Pääsiäislauantaina Myrrin pennut syntyivät, hieman aiemmin kuin odotimme (vrk 57). Synnytyksessä kaikki sujui hyvin, ja seitsemän pentua saatiin maailmaan n. viidessä tunnissa. Valitettavasti menetimme yhden urospennuista alle 1 vrk iässä :( Tämä oli meille ensimmäinen vastasyntyneenä kuollut pentu, ja siitä yli pääseminen on ottanut koville. Onneksi kuusi laatikossa tuhisevaa elinvoimaista tollerin alkua on tässä surutyön käsittelyssä auttanut. Myrri on luontainen ja erinomainen emo. Hoitaa pentujaan antaumuksella mutta "selväpäisesti". Aivan upeaa on ollut nähdä ensimmäisten "lapsen lapsen lapsien" syntymä, ja ensimmäinen huomenna täyttyvä elinviikko! Pikkuiset kasvavat kohisten, suurin poika on jo yli 700 g ja pieninkin pennuista lähenee 500 g. Kolme tyttöä ja kolme poikaa, jotka tullaan nimeämään Veneton alueen parhaiden punaviinirypäleidän mukaan. Meidän pentumme tulee olemaan Magicfox`s Barbera, muiden pentujen nimien valinta on vielä työn alla. Pentujen ostajat ovat olleet ihanan aktiivisesti mukana kaikissa tapahtumissa jo tiineyden alusta saakka. On antoisaa kyetä jakamaan tietoa, kuvia ja videoita tuleville kodeille jo alkumetreiltä! Antaa paljon heille, ja mekin opimme paremmin tuntemaan kodit, minne pikkuiset rakkaat muuttavat :)
Alla Myrrin synnytyskertomus, kopioituna meidän pennunostajien fb- ryhmästä.
Nyt kun pentujen syntymästä on hetki kulunut ja pikkupojan menetyksestä on vähän toivuttu, on aika synnytyskertomuksen. Tässä se tulee:
Perjantaina Myrri alkoi olla vähän levoton, teki pesää harvakseltaan ja ruoka maistui vähän huonommin kuin normaalisti. Mittasin ensimmäistä kertaa lämmön perjantaina illalla ennen nukkumaan menoa, ja se oli 36.3. Eli sain synnytyksen alkua enteilevän lämmönlaskun kiinni yhdellä mittauksella. Vähän epäilin kyllä että olikohan mittari hyvin, Myrri kun ei mittailusta niin pidä niin vähän venkoili mitatessa. No, nukkumaan mentiin ja yö sujui melko rauhallisesti. Pari kertaa Myrri pesiä kaiveli, mutta nukkui muuten yön levollisesti.
Lauantaina aamusta otettiin viimeiset mahakuvat, tuolloikin olimme varmoja että aikaisintaan sunnuntaina alkaa tapahtua. Myrri oli yllättävän rauhallinen lauantaina, pesää tehtiin harvakseltaan, ulkona käytiin tyhjentämässä suolistoa muutaman kerran, ruoka ei enää oikein kelvannut mutta herkut kyllä maistuivat. Saatiin oma ruokailu lopeltua Jarnon kanssa siinä puoli seitsemän maissa. Istuttiin olkkarin sohvalla ja Myrri tuli sohvalle, vaikuttaen poikkeavan levottomalta. Katsoin että nyt näyttää siltä että jotain alkaa tapahtua. Siirryimme Myrrin kanssa pentuhuoneeseen ja portti kiinni. Myrri hyppäsi sohvalle, pyöri siinä levottomasti ja kokeilin peräpäätä- siellä tuntui pennun olevan tulossa. Sain Myrri laatikkoon ja ihan muutamassa minuutissa olikin ensimmäinen poika ulkona. Mitään päällepäin näkyviä supistuksia en havainnut, pentu vain putkahti maailmaan. Poika tuli takajalat edellä ja ilman sikiöpussia. Se oli hieman veltto ulos tullessaan, hieromalla ja Myrrin nuolennalla se kuitenkin virkosi ja laitoin sen nisille. Pentu tarttui nisään, saiko imettyä maitoa- sitä en tiedä. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan ihan ok. Pentu oli pienikokoinen, selvästi pienempi kuin meidän aiemmat pennut (Minkua lukuunottamatta joka syntyi pienenä, arvioin että aika samaa kokoa tämä poika oli). Uroksen syntymäaika oli 19.10. Tästä kului vain 10 minuuttia, kun seuraava pentu, pieni narttu tuli ulos myös helposti, parin näkyvän supistuksen saattelemana. 19.20 oli nartun syntymäaika. Se syntyi pää edellä ja oli heti kalvoista päästyään hyvin napakasti menossa tissille. Ensimmäisenä syntyneeseen poikaan verrattuna elinvoimaisuus oli selvästi parempi, toki syntymätapa tähän varmasti myös vaikutti.
