Pentuelämää ja rallattelua

Hertan suloiset lapsoset, ikää kuvassa 10 vrk 💗

Huomenna tulee kaksi viikkoa Hertan pentujen syntymästä, kylläpä aika rientää! Kaikki on mennyt hienosti pentusten kanssa, Hertta on hoitanut heitä niin hyvin, ettei paljoa ole tarvinnut kasvattajana asiaan puuttua. Edelleen nukun kuitenkin pentuhuoneessa, ja välillä saa yöllä autella jotain pentua selän takaa takaisin tissille, kun huuto alkaa käydä sen verran suureksi, että koko talo uhkaa herätä 😂 Hertta ei enää "asu" laatikossa, vaan käy siellä hoitelemassa pentuja kun aika on (tietää itse pentujen äänistä yms. koska mennä), muun ajan Hertta viettää muun lauman kanssa kuten ennenkin. Elämä on siis varsin normaalia, mitä nyt nuo kolme pientä tuolla asustavat ja vaativat oman aikansa ja tuottavat iloa ja suloisuutta meidän elämään 💗

Iloisia pentu-uutisia saatiin muutama päivä Hertan pentujen syntymän jälkeen, kun Charmin Morris-veljelle syntyi ensimmäinen pentue Hupihännän kenneliin, 6 narttua ja 1 uros. Onnittelut sinne niin isä-kuin äitikoiralle sekä kasvattajalle!

Viikonloppuna lähdin rally-kisailemaan pitkästä aikaa, kun Ikaalisissa koirakoulu Aatelissa järjestettiin Satakunnan kennelpiirin rallyn piirinmestaruuskisat. En todellakaan kuvitellut että me mistään mestaruudesta kisattaisiin, olipa vaan tutussa paikassa kisa josta ajattelin että aktivoidaan nyt taas tämänkin harrastuksen kisapuoli. Treeneissä ollaan kyllä käyty säännöllisesti läpi koko kesän.

Soma starttasi AVO-luokan ensimmäistä kertaa. Tuomarina toiminut Mikaela Lindqvist sanoi että teki nyt tavoistaan poiketen vaativamman radan, kun on PM-kisasta kyse. No kiva juttu, enpä tuollaista edes ajatellut. Soma kuitenkin suoritti radan mielestäni hienosti, hyppy ei onnistunut mutta muuten fiilikseni radasta oli hyvä. Olikin ikävä yllätys, kun tuloksista näin ettei tulosta saatu. Moni rataamme seurannut ihmetteli samaa. Tuomari oli tehnyt -10 vähennyksiä hypyn lisäksi käännöstehtävistä, kun olivat hänen mielestään eriaikaiset.... Saatiin siis 66 pistettä ja tämähän ei tulokseen riittänyt. Monta muutakin meidän treenikaveria jäi ilman tulosta. Itselleni jäi kuitenkin hyvä fiilis suorituksesta, Soman tekeminen oli iloista ja kaikki tehtävät (hyppyä lukuun ottamatta) se mielestäni osasi, joten en asiasta enempää harmistunut.

Mestarikisassa tuomarina toimi Pia Heikkinen ja saimme Myrrin kanssa aloittaa toisen MES-ryhmän ratasuoritukset. Myrrillä oli oma vireensä, vähän diesel, joka radan loppua kohti alkoi korostua. Ihan ok suorittamista kuitenkin oli koko 20 tehtävän rata, hienosti menivät merkki, putki, hyppy ja moni muukin tehtävä. Tuloksena MES HYV 78 pistettä, Myrri siis jatkoi MES-tulosten tekoa (5 kisaa, 5 tulosta) omalla varmalla tyylillään 👍

Charmin kanssa kisattiin ensimmäistä kertaa mestarissa, olimme ryhmän loppupäässä. Radan ensimmäinen tehtävä oli merkki, ja se ei ekalla lähetyksellä onnistunut. Päätin uusia, ja sitten se meni täydellisesti eli uusiminen kannatti! Muuten Charmin tekeminen oli aktiivista ja hienoa. Tuloksena meille MES HYV 92 pistettä ja sijoitus PM-kisassa 5/27! Aika upeaa 💖

