Taitavat nuuskut!
Kevät piti meitä jännityksessä ihan viime metreille saakka, sulavatko lumet ja päästäänkö MEJÄ- kausi aloittamaan Mynämäeltä kuten suunniteltu oli. Jarno kävi viikko sitten lauantaina tiedustelemassa Mynämäellä muutaman uuden jäljen kokeeseen. Silloin lunta oli vielä maastoissa paikoitellen enemmän, paikoitellen vähemmän. Koetta edeltävä viikko oli onneksi melko lämmin ja kun tietoa kokeen perumisesta / siirrosta ei tullut, starttasimme lauantaiaamuna koko lauman kera kohti Mynämäkeä.
Päästyämme perille kokeen keskuspaikalle Karjalan korvenkävijöiden majalle, vietiin koirat pienelle lenkille ja sitten sisään kuulemaan jälkien jako ja syömään vähän aamiaista. Jälkiparit ja jäljet oli suunniteltu hyvin etukäteen ja me Jarnon kanssa pääsimme tekemään jäljet yhdessä. Se olikin meillä edellytys sille että reissu ylipäätään onnistui, kahdella koiralla kokeeseen ja kaksi muuta koiraa matkassa läpi koko viikonlopun.
Jäljet jotka teimme, olivat kaksi niistä jotka Jarno oli viikkoa aiemmin tiedustellut. Ensimmäinen kierros (suunnistus ja avomerkkaus) sujuikin varsin jouhevasti, eikä toisellakaan kierroksella ollut työnjaossa ja jäljen teon sujumisessa epäselvää. Meillä tuo yhteistyö kyllä sujuu hyvin, kun on selvillä se mitä tehdään ja mistä kumpikin vastaa. Jälkien teon välissä ja lopussa tietenkin lenkiteltiin tyttösiä. Myrrille hihnalenkkeily on vielä melko uutta, kun kotosalla kulkee vapaana ne lenkit mitä lähimaastoihin tehdään. Hyvin Myrri kuitenkin suhtautui hihnassa kulkemiseen ja paineli lauman mukana täysin suvereenisti :) Vapaaksi päästämistä ei voinut kuvitellakaan, sillä peuroja oli alueella valtavasti kuten jäljet ja jätökset osoittivat kun jälkiä teimme, sekä ihan näköhavaintojakin jälkien maastoista saatiin.
Kun jäljet oltiin saatu tehtyä, poikettin majan kautta kertomassa veretysajat ja sitten ajeltiin läheiseen Laitilaan n. 25 km päähän majoittumaan jo edellisvuodelta tuttuun Laitilan kievarin hostelliin. Melko vaatimaton majoitus, mutta mitäpä sitä neljän koiran kanssa yhdeksi yöksi tarvii. Myrrille oli ensimmäinen kerta kun majoituttiin kodin ulkopuolella. Tämä tietenkin tiesi pieniä järjestelyjä kun huoneesen päästiin, sähköjohdot nosteltiin turvaan ja muutenkin katsottiin että huone on pentuturvallinen. Iltasella käytiin Jarnon kanssa vielä syömässä erinomaiset pitsat hotellin ravintolassa ja sitten pieni iltalenkki tyttösille ja nukkumaan.
Aamulla oli aikainen herätys, ensin koirien lenkitys, sitten tavaroiden pakkaus ja autolla kohti kokeen keskuspaikkaa jonne saavuttiin jo ennen kahdeksaa. Aamiaista syödessä käytiin läpi ylituomarin puhuttelu, kokeen kulun ohjeistus, jälkien jako ja muut käytännön seikat. Koe oli todella suuri, kun mukana oli neljä tuomaria sekä tuomariharjoittelija, kaikkiaan kokeeseen osallistui yli 30 koiraa. Jäljet oli jaettu ryhmittäin ja me saimme Minkulle tuomari Johanna Lindforsin ryhmän jäljen nro 3, kun Jarnon opastettavaksi tuli saman ryhmän jäljet 2 ja 4. Lumolle saatiin jälki nro 5 kokeen ylituomari Juhani Heikniemen ryhmästä. Nämä jäljet sijaitsivat aivan eri päässä maastoja ja logistiikka tuotti vähän päänvaivaa, miten ehditään hoitaa kuljetukset, koirat, opastehtävät sun muut. Kaikki kuitenkin lopulta järjestyi ihan malliikkasti.
