Kun edellinen blogipäivitykseni oli hehkutusta omista ja kasvattien tuloksista, niin tämä on sitten vähän vähemmän hehkutusta kun tulokset eivät kovin loistavia viime viikonlopun näyttelyissä ja kisoissa olleet.
Aloittaen Lapinlahden ryhmänäyttelystä. Tollereita oli ilmoitettu 10 kpl ja arvostelemaan vaihtui venäläinen nainen mistä en mitään ennakkotietoa löytänyt. Keli oli sateinen ja laitoimmekin teltan pystyyn kehän laidalle, missä oli hyvä odotella kuivana pysyen kehien alkua. Junnuluokkaan oli Minkun lisäksi ilmoitettu toinenkin narttu, joka oli Minkua nuorempi ja aiemmissa näyttelyissä hyvin menestynyt.
Kehässä Minku arvosteltiin ensin ja meni jälleen tuttuun tapaansa erinomaisesti, niin liikkeet kuin käsittelykin. Koska satoi, tuomarilla oli sadeviitta päällään. Minku sai erin ja sitten siirryimme kehän laidalle odottelemaan toisen junnun arvostelua. Kun tuomari lähestyi tätä junnua, kuului kova kiljahdus ja koira pakeni niin kauas kuin hihna antoi myöten. Koira ei meinannut edes uskaltaa lähestyä tuomaria, joka meni kyykkyyn ja