Viikonlopun taitava ja kaunein :)
Lauantaiaamuna lauma jakaantui. Jarno lähti ajelemaan kohti Mynämäkeä, kauden ensimmäisen mejäkokeen jälkientekopäivään. Minä starttasin tyttösten kanssa vähän myöhemmin kohti Laitilan ryhmänäyttelyä. Alunperin ajattelin ilmoittaa näyttelyyn vain Myrrin ja Taikan, kun yksin matkassa olin. Onneksi Heidi ja Jonna ilmoittautuivat myös ja lupasivat esitysapua, joten koko lauma pääsi misseilemään.
Laitilassa tuomarina toimi Sanna Kaven, jolla olimme käyneet kerran aiemmin (paitsi Myrri ei koskaan). Uroksia kisassa oli kahdeksan. Luca oli yksin junnuluokassa ja esiintyi todella hyvin. Poika on kyllä kehittynyt nyt lyhyellä aikavälillä ihan huikeasti! Ei näytä enää junnulta, vaan on saanut massaa ja turkkia ja näyttää jo ihan urokselta. Tuomari oli samaa mieltä ja SA tuli! Caro nappasi myös SAn ja pääsin esittämään pojan pu- kehään, kaikkiaan kuusi urosta kisasi näyttelyn parhaan uroksen sijasta. Juostiin muutama kierros ja minut Caron kanssa nostettiin kakkoseksi, Lucan taakse. Ja niin se poika voitti koko skaban! Aivan huikeaa! Tuomari kehui Lucan liikettä ja sitä kuinka tasapainoinen poika on. Sai kasvattaja kuunnella kehuja syy hymyssä :) Onnea vielä kaksoisvoitosta Heidi ja Jonna!
Luca ROP sert! Kuva Heidi rajala
Junnunarttuja oli kisaamassa neljä. Myrri esiintyi luokan viimeisenä. Todella hienosti sujui varsinkin liikkeet ja erinomainen saatiin. Kolme junnua sai erin ja yksi eh:n. Kilpailuluokassa Myrri sijoittui kakkoseksi, Sonjan junnunartun taakse. Tuomarin sanoin karva ratkaisi, Myrrillä kun edelleen pöksyt puuttuu vaikka muuten alkaa runkokarva ollakin ihan hyvä jo. No, sieltä se koko ajan kasvaa joten kesän näyttelyissä pitäisi olla jo priima kunnossa. SA saatiin kuitenkin, joka oli kiva juttu. Hieno arvostelu: "Hyvin kehittynyt juniorinarttu. Tasapainoinen rakenne. Vahva luusto. Oikea purenta. Miellyttävä pää ja ilme. Sopiva kaula. Tasapainoisesti kulmautunut. Ikään sopiva eturinta ja rintakehä. Hieman pitkä lanne. Hyvä lantio. Liikkuu kauttaaltaan tasapainoisesti, hyvällä askelpituudella. Ei tänään parhaassa karvassa. Riittävä hännän hapsutus. Miellyttävä käytös".
Nuorissa ja avossa kisasi yksi narttu molemmissa ja kummallekin sa. Sitten valiot. Meidän lisäksi kisaamassa oli Peppi, josta tuomari olikin aiemmin pitänyt ROP:n verran. Tuolloin hävisimme valiokisan, ja näin se meni tälläkin kertaa. Kaikki saivat erit ja kilpailuluokassa tuomari pohti sijoituksia pitkään, mutta järjestys pysyi. Minä esitin Lumon sekä yksilöarvostelussa että kilpailuluokassa, Jonna esitti Minkun. Hyvin sujui molemmilla, ja kiitokset Jonnalle avusta! SA:n saivat jokainen valio. Sitten hakemaan Taika ja kilpakumppani Nuppu veteraanikehiin. Tuomari piti Taikasta todella paljon ja esiintyminenkin meni hienosti. Kaunis arvostelu saatiin: "Erinomainen tyyppi ja koko. Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Tässä mummossa ei paljon ikä paina. Oikea purenta. Hyvin kaunisilmeinen pää. Hyvä kaula. Vahva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä eturinta ja rintakehä. Pitkä mutta vahva lanne. Erinomainen tasapainoinen liikunta joka suunnasta. Hyvä karva. Miellyttävä käytös." Tällä hienolla arvostelulla Mummo oli ROP- veteraani ja sai SA:n, joten parasnarttukehä kutsui koko meidän laumaa. Apuja saatiin kehän laidalta esittämiseen, kiitosta vaan tätäkin kautta! Minä vein Taikan, Jonna Myrrin (eka kerta Myrrille muun kuin minun kanssa, ihan hyvin näytti menevän), Heidi vei Lumon ja Torsti- tollerin emäntä Ulla Minkun. Kiitos kaikille avusta! Kehää juoksutettiin kahdessa erässä. Ensin nuoremmat ja sitten valiot + Taika. Jälkimmäinen ryhmä laitettiin sijoituksille. Meidät Mummon kanssa nostettiin kärkeen, sitten valiot järjestyksessä Peppi, Lumo ja Minku. Mummo oli siis narttujen kaunein ja tiesi sen itsekin, niin iloisena häntä heilui ja silmät loistivat!
ROP- kehään pääsivät sitten Mummo ja Luca. Ikimuistoisia hetkiä... Tuomari kehui molempia kovasti ja niin siinä kävi, että nuori mies nappasi rodun kauneimman tittelin! Aivan mahtavaa! Onnea Luca! Joskus aikanaan (about 7 vuotta sitten), kun Taikan poika Wilkku oli nuori, muistan muutamankin tähtihetken kun äiti ja poika olivat ROP ja VSP. Nyt oli Isoäiti ja tyttären poika, ehkä vielä upeampaa.. Kyllä liikutti, sai silmäkulmaa pyyhkiä.