Eilen osallistuimme Tamskin rallyn iltakisoihin Soman ja Charmin kanssa. AVO-kisassa tuomaroi Päivi Nummi. Kisan eka tehtävä oli hyppy, ja tällä kertaa se meni täydellisesti- saimme siitä vielä kommentteihin erityismaininnan että oli hieno! Radalla oli samat käännöstehtävät kuin PM-kisassa. Nyt ne onnistuivat paremmin, toisesta täydet ja toisesta -3. Pyörähdys ei tällä kertaa onnistunut ekalla käskyllä, mutta en uusinut koska toisella käskyllä onnistui. Tästä -3. Muita vähennyksiä ei radalta tullut, eli Somalle tulokseksi AVO HYV 94 pistettä ja näin on se eka hyväksytty AVO-tulos saatu 😊

Tamskin AVO-rata

Mestariradan tuomaroi Maria Riski ja siellä kisaajia oli 22. Charmi kisaili luokan toiseksi viimeisenä, ja starttasimme klo 21.30. Tuohon aikaa meillä jo normaalisti nukutaan, eli vähän oli ehkä koirillekin outoa olla kisassa siihen aikaan 😄 Charmin vire radalla oli taas tosi kiva ja tällä kertaa merkkikin onnistui laakista! Myös edessä peruutus onnistui, joka on meillä toinen vielä vähän "ei niin varma" liike. Fiilikseni radasta täsmäsi meidän tulokseen, Charmi sai MES HYV 96 pistettä ja sijoittui sijalle 2/22! Näin pyörähti myös valiokello käyntiin, enpä osannut siitä edes haaveilla että tokan MES-startin jälkeen meillä on jo yksi valiotulos ja kahta vaille siis...! On se Charmi vaan omaa luokkaansa 💖

Tamskin MES-rata

Kasvattirintamalla Soman Alva-sisko korkkasi viikonloppuna myös rallyn AVO-luokan, saaden AVO HYV 74 pistettä, onnittelut! Charmin Morris-veli päätti MEJÄ-koekautensa upeasti Lappeenrannassa tehden VOI 1, 48 pistettä, onnittelut sinnekin! 

Meillä Charmi ja Jarno lähtevät huomenna kohti Ruotsia, edustamaan Suomen MEJÄ:n pohjoismaiden edustusjoukkueessa. Lauantaina on eliittiluokan kisa, jossa pohjoismaiden mestaruus ratkeaa. Tiimeissä kisaa 5 koirakkoa. Sunnuntaina on sitten "normikoe", jossa onnistuessaan Charmista voi tulla Ruotsin jälkivalio. Toivotaan että onnistaa! Ja jos ei, niin ensi vuonna ollaan taas edustusjoukkueessa Norjassa, ja samalla reissulla voi poiketa Ruotsissa kokeessa. Tuolloin mukana on myös Soma. Onpas se jo mukava suunnitella ensi kauttakin! Suomen osalta meidän koekausi on ohi, mutta treenit toki jatkuu niin kauan kun lumi tulee maahan, toivottavasti ei ihan vielä hetkeen! 

Heart-pennut ovat täällä!

💗 Hertan laskettu päivä oli 12.09. ja kyllä arvioitu synnytysaika piti tarkalleen paikkansa! 

Maanantaina 09.09. kävimme tiineysröntgenissä katsomassa, montako pentua odottelemme syntyviksi. Hertan maha ei ollut kovin suuri, joten emme erityisesti yllättyneet, kun röntgen paljasti selkeät kolme (isoa) pentua. Tässä kohtaa harmitti sen osalta, että osa hyvistä, odottajiin valitsemistamme kodeista jäisi väistämättä ilman omaa Heart-pentueen pentuaan. Sen lisäksi saatiin alkaa jännittää synnytystä, koska pennut tosiaan näyttivät, ja lääkärinkin arvion mukaan olivat, isoilta.