Koirien osuus päivästä alkoi kuten aina, laukauksensietotestillä. Minku oli ryhmässä jolle ammuttiin ensin ja Lumo ryhmässä jolle ammuttiin kolmantena. No problemos kuten ei ennenkään. Ampumisen ajan Jarno oli autolla Myrrin ja Taikan kanssa. Auton takaluukku oli auki (ollaan vihdoin saatu hieno koiraveräjä hankittua, joten luukkua voi pitää auki koirien ollessa matkassa), eikä Myrri ollut lainkaan pelännyt laukauksia, jotka melko kovana autolle kuuluivat kun ne lähellä haulikolla ammuttiin. Hyvä juttu siis! Laukauksien kuuntelun jälkeen lähdettiin maastoon.
Jarnon ensimmäinen opastui sujui hyvin ja sitten oli minun vuoro viedä Minku jäljelle. Mammaloman jälkeen oli täysin kysymysmerkki, miten Minku homman hoitaisi. Intoa ainakin oli riittävästi, ehkä vähän liikaakin... No eipä siinä mitään, ei ainakaan tarvinnut miettiä kiinnostaako homma enää!
Alkumakuun tutkimisen jälkeen lähdettiin matkaan. Minku teki tyyliinsä ilma- ja maavainulla töitä ja aaltoili melkolailla jäljen molemmin puolin. Väliin tehtiin tarkistuslenkkejä, mutta homma eteni niistä huolimatta ihan sujuvasti. Kulmat selvitettiin hyvin, etenkin toisella kulmalla ollut katko mentiin yhdellä suurella lenkillä jatkoon. Makauksiakin Minku merkkaili mukavasti, yhden jopa syöden. Sorkalle tultiin takakautta lenkittäen melko laajalta, vähän jo jännitti että mennäänkö ohi loppumetreillä, mutta ei menty vaan Minku sai ilmavainun ja tuulinen keli hajua kuljetti. Onneksi lopulta oikea, sorkalle johtava suunta löytyi ja kaato osoitettiin nuuhkimaan jääden. Laskeskelin mielessäni että ihan kelpo suoritus, mutta ei kovin hyvät pisteet lenkityksistä ja aaltoilusta johtuen. Veikkasin että 40 tulee, ykkönen kuitenkin johon sai olla todella tyytyväinen kauden avauskokeessa, haastavassa maastossa (äärettömän paljon riistan jälkiä ja jätöksiä) ja mammaloman jälkeen. Hyvä Minku :)
Minkun jäljen jälkeen Jarno otti auton ja muut koirat, suunnaten opastamaan jälkeä nro 4. Minä jäin Lumon kanssa kokeen keskuspaikalle ja siitä kohta kokeen koetoimitsijan Tuomon kyydillä kohti meidän jälkipaikkaa, noin 15 min päässä eri suunnassa.
Lumon jälkimaasto oli oikein mukavakulkuista kangasmaastoa, korkeusvaihteluita oli melko tavalla mutta ei isoja ryteiköitä eikä pahoja ojien ylityksiä. Jäljen jälkeen mietinkin että Lumolle olisi sopinut paremmin Minkun maasto (enemmän haastetta, työskentely hitaampaa jolloin ehtii miettiä makuiden markkaukset jne) ja Minkulle Lumon maasto, missä kulku aaltoilevalle koiralle olisi ollut kevyempää (varsinkin sinne liinan toiseen päähän...). Mutta eipä noita itse valita voi vaan järjestäjä/arpaonni kertoo mikä koira minnekin menee.