Kasvattajaluokan esitimme myös, apuna toimi junnunartun omistaja, kiitokset! Tuomari piti ryhmästä, ja saatiin KP ja oikein hieno arvostelu: "3 eri yhdistelmää. Kaikilla erinomainen rotutyyppi. Oikea koko, vahva luusto. Miellyttävät päät ja ilmeet. Tasapainoiset rakenteet. Kaikki neljä liikkuvat hyvin. Tasaista jälkeä. Onnea kasvattajalle!".
Päivän lopuksi käytiin vielä ryhmäkehissä edustamassa, mutta menestystä ei saavutettu, Hieno reissu oli silti kaikkineen! Kun ryhmät olivat ohi, tuli Jarnolta viestiä että jäljet on tehty. Minä ehdin ensiksi hakemaan majoituksemme avaimen Laitilan Kievarista (meille mejäreissuilta tuttu majoistuspaikka) ja tekemään lenkin tyttöjen kanssa. Kun Jarno saapui, lähdetiin nauttimaan hyvät pitsat ja sitten ajoissa unille. edessä kun oli aikainen aamu MEJÄ:n parissa.
Lauma palkintoineen Laitilan Kievarissa iltaa viettämässä
Sunnuntaiaamuna seitsemän maissa lähdettiin kohti Mynämäen jälkikokeen keskuspaikkaa, noin 30 min ajomatkan päähän. Siellä tutut kuviot, aamiaisen nauttiminen, päivän suoritusjärjestyksen kerronta, ylituomarin puhuttelu ja ammunta. Minulla oli taas migreeni, ja olotila varsin heikko. Halusin kuitenkin viedä Lumon suorittamaan, kun Jarnolla oli kaksi jälkeä opastettavana. Joten, lääkkeen voimin etiäpäin... Melkoisen tuskaista kyllä oli, ennen kuin alkoi vähän helpottaa. Onneksi oltiin suoritusvuorossa vasta kolmansina, sain siis lepäillä tyttösten kanssa autossa pari tuntia ennen maastoon lähtemistä.
Lumon kanssa ei tänä keväänä oltu treenattu vielä yhtään, mutta luotto koiran nenään oli suuri. Onhan Lumo osoittanut melkoista suorittamisvarmuutta jo pitkän aikaa. Nyt oli tuulinen keli ja maasto aivan rutikuivaa- hyvin haastavat olosuhteet siis. Mynämäellä on tiedetysti paljon sorkkaeläimiä ja meidän jäljellä kauttaaltaan oli hyvin runsaasti sorkan jälkeä ja jätöksiä. Riistaherkälle koiralle olisi ollut todella paha paikka. Ja monelle koiralle ylittämätön paikka olisi ollut se, mitä tapahtui kun lähestyimme katkokulmaa. Kuulin oppaan huudahtavan "Peura!" ja samalla hetkellä n 30 m päästä meistä, suoraan katkokulman kohdalta, loikkasi iso peura juoksuun. Siinä kohtaa oli aikaa n. nanosekunti toimia ja huudahdin vaistomaisesti "EI!" Lumo oli jo ehinyt ottaa muutaman juoksuaskelen peuraa kohti, mutta pysähtyi! Hetken aikaa odottelimme ja pulssi tasaantui pikku hiljaa. Lumo pysyi paikallaan liina löysällä ja kohta kehoitin, kun peura oli kadonnut näköpiiristä, Lumoa, "Jälki". Niin se pieni punainen otti päivän tehtävän takaisin fokukseen, ja palasi jäljestämään verta. Hieman suoritus hajoili, kun piti mennä sinne minne peurakin meni, eli katkolle. Tehtiin isoa lenkkiä aikamme, mutta kyllä se Lumo vaan lopulta otti jatkon sinne minne verijälki kulki. Aika loistava tyttö!
Muuten jäljestys oli hieman lenkittävää, ei pahasti mutta selvästi enemmän tehtiin ylimääräistä kuin Lumon kanssa yleensä. Varmasti tuuli + kuiva maasto ja peuran sotkemat ajatukset vaikuttivat. Pari makausta merkattiin hyvin, parista mentiin päältä yli. Hienosti Lumo jatkoi koko jäljen loppuun ja 35 min suorittamisen päätteeksi oltiin sorkalla. Sorkka kiinnosti ja kohta sainkin palkita Lumon hienosta työstä :) Olihan siinä tapahtumaa kerrakseen kauden ensimmäiselle jäljelle!
Suorituksemme jälkeen minä lähdin lauman kanssa kotia kohti ja Jarno jäi opastamaan ja purkamaan tekemänsä jäljet sekä loppupuhutteluun. Itse olin kotosalla kahden maissa, Jarno saapui illalla puoli yhdeksän korvilla mukanaan koekertomus ja palkintoplakaatti. Ykkönen sieltä tuli, pisteillä ei juhlittu (41) mutta haasteisiin nähden oltiin todella tyytyväisiä Lumon suorittamiseen! Tässä vielä Lumon koekertomus, tuomarina Juhani Heikniemi: "Alusta ohjatusti jäljelle. Vauhti on sopivaa ja työ sekä maa- että ilmavainuista. Jonkin verran tarkastellaan jäljen sivuja. 1. kulma oikaistaan hieman, katkokulmalla peura häiritsee koiran työtä, mutta uusi suunta selviää kuitenkin. Ennen viimeistä kulmaa kaarto jäljen sivuun ja sieltä kulmalle ja taas pieni kaarto jäljen sivulla. Makauksista merkataan kaksi kunnolla. Jäljen sivusta sorkalle, jota nuuhkii".
Väsynyt nenätyöläinen :)