Keskiviikkoaamuna sain kiinni lämmön laskun ja siitä tiedettiin, että synnytystä voitaisiin alkaa odotella vuorokauden sisään. Ja niinhän se alkoikin. Torstaina aamulla Hertta söi ruokansa hyvällä ruokahalulla, ja sen jälkeen käytiin ulkona pariin kertaan tyhjentämässä suolta. Itse istuttiin olkkariin aamiaiselle vähän ennen kahdeksaa ja siinä pari kertaa leipää haukattuani huomasin vieressäni sohvalla kerjäävän Hertan ensimmäisen supistuksen. Leipä jäi kesken ja siirryimme Hertan kanssa pentutilaan portin taakse, odottamaan synnytyksen etenemistä.

Supistuksia tuli alkuun harvakseltaan ja pikkuhiljaa ne voimistuivat. Hertta kaiveli pentulaatikkoa ja välillä lepäili ihan rauhassa. Kävimme pari kertaa hihnassa ulkoilemassa omalla pihalla, josko se vauhdittaisi synnytyksen etenemistä. Kun ekoista supistuksista oli kulunut kaksi tuntia eikä edistymistä tapahtunut, soitin Inuvetiin. Siellä neuvottiin vielä tarkkailemaan tilannetta tunnin verran, ja jos ei homma etene, niin soittamaan uudelleen. Tunti kului samoissa merkeissä, paitsi supistukset kävivät voimakkaammiksi. Pentua en kuitenkaan tuntenut kanavassa, mitään vuotajakaan (onneksi!) ei ollut tullut. Soitettuani uudemman kerran Inuvetiin, saimme kehotuksen lähteä tulemaan näytille. Sinänsä emme olleet yllättyneitä, koska kolme pentua olivat suuria, ja ongelmaa synnytyksessä sen suhteen osattiin jo vähän odottaa.

Inuvetissa lääkäri tutki Hertan ja katsoi ultralla miten pennut voivat. Tutkimuksen perusteella lääkäri totesi, että hänen mielestään pennut ovat tn. liian suuria syntymään normaalisti, vaikka Hertta supisteli todella voimakkaasti, ei pentua tuntunut kanavassa. Eli lääkärin suosituksesta päätimme, että tehdään keisarinleikkaus. Hertalle laitettiin kanyyli ja hoitaja otti hänet matkaansa viereisen huoneen leikkaussaliin. Me Jarnon kanssa olimme tietenkin huolissamme, miten leikkaus tulisi menemään ja sen jälkeinen pentujen hoito, mahdolliset komplikaatiot yms. 

Hetken aikaa odotushuoneessa istuttuamme kuulimme kovaa vinkunaa, joku pentu oli ainakin ulos saatu ja oli hyvin kiukkuinen tullessaan kylmään maailmaan! Kului vielä hetki, ja uusi vinkuna/huuto kuului. Eli kaksi pentua ainakin ulkona elossa, päättelimme. Tässä kohtaa toimenpidehuoneen ovi aukesi ja lääkäri kertoi meille, että kaksi on ulkona ja kolmatta odotellaan. Me olimme hetken, että mitä, ei kai nyt leikkauksessa mitään odotella, vaan toimitaan nopeasti. Ihmetys ja helpotus oli valtava, kun lääkäri kertoi, että Hertta olikin alkanut synnyttää itse kun toimenpidettä oltiin aloittamassa! Oli siis kiinni ihan minuuteista, että pennut alkoivat syntyä normisti, eikä leikkausta ehditty aloittaa. Mikä tuuri, ihan käsittämätöntä! Nyt sitten odottelimmekin kolmannen pennun syntymää, ja toivoimme että sekin sieltä itsekseen syntyisi. Ja syntyihän se! Kolme tervettä, kaunista pentua, kaksi tyttöä ja poika, tuotiin Hertan kanssa luoksemme odotushuoneeseen. Ihanaa, kaikki oli mennyt hyvin ja kolme ihanaa pentua ja kunnossa oleva Hertta olivat luonamme 💖 Kotiin ajeltiin iloisin mielin pentukoppa sylissäni ja Hertta vieressä vahtimassa pentusiaan. Kotona koko pieni perhe pääsi pentulaatikkoon ja Hertan pentuarki saattoi alkaa!

