Siellä se vihdoin komeilee- Lumolle ja Jarnolle hyväksytty tulos agilitykisoista :)
Lumon ja Jarnon taival agilityn maailmassa on ollut "pitkä ja kivinen". Jos palataan ihan alkulähteille, olin minä se kuka homman johti harhaan alusta saakka. Ilman kokemusta kouluttamisesta vuokrasimme treenivuoron ja iloisesti rallatellen vedettiin pitkiä ratoja tyylillä mitä kovempi vauhti ja mitä kivempaa sitä parempi. Ilman kouluttajaa siis. No, jokainen joka agilitystä jotain tietää, voi sanoa että metsäänhän se tuolla tyylillä menee. Ja niin menikin, kovaa ja kohisten.
Lumo ilmoitettiin kisaamaan heti kun 18 kk tuli täyteen. Minä vein ja kuten arvata saattaa ylläolevalla "treenityylillä", eihän sieltä tulokseksi tullut kuin kaksi hylsyä. Eka rata tosin oli melkein tulos, mutta koska en tiennyt ohjaamisesta mitään, päätti Lumo loppusuoralla valita väärän esteen. Tokalla radalla ei edes päästy alkuun, kun Lumo karkasi ja rallatteli menemään väärän esteen josta hylsy, Tämähän oli minulle niin suuri pettymys, että kiinnostukseni agissa kisaamiseen loppui siihen. Ja tästä edespäin Jarnosta tuli Lumon virallinen ohjaaja, niin treeneissä kuin kisoissa. Jarno oli aivan yhtä vasta-alkaja kuin minäkin, mutta tässä kohtaa aloimme käydä ohjatuissa treeneissä. Ohjausten taso vaihteli PALJON (kävimme eri kouluttajilla). Lähinnä se oli sitä, että juostaan rataa, rimat lentelee ja kouluttaja vaan hokee että "hyvä hyvä, toi kohta meni hyvin" jne. Mistään syistä ja seurauksista ei saaatu vinkkejä saati oppia. Lumolla oli hauskaa, mutta oppimisen kannalta ei tapahtunut yhtään mitään. Tai ehkä tapahtui, negatiivista. Kun virheitä ei korjata ja suorittaminen virheen jälkeen vaan jatkuu, sehän on palkka koiralle. Kisoja Jarno ja Lumo kävivät noin 10, mistä kaikista tulokseksi hylätty.
Kun muutimme Jumesniemelle kesäkuussa, vaihdoimme treenipaikkaa Mouhijärvelle ProCanikselle, Silloin muuttui kaikki. Agiohjaajamme Maria alkoi opettaa Jarnoa, lähtien perusjutuista. Eipä uskoisi, miten paljon koiran suoritukseen vaikuttaa se, että ohjaajan varpaat osoittavat oikeaan suuntaan. Jos radalla tuli virhe, otettiin suoritus seis ja asia korjattiin heti. Eipä mennyt kauaakaan, kun niitä virheitä ei enää tullutkaan ja meno alkoi näyttää todella hyvältä. Suoritusvarmuus kasvoi ja samalla Jarnolla kypsyi ajatus ilmoittaa Lumo kisoihin vielä tämän vuoden puolella. Viime viikonloppuna sinne sitten mentiinkin, Tampereen Niihamaan kahdelle hyppyradalle.
Tämä toinen hyppyrata oli ensimmäistä haastavampi. Lähdössä mentiin aita, rengas, aita ja siitä kaarroksella 180 astetta kepeille. Lumo otti kepit hienosti laakista oikein (ekalla radalla tuli 2 virhettä, kun ohjaus kepeille ei ollut optimaalinen). Tämän jälkeen seurasi aitoja ja putkia. Yksi rima tippui, mutta sen jälkeen mentiin todella mallikkaasti kolmen putken yhdistelmä ja muuri, Muurin jälkeen tuli viisto ohjaus aidalle ja tämä rima tippui. Se oli tippunut todella monelta koiralta jo ennen Lumoa, eli jokin sille tulokulmassa tms oli haastava. Aidan jälkeen vauhdilla pussiin ja sieltä viimeisen aidan yli. Maalilinjan ylitys ja se oli siinä- Lumon ja Jarnon eka tulos! Jeeeee! Mediluokassa oli 9 kisaajaa ja Lumo oli näistä toiseksi nopein, aliaikaa (radan "ihanneaikaan" nähden) tuli rapiat 13 s, mikä on todella kova suoritus. Virhepisteitä tuli 10, noista kahdesta riman tiputuksesta. Tällä suorituksella viralliseksi tulokseksi saatiin Midi-1 EH ja radan 5. sija. Todella upeaa! Voidaan sanoa, että tie tälle sijoitukselle on ollut pitkä ja kivinen, mutta sitäkin paremmalta tuntuu että tulos nyt vihdoin saatiin. Tästä eteenpäin kaikki tulee olemaan helpompaa, paineet tuloksen saannista ovat kadonneet ja Jarnon luotto itseensä ohjaajana on noussut ansaitusti ja tätä myötä Lumon mielentila ja suoritusvarmuus jatkavat paranemistaan myös kisatilanteissa. Ensi vuodesta odotankin hienoja tuloksia tälle parivaljakolle!
Kisaa seuraavana päivänä lähdettiin koko lauman voimin käymään lenkillä vanhan kotimme maisemissa Siivikkalassa. Meidän piti mennä "omalle" metsäjärvellemme Jumesniemellä, mutta siellä oli hirviporukka passissa sinne ajaessamme, joten turvallisuuden kannalta oli viisainta muuttaa suunnitelmaa. Vanha lenkkimaastomme oli 5 kk aikana kokenut kovia. Metsää oli hakattu ja kulku siellä risukoista ja polulle kaatuneista puun rangoista johtuen oli haastavaa. Todella surku tuli, kun tuo ihana lenkkimetsä oli noin pilattu :( Samaan aikaan olimme tosi iloisia siitä, että emme enää asu ja lenkkeile siellä. Lenkillä tehtiin vähän damitreeniä kaikille tytöille ja käytiin rannassa, missä talven tuulinen ilma oli nostanut melkoisen aallokon. Tästähän Taika innostui ja aaltoja komennettiin haukkumalla tomerasti :) Tytöillä oli hauskaa ja kotosalla oli reissun jälkeen unista porukkaa. Taikan loppuilta ei silti kulunut nukkuessa, vaan läksimme vielä Nose work- treeneihin ProCaniksille. Treenit sujuivat kivasti ja Taika oli tosi innolla mukana. Tähän oli hyvä päättää harrastusten täyteinen viikonloppu!
Myrskyluodon tytöt :)
Pikkukettu noutohommissa :)
