Lauantaiaamuna lähdettiin siis matkaan Silja Galaxyllä. Kuuden tunnin lauttamatka sujui herkullisesti erikoisaamiaisesta nauttien, vähän ostoksia tehden ja sitten hytissä tyttösten kanssa lepäillen. Maarianhaminasta reilun puolen tunnin ajomatka Eckeröhön ja kirjautumaan majoitukseen. Siitä ne reissun "pienet" vastoinkäymiset alkoivatkin... Kävi ilmi, että paikassa ei ole minkään sortin ruokakauppaa, vaikka netti oli antanut niin olettaa. Lisäksi paikan ravintola olikin enemmän "Cafee", mistä saatava ruoka oli kysymysmerkki ja paikka meni kiinnikin lauantaina ysiltä, sunnutaina jo seiskalta. Sunnuntaina ei myöskään aamiaista olisi enää tarjolla. vaan lauantaina olisi saatavilla aamiaiskori mukaan majoitukseen. Hmm... No, koska mukana ei ollut eväät kuin koirille niin päätettiin että Cafeessa syödään oli mitä oli ja onneksi se sitten osoittautuikin ihan ok paikaksi. Tosin pitsaa kahtena iltana peräkkäin ei ihan vastannut ajatustamme laadukkaasta ulkona syömisestä....
Mökkimme oli sitten myös pikkuinen pettymys. Kuvissa kivalta näyttävä rakennus olikin varsin karu ilmestys livenä. Onneksi pahin pettymus oli paikan ulkokuori, sisältä mökki oli lähes kuvatun kaltainen, tilava ja siisti. Eihän siinä sitten auttanut kun repiä niitä positiivisia puolia jostain. Mökissä oli isot ikkunat koirille pitää vahtia, paljon makuupaikkoja ja tv:kin toimi, tosin lähes kaikki näkyvät kanavat olivat ruotsinkielisiä- kuten tämä mesta muutenkin täysin. Nettiyhteys sentään pelitti, kun oltiin otettu DNA:n reititin matkaan. Saatiin siis katsella edes netistä hyviä ohjelmia ja vähän illalla kuunnella musiikkia. Paikan ehdottomasti paras anti oli hyvät koirien lenkitysmaastot. Ja nehän koirien kanssa matkaaville ovat toki aina se ykkösjuttu.
Sunnuntaina kevältiin näyttypaikalle n. kilometrin matka. Kun päästiin sisään Eckerö- halliin, luetteloa tiedustellessani sain vastauksen, ovat loppu. Aamulla ennen klo 11 ja luettelot loppu.. Onneksi saatiin katsoa kilpakumppanit mukavien ruotsalaisten tolleristien kännykällä luettelosta nappaamasta kuvasta. Ja siitähän se sitten selvisi, että nartuissa oli kisaajat sekä valioissa ja veteraaneissa. Ja valitettavasti koirat, joista veteraani on yleensä voittanut meidän tytöt aina, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja valiokin tuomareilla, jotka pitävät korkeammista nartuista.
Kehän alkua odoteltiin ja rupateltiin mukavia ruotsalaisten urostenomistajien kanssa, kiitosta vaan seurasta! Hienot oli urokset ja toinen näistä, valio, voittikin urosten (3 kpl) luokan. Onnittelut!
Narttuja kisaamassa oli kuusi ja käyttönartulle sileä eri. Sitten meidän valioluokka. Korkea narttu aloitti erillä. Lumo esiintyi aivan loistavasti ja sai myös erin. Minkun esiintyminen oli pitkästä aikaa, siis pitkän näyttelytauon jälkeen, vähän hakusessa, mutta liikkeet sujuivat hienosti ja eri saatiin. Kilpailuluokan järjestys olikin sitten siinä. Meille sijat kaksi ja kolme, mutta jos taas yritetään positiivista hakea, niin Minkun "eh- putki" katkesi- sillä nyt saatiin vielä sa:kin! Arvostelussa tuomari, irlantilainen keski-ikäinen nainen Madelene Rainey, kehui erityisesti määrätietoisia liikkeitä ja hyvää hännän asentoa. Myös esittämisestä sain kehut, hassua sinänsä, kun minun omasta mielestä se oli kyllä melko surkea näytös :D
Veteraanaissa Taika hävisi Kitimat Nicolalle odotetusti. Taika on täysin karvaton ja kilpakumppanilla oli muhkea turkki. Taikan esiintyminen oli tuttua "Taika-showta", nauroinkin tuomarille kun Rouva meinasi minut kiilata, että too much energy :) Tuomari tykkäsi Taikasta ja turkin puuttumisesta huolimatta antoi sa:n. Joten kiva juttu, että se putki ei katkennut.
Pn-kehässä otettiin sitten ne tappiosijat 3-5. Jarno vei Minkua ja pääsi ekana ulos kehästä, siis se kuuluista "pn5"- sija. Maininta, että Minku kyllä esiintyi tosi kivasti Jarnon kanssa! Ruotsin uroksen omistaja vei Lumoa, kiitos! ja pääsivät sijalle 4. Minä sitten Taikan kanssa oltiin laumamme paras, pn3. Lumolle kotiintuomiseksi vara-cacib, mutta hei hetkinen, eipä saatukaan ruusuketta! Tämä kyllä kruunasi reissun :D Katsotaan, kun laitoin järjestäjälle fb- viestiä, tuleeko luvattu ruusuke postitse. Eipä noilla mitään tee, mutta kun kalliit maksut maksaa jne niin olisi se kiva edes se "ansaittu" muisto saada tapahtumasta.
Sellainen oli siis meidän Eckerön matka, joka olisi saanut jäädä tekemättä. Historia toisti itseään, kerran aiemmin olen käynyt ja silloinKIN Taika oli pn3. Lumolle tuolloin eh, että olihan tässä sentään jonkinlainen parannus havaittavissa.. ;) Kotimatka tultiinkin melkoisessa tuulessa ja tuiskussa, onneksi iso laiva ei paljon keikkunut kuitenkaan. Koirat ainakin ottivat pienoisen merenkäynnin varsin rauhallisesti hytissä reissun väsyttäminä kuorsaten.
Loppuvuoden näyttelysuunnitelmatkin tämän reissun myötä vähän muuttuivat. Päätimme, turkkitilanteesta johtuen, että Jyväskylään emme lähde mieltämme pahoittamaan, joten hukkaan menivät näyttelymaksut mutta saatiimpa vapaa viikonloppu. Ja on sinne jo muuta mukavampaa koiraohjelmaa tiedossakin :) Kouvolassa tn käydään ja näyttelyvuosi tulee loppumaan Seinäjoelle. Josko sitten alettaisiin päästä eespäin pentusuunnitelmissa ja saisi jättää kehät mukavan pitkälle tauolle :)
Reissun uuvuttama vara-cacibkoira Lumppari rentoutuu ansaitsemansa, mutta saamattomansa, ruusukkeen värisellä tuolilla- onnellinen kotiin pääsystä :)