Nyt pennut ovat 4 päivän ikäisiä ja kaikki on sujunut erinomaisesti. Hertta hoitaa pentuja kuin olisi aiemminkin pentuja hoidellut, pesee, imettää ja valvoo omistautuneen emon tavoin. Muu lauma on rauhoittunut hyvin alun innostuksen jälkeen, pentujen äänet on jo tulleet tutuiksi ja taitavat kaikki tietää, mikä perhetapahtuma viereisessä pentuhuone/olohuonetilassa on menossa. Muutamat ekat viikot mennään näin, ja kun pennut tuosta nyt kasvavat ja alkavat liikkua, niin sitten aloitetaan tutustuminen laumaan. Pennunostajille, jotka pennun saavat, on nyt asia kerrottu ja lopuille harmilliset uutiset siitä, että pentua ei tästä pentueesta riittänyt. Toivottavasti kaikki tulevat oman punakuononsa (tai muun värisen kuonon) löytämään. 

Täällä pentuelo jatkuu, seuraten pienten kasvua ja kehitystä 😊Kaikki pennut ovat väriltään todella kauniita, valkoiset hännänpäät, otsa- ja rintamerkit, valkoiset sopivat korkuiset tassusukat yms. Myös kooltaan porukka on todella tasainen, syntymäpainot olivat siinä 400 g tienoilla. Ihana kolmikko! 

SNJ Noutajien MEJÄ-mestaruus

Pronssimitalisti Charmi ja viidenneksi sijoittunut Soma 💗

Sunnuntaina kisattiin Päijälässä SNJ:n noutajien MEJÄ-mestaruudesta. Charmi lähti puolustamaan edellisvuoden mestaruutta ja Somakin pääsi kisaamaan seitsemän koetulosten mukaan valitun parhaan noutajan joukkoon. Aika huikeaa, kaksi omaa koiraa tässä todella kovatasoisessa mestaruuskokeessa! 

Charmin kausi on ollut tasaista ykkösriviä ja Charmin osalta matkaan lähdettiinkin ihan rennoin mielin, teemalla "pidetään hauskaa" ja katsellaan mihin se tänään riittää 😊 Soman suhteen taas viime aikojen mejäsuoritukset ovat olleet melkoista ala- ja ylämäkeä, joten minkäänlaisia odotuksia ei voitu neidille asettaa (ei edes sen hauskanpidon suhteen 😂). Tehtiin pari muutosta kuitenkin, eli minä vaihduin ohjaajaksi (olen edellisen kerran ollut MEJÄ-kokeessa vuonna 2022 Lumon kanssa) ja valjaiden sijasta Soma jäljesti pannassa ja liinassa. Kun ei kerran keksitä mikä kolmeen viimeiseen huonoon tulokseen vaikutti, niin kokeiltiin nyt näitä.

Matkaan lähdimme su aamuna klo 06.00 kahdella autolla, sotasuunnitelmana se, että kumman jälki on ensin, palaa ensin kotiin ja toinen jää sitten kokeeseen loppuun asti. Paikalla Päijälässä pidettiin alkupuhuttelu ja sitten oli jälkien arvonta. Kuten arpaonnen suhteen usein, niin minähän kävin sen viimeisen jäljen, nro 7, nostamassa. Jarnolle edellisvuoden mestarina jäi se mikä jäi, eli jälki nro 5. Laukauksen sietoon minä vein Soman ja Jarno Charmin. Hyvin sujui, kuten aina. Sitten alkoi piiiitkä odottelu ennen Charmin jälkeä. Se kului meiltä rattoisasti rupatellen, autossa torkkuen ja koiria kauniissa syksyisessä, lähes helteisessä, säässä lenkitellen.