Tässä vaiheessa Myrri keskittyi hoitamaan kaksikkoaan ja piti taukoa ennen seuravan pennun syntymää. Supistuksia tuli alkuun harvakseltaan ja ne tihenivät ja voimistuivat ajan kuluessa. Pentua vaan ei kuulunut, kokeilin välillä kanavasta joko olisi pentua tarjolla mutta ei ollut. Kun voimakkaita supistuksia oli ollut yli tunnin, päätimme että nyt soitetaan eläinlääkäriin. Tunti on sellainen raja kun koira supistaa kunnolla ja mitään ei tapahdu, että pitää alkaa reagoida. Evidenciasta vastattiin puheluun ja kerroimme mikä on tilanne. Siellä rauhallinen ja mukava hoitaja kyselin taustatiedot ja synnytyksen tämän hetken tilanteen. Kerroin että yli tunti on supistettu eikä pentua kuulu. Samalla kokeilin Myrrin peräpäätä ja tunsin sikiöpussin olevan vähän ulkona. Kerroin puhelimeen että nyt alkaakin tapahtua. Jarno jatkoi puhelua pennun syntymän ajan vielä. Tämä oli iso poika, pentueen suurin. Sen syntyminen oli Myrrille raskasta, pennun tulo ulos kesti pitkään, onneksi se tuli pää edellä ja kalvot olivat auki joten pentu sai happea. Avustin pentua ulospäin Myrrin ponnistellessa. Kun pentu lopulta valahti ulos, Myrri huusi kivusta. Se oli ainoa kohta koko synnytyksen aikana kun Myrri kipua näytti. Saman tien Myrri alkoi hoitaa poikaa ja poika meni vauhdilla nisille. Hyvin elinvoimainen iso kaveri :) Syntymäajaksi kirjattin 21.00.
Seuraava pentu, edellistä pienempi uros, syntyi hyvin nopeasti ja helposti edellisen jälkeen. Se oli pää edellä pussissa ja ilman mitään ongelmia. Syntymäaikana 21.15.
Sitten Myrri piti jälleen taukoa, kunnes vähän ennen kymmentä alkoi supistuksia näkyä. Muutamalla kunnon supistuksella syntyi klo 22.00 pää edellä sikiöpussissa hyvän kokoinen narttu, joka hyvin elinvoimaisena nappasi ensin minun sormeen ja siitä sitten nisään :) Heti kohta tuli taas pari kunnon supistusta ja 22.10 syntyi mukavan kokoinen poika, tämäkin pää edellä. Tämä poika omaa hyvin Myrrimäisen valkoisen piirron, hyvä tuntomerkki!
Kun kuusi pentua oli maailmassa, Myrri rauhoittui hoitamaan lapsiaan. Mitään supistuksia ei näkynyt yli tuntiin ja tässä kohtaa kasvattajien hermoja koeteltiin. Röntgenkuvasta tiesimme että yksi siellä vielä on. Jos ei oltaisi tiedetty, olisin kuvitellut että synnytys on nyt ohi. Puoli kahdentoista aikaan näin ensimmäisen supistuksen. Tämän jälkeen meni noin 10 min ennen seuraavaa supistusta ja pian ne voimistuivat ja viimeinen pentu, hyvän kokoinen narttu oli maailmassa. Se tuli pää edellä sikiöpussissa ja sieltä hyvin virkeänä ulos otettiin minun ja Myrrin yhteispelillä. Syntymäajaksi tälle pentueen viimeiselle kirjattiin 23.45.
