu oli ainakin ulos saatu ja oli hyvin kiukkuinen tullessaan kylmään maailmaan! Kului vielä hetki, ja uusi vinkuna/huuto kuului. Eli kaksi pentua ainakin ulkona elossa, päättelimme. Tässä kohtaa toimenpidehuoneen ovi aukesi ja lääkäri kertoi meille, että kaksi on ulkona ja kolmatta odotellaan. Me olimme hetken, että mitä, ei kai nyt leikkauksessa mitään odotella, vaan toimitaan nopeasti. Ihmetys ja helpotus oli valtava, kun lääkäri kertoi, että Hertta olikin alkanut synnyttää itse kun toimenpidettä oltiin aloittamassa! Oli siis kiinni ihan minuuteista, että pennut alkoivat syntyä normisti, eikä leikkausta ehditty aloittaa. Mikä tuuri, ihan käsittämätöntä! Nyt sitten odottelimmekin kolmannen pennun syntymää, ja toivoimme että sekin sieltä itsekseen syntyisi. Ja syntyihän se! Kolme tervettä, kaunista pentua, kaksi tyttöä ja poika, tuotiin Hertan kanssa luoksemme odotushuoneeseen. Ihanaa, kaikki oli mennyt hyvin ja kolme ihanaa pentua ja kunnossa oleva Hertta olivat luonamme 💖 Kotiin ajeltiin iloisin mielin pentukoppa sylissäni ja Hertta vieressä vahtimassa pentusiaan. Kotona koko pieni perhe pääsi pentulaatikkoon ja Hertan pentuarki saattoi alkaa!
Nyt pennut ovat 4 päivän ikäisiä ja kaikki on sujunut erinomaisesti. Hertta hoitaa pentuja kuin olisi aiemminkin pentuja hoidellut, pesee, imettää ja valvoo omistautuneen emon tavoin. Muu lauma on rauhoittunut hyvin alun innostuksen jälkeen, pentujen äänet on jo tulleet tutuiksi ja taitavat kaikki tietää, mikä perhetapahtuma viereisessä pentuhuone/olohuonetilassa on menossa. Muutamat ekat viikot mennään näin, ja kun pennut tuosta nyt kasvavat ja alkavat liikkua, niin sitten aloitetaan tutustuminen laumaan. Pennunostajille, jotka pennun saavat, on nyt asia kerrottu ja lopuille harmilliset uutiset siitä, että pentua ei tästä pentueesta riittänyt. Toivottavasti kaikki tulevat oman punakuononsa (tai muun värisen kuonon) löytämään.
Täällä pentuelo jatkuu, seuraten pienten kasvua ja kehitystä 😊Kaikki pennut ovat väriltään todella kauniita, valkoiset hännänpäät, otsa- ja rintamerkit, valkoiset sopivat korkuiset tassusukat yms. Myös kooltaan porukka on todella tasainen, syntymäpainot olivat siinä 400 g tienoilla. Ihana kolmikko!