Jarno oli ehtinyt opastaa ja purkaa toisen jäljen kun saavuttiin Lumon kanssa autolle. Toisen jäljen purku oltiin sovittu tehtäväksi Taikan kanssa, kulkien Taika liinassa jälki etuperin ja Rouva sai jäljestää. Ensin kuitenkin tehtiin Myrrille pieni jälkiharjoitus. Jäljen alkumakaukselle laitettiin muutama tippa verta lisää ja herkkupaloja. Sitten jälkeä n 30 m matka ja "kaato", eli purkki jossa herkkuja ja ympärille muutama pisara verta. Myrri oli hyvin kiinnostunut alkumakuusta ja siinä viivyttiinkin pitkään, minun kehuessa "jälki, jälki". Sitten vähän ohjaten eteenpäin jäljelle ja hienosti se "kaato" löytyi! Myrriä tuntui kaadolla oleva veri kiinnostavan enemmän kuin siellä olleet herkut, eli ihan kunnon jälkikoiran aineksia oli havaittavissa! Kaadolta otettiin mukaan keppi jossa oli verta, sitä ylpeänä sitten kanniskeltiin :)
Myrrin jälkiharjoituksen jälkeen muut koirat jäivät autoon ja lähdetiin Taikan kanssa purkamaan jälki. Taika kulki liinassa edellä ja Jarno keräili merkit. Hienoa ja jälkitarkkaa työtä Rouva teki, mukavaa tassuttelutahtia. Kyllä vain vanhan nenä vielä toimii! Nyt vaan toivotaan että saataisiin Rouvalle avo- koepaikka/ja tälle kesää, kun viime kesälle ei saatu. Muutama ilmo on jo matkaan lähtenyt, jotten odotellaan innolla :)
Kun jäljet oli näin purettu, lähdetiin keskuspaikalle odottelemaan tulosten lukua. Myrri otettiin joksikin aikaa majalle sisään, sai ensi kosketuksen MEJÄ- kokeen tunnelmaan tässäkin muodossa. Kyllä meinaan rapsuttelijoita ja palluttelijoita riitti, Myrri oli ihan onnesta soikeana kaikesta siitä huomiosta :)
Koska kokeen koiramäärä oli suorastaan valtaisa, kesti tulosten lukukin kauan. Lopulta päästiin VOI- luokkaan ja sieltä ensin nollan saaneet, sitten lopulta 1- tuloksiin. Minkun tulos luettiin meidän likoista ensimmäisenä, pisteet pikkuisen paremmat kuin odotin eli 42 pistettä. Lumo luettiin heti seuraavana, loistava koekertomus mutta ne makuut... Kun niitä ei merkattu, tuli Lumolle sama 42 pistettä. On ne vaan tasaisia suorittajia nuo meidän tytöt! Pisteitä vähenee molemmilla eri syistä, mutta tulos on sama :D Eipä helpottanut tämä siis sen päättämistä, kumpi tytöistä osallistuu meidän omaan järjestämäämme Ikaalisten kokeeseen 2 viikon päästä.... Ehkä valitaan arvalla :D
Pitkä ja raskas MEJÄ- viikonloppu oli hieno kokemus kaikkineen. Erityishienoa siitä teki se, miten Myrri matkassa viihtyi. Jos voisi sanoa, ei uskoisi että pikkuinen oli ekaa kertaa pitkässä autoreissussa, tunteja autossa lauman kanssa odotellen, hotellilla, kuuli laukauksia, pääsi jäljestämään, kaikki ohi ajavista autoista lähtien oli pienelle uutta. Siinä on kyllä tyttö meidän laumaan jatkoksi kuin "nenä päähän". Tasainen, rauhallinen, ihana luonne joka sopeutuu kaikkeen :) Toki pieni miinusmaininta on rehellisyyden nimissä annettava. Autossa odotteluajat olivat pitkiä, ja auto koki pientä tuunausta tällä välin. Keskikonsolia ja rattia laitettiin Myrrin mielestä parempaan kuosiin..... Onneksi oltiin jo ennen tätä Jarnon kanssa päätetty, että Volvo "ajetaan loppuun", joten pienet tuunailut ei haittaa. Kuten meillä kaikessa, pääasia että koirat viihtyy! Ja niin he tälläkin reissulla tekivät :)
Pitkän MEJÄviikonlopun jälkeen, kotosalla on rauhallisia tyttöjä :)