Vihdoin yhden jälkeen koitti Charmin vuoro startata jäljelle. Sinne katosivat metsään Jarno ja Charmi ja minä jäi odottelemaan Soman kanssa. Eipä siinä mennyt edes puolta tuntia, kun kaksikko metsästä palasi, iloisin mielin. Hyvin oli sujunut jäljestys ja siitä Jarno ja Charmi suuntasivat suoraan kohti kotia, minun siirtyessä odottelemaan lähelle 7. jäljen alkua.

Lopulta n. 14.45 oli tuomari valmis jäljen 6 jälkeen ja pääsimme siirtymään oppaan johdolla koejälkemme alkuun. Itselläni oli pieni jännitys vatsan pohjassa, pitkästä aikaa koejäljellä ja ihan ensimmäistä kertaa Soman kanssa.

Soma haisteli alkumakuun ja sitten matkaan. Päästin neidin ohjausmatkan jälkeen liinan päähän ja edettiin n. 20 m. Sitten maasto muuttui risukkoiseksi, vanhaa hakkuuta oli pohjalla ja Soma joutui hyppimään risujen yli. Neiti koetti katsella parhaita paikkoja risujen kiertämiseksi, sitten kysellä apuja minulta, tuli minun luokse, meni oikealle ja vasemmalle hihnan mitan matkalla, istahti, vähän vinkuikin, mietti, mietti... ja sitten päätti että no mennään sitten kun ei apuja kuulu! Läpi risukkoalueen edettiin ja kohta jälkimaasto muuttuikin mukavaksi mejämetsäksi. Soman vauhti oli oikein mukavaa kävelyvauhtia ja kivahan tuon pikkukoiran työskentelyä ja oli hihnan päässä seurata 😊 Ensimmäisen kulman katko selvisi hienosti tuomari Janne Vuorisen sanoin "hakukuviolla ja jalan jälkiin tukeutuen". Muut kulmat menivät kanssa hyvin. Makuista Soma merkkasi kaksi, yhden ohitti ja yhden ylitti. Kolmannella osuudella oli jonkin verran hakua, kun oltiin ylitetty pari ojaa ja jälki nousi sieltä loivasti rinnettä ylös. Siinä taas Soma minulta vähän apuja "kyseli", mutta kun ei niitä tullut, niin jatkoi itsenäisesti hakemista ja löysi jatkon. Sitten edettiin taas päättäväisesti ja varsin jälkitarkasti loppumatka suoraan sorkalle. Sinne Soma jäi häntä heiluen sorkkaa tutkimaan 😊 Kiitin tuomaria ja opasta kädestä pitäen ja sitten Somalle muutama lihapulla ja kanafile ansaitusti hienosta työstä palkaksi!

Autolle päästyä soitin Jarnolle, joka olikin juuri saapunut kotiin. Kerroin iloiset uutiset, että sorkalle päästiin (eikä harjoitellen!) ja Soma työskenteli alun ihmettelyn jälkeen oikein hienosti. Sitten ajelin keskuspaikalle hirvikärpäsiä hiuksista, vaatteista ja joka puolelta listien (niitä oli PALJON), tein pienen lenkin Soman kanssa, ruokin Soman ja sitten seurustelemaan mejäporukan kanssa tulosten lukua odotellessa.

Viiden maissa alkoi tulosten luku, kakkukahvien kera. Luulin jo että olimme Soman kanssa viimeisiä, kun ensimmäiseksi sanottiin "jäljeltä nro 7..". mutta koira olikin eri ja koekertomus ja sitä myötä tulos eri, piti olla jälki nro 6. Jo siinä kohtaa olin positiivisesti yllättänyt meidän hienosta sijoituksesta, emme olleet viimeisiä! Kisan ehdottomasti nuorimpana koirana sen olisi hyvin ymmärtänyt, että kovien konkarien joukossa ei kovin ylös tuloksissa noustaisi. Vielä toinenkin koira luettiin ennen Somaa, joten olimme kokeen viidenneksi paras koira hienolla tuloksella VOI1, 45 pistettä! Charmin tulos luettiin kolmantena, Charmille VOI 1, 46 pistettä ja pronssia tänä vuonna. Se oli todella hieno saavutus, mitaleille kahtena vuonna peräkkäin 💗 Sijoituksemme toivat meille, molemmilla koirilla, myös paikan noutajien mejämestaruusedustusjoukkueeseen pohjoismaiden kisaan vuodelle 2025- aivan huikeaa!

Kisan voitti tänä vuonna tolleri Ulpu, isot onnittelut vielä täältäkin! Nyt on kaikkiaan kolme tolleria kautta historian kisan voittanut, eiköhän näitä jatkossa tulla vielä useampikin näkemään, uskoisin. Upeasti yksi näistä on meidän Charmi, ehkä jonakin päivänä vielä Charmi tai joku muu meidän tollereista voi olla siellä kirkkaimmalla paikalla - toki se on jo voitto, että tuohon kisaan pääsee mukaan😊

Palkintoja tuli iiiiiiiso kasa ja auto olikin täynnä ajellessani kotia kohti, minne pääsimme puoli kahdeksan maissa illalla. Koe oli hienosti järjestetty kaikin puolin, tunnelma, sää, jäljet, tarjoilut, kaikki saavat ison plussan! Kiitokset SNJ:lle, Pirkan Nuuskuille ja kaikille osallistujille, talkoolaisille ja tapahtuman järjestäjille meidän "tracking team Magicfoxilta" 💖

Helsinki Nord

Myrri ROP, Hederas Ready For It VSP, tuomarina Jaana Kummala

Tänään kävimme Helsinki Nord- näyttelyssä Soman, Charmin ja Myrrin kanssa. Keli oli syyskuun päiväksi aivan mahtava, aurinko paistoi ja lämpö helli lähes hellelukemissa 😊

Tollerit tuomaroi Jaana Kummala, jonka kehissä starttasimme näyttelyvuoden Korpilahdella helmikuussa. Silloin arvostelut olivat välillä pn2-eri, eli ihan mukavaa, mutta ei huippua. Tosin silloin oli turkit vähän huonot osalla porukkaa ja Soma ihan lapsonen vielä. 

Tollereissa kisasi kaksi uroksissa. Näistä junioriuros vei voiton, valiouroksen ollessa pu2. Nartuissa kisaili kaksi junioria, joista toiselle eh ja toiselle hyl, alapurennan vuoksi. Hienoa nähdä, että tuomari tuntee rotumääritelmän (ja varmisti vielä kehäsihteeriltä), että alapurenta on rodullamme hylkäävä virhe. Näinhän se tulisi olla, rotumääritelmän mukainen hylkäävä virhe on näyttelyssä arvosana HYL. Taannoin ulkomainen tuomari jakoi vastaavasta virheestä rodussamme arvosanaksi EH (eri koiralle tosin), eli kyllä vain tuomareiden osaamistasossa ja rotumääritelmän tuntemuksessa on isoja eroja.

Soma kisaili yksin nuorten luokassa ja heti kun tuomari tuli tutkimaan, hän ihasteli Soman upeaa lihaskuntoa! Olipa mukava saada kredittiä siitä, että koira on hienossa kunnossa! Soma esiintyi erinomaisesti ja sai ERI SA:n 💖

Huippukuntoinen Soma 💖

Avossa oli yksi kisaaja ja tälle ERI SA. Valioissa Tilda Rinne esitti Myrrin, isot kiitokset vielä tätäkin kautta! Itse vein Charmin (ei enää ihan bikinikunnossa, mutta ehkä kokouimapuvussa 😄), lisäksi valioluokassa kisaili Italialainen narttu. Kaikki koirat esiintyivät hyvin ja saivat ERI SA:t. Myrri voitti luokan ja Charmi oli luokan 3. Veteraaneissa kisasi kaksi, joista Kerttu voittoon ja hienolle 15.5 vuotiaalle nartulle myös ERI SA, onnea täältäkin Hannelle, veteraanivalioksi tuolla iällä ja noin hieno kuntoisena- arvostan!