Näin olivat kaikki pikkuiset maailmassa. Se on ihana fiilis kun tietää että synnytys on ohi, kaikki pennut maailmassa ja emo hoitaa niitä hienosti. Siinä vain istuimme ja katselimme pieniä elämän ihmeitä muutaman tunnin ja lähempänä kolmea aamuyöllä laitoimme levolle. Minä vietin yön pentuhuoneessa nukkumatta lainkaan, koska ensimmäinen yö on kriittinen ja pentuja ja emoa tuli pitää tarkasti silmällä. Yön tunteina havaitsin, ettei ensimmäisenä syntynyt pieni poika hakeudu nisille. Kun nostelin sitä nisille useasti, se ei alkanut imeä. Aina kohta poika löytyi vähän erillään muista, ja taas siirsin sen takaisin porukkaan. Annoin pojalle pieniä määriä energistä "puppy boosteria", jonka pitäisi antaa pennulle energiaa ja saada se piristymään. Näin ei kuitenkaan käynyt. Aamulla yhdeksän maissa pentu vaikutti melko veltolta, Myrri kuitenkin hoiti sitä normaalisti ja jatkoin puppy boosterin antamista pojalle, ja nisin laittamista suuhun. Pentu ei kuitenkaan avusta huolimatta imenyt. Tästä ei enää mennyt kauaan, kun huomasimme että nyt ei vaikuta hyvältä. Pentu oli selvästi kuivunut, koska se ei ottanut maitoa. Se oli myös viileä, ruumiinlämmön säätely ei tuntunut toimivan normaalisti. Lämmitin pientä kauratyynyn sisällä, hieroen ja puppy boosteria antaen. Hiipuminen kuitenkin kaikesta yrittämisestä huolimatta jatkui, ja tässä kohtaa soitin lääkäriin ja kysyin ottavatko meidän vastaan. Kerroin hoitajalle puhelimessa tilanteen ja hän sanoi, että voitte kyllä tulla vastaanotolle mutta antamieni tietojen perusteella ennuste ei vaikuta hyvältä. Lähdin kuitekin matkaan pienen kanssa. Pentu lämpötyynyn sisälle vielttiin käärittynä auton lämppäri täysillä ajoin klinikalle. Lääkäri saapui samaan aikaan meidän kanssa ja mentiin tutkimushuoneeseen. Siellä lääkäri avasi viltit ja tutki pennun. Sanoi, että päällepäin ei näy mitään selvää vikaa (mm. isoa kitalakihalkiota), mutta pentu on niin heikko että hän ei tekisi mitään hoitotoimia. Vaihtoehtona olisi ollut yrittää antaa adrenaliinia ja vatsaontelon sisäistä nesteytystä, hyvin huonolla ennusteella. Tätä mahdollisuutta lääkäri ei nähnyt järkevänä, ja siinä puhuessamme pienen pojan sydämen lyönnit hidastuivat ja pian sammuivat. Pikkuinen oli poissa. Kyllä siinä kyynelet tulivat silmiin ja tulee edelleen kun tätä kirjoitan. Halusin että pentu laitetaan ruumiinavaukseen, että voitaisiin saada selvyys siitä mikä pienen pojan vei. Tutkimus maksaa muutaman satasen, mutta rahalla ei tässä kohtaa ole mitään merkitystä. Tiedolla on, ja sitä toivomme saavamme.
Autoon tyhjän kopan kanssa istuessani tulkin sitten kunnon itku ja soitin Jarnolle surulliset uutiset, Ollaan käyty tapahtunutta paljon läpi toisiamme tukien. Kiitokset teille ryhmäläisillekin mukana elämisestä ja osanotoista - ne ovat merkinneet paljon.
Viime yönä pennut ja Myrri nukkuivat suurimmaksi osaksi levollisesti. Itsekin sain vähän nukuttua kun näin tilanteen olevan rauhallinen ja hyvä. Pennut olivat varsin hiljaa (aina hyvä merkki) ja Myrri niitä hienosti hoiteli. Kuorsasikin välillä oikein, ai että kun ihana ääni ja kertoo siitä miten hyvin on emolla asiat kun voi oikeasti nukkua!
Nyt kaikki vaikuttaa olevan hyvin, pennut ovat virkeitä, Myrillä riittää hyvin maitoa ja pennut imevät ja nukkuvat vuoron perään. Muusta laumasta Minku haluaisi kovasti osallistua pentujen hoitoon, kuuntelee pentujen ääniä portin takana ja vinkuu kun pennut vinkuvat. Muutaman viikon tuore isoäiti joutuu kuitenkin odottamaan ennen lapsen lapsiinsa tutustumista :)