Yläkuvassa Charmi, alla Myrri 💖

Parasnarttukehässä juostiin pari kierrosta ja sitten järjestys: Myrri voittoon, Italian valio oli PN2, avonarttu PN3 ja Kerttu PN4. ROP- kisassa Myrri jatkoi voittokulkuaan ja Tildan taitavassa handlauksessa vei rodun kauneimman sijoituksen 😍

Olipa kerrassaan mukava näyttelypäivä niin tulosten, sään kuin tunnelman puolesta! Nyt onkin hyvä jäädä hetkeksi tauolle, ja jatketaan sitten lokakuussa missikisoja 😊

Loppusuoralla

Otsikon mukaisesti loppusuoralla on muutamakin isompi ja pienempi asia. Hertan tiineys on loppusuoralla, laskettu päivä on ensi viikon torstaina 12.09. Onpa aika kyllä mennyt nopeasti! Hertta on voinut erinomaisesti koko tiineyden ajan, toivotaan hyvän voinnin kantavan läpi myös alkaneen viimeisen viikon 💗 Maanantaina käydään röntgenissä katsastamassa, montako "Heart"- pentueen jäsentä odotellaan maailmaan syntyviksi!

Hertta vrk 52

Loppusuoralla on myös MEJÄ-kausi.  Tulevana sunnuntaina mitellään noutajien mejämestaruudesta Päijälässä. Charmi lähtee puolustamaan viime vuoden mestaruuttaan ja Somakin pääsi mukaan alkukesän hyvillä tuloksillaan. Sen jälkeen onkin suuntaus ollut nollaa ja viivaa, joten odotuksia ei Soman osalle ole. Minä lähden ohjaamaan neidin ensimmäistä kertaa, katsotaan onko sillä mitään vaikutusta suorittamiseen. Jos ei ole, niin täytyy todeta että onkin syytä mejäkauden tämän vuoden osalta loppua Somalta...

Loppusuoralla alkaa olla myös näyttelyvuosi. Nyt kun pentuarki alkaa, ei kehissä tule turhia pyörittyä. Loppuvuoteen on "ne isot" Seinäjoki ja messari todennäköiset. Charmi johtaa tällä hetkellä edelleen näyttelykoirakisaa rodussa, mutta eiköhän tuo johtopaikka vaihdu jo tulevan viikonlopun /-jen aikana. Meillä kun karvat edelleen loistaa niukkuudellaan ja tosiaan kun nyt käynnit hetkeksi loppuvat. Mutta johdettiinpa yli 8kk, saako siitä diplomin?! 😂 

Loppusuoralla on toivottavasti myös elomme nykyisessä kodissa. Asunto on myynnissä ja toivottavasti kauppoja päästäisiin tekemään jo tämän vuoden puolella. Uusi kohdekin on katsottuna, siellä olisi koirille vielä isompi lääni omaan käyttöön kun nykyisessä 😊 Jos koiralliseen elämään sopiva koti rauhallisella paikalla hyvien lenkkimaastojen keskellä ja erinomaisten kulkuyhteyksien päässä Tampereesta (30 min keskustaan ja 15 min ohitustielle) kiinnostelee, niin tsekatkaapa Etuovi.com, sieltä löytyy asuntomme myynti-ilmo 👍 Kysellä sopii myös suoraan meiltä, yhteystiedot löytää esim. kotisivuilta (www.magicfoxs.fi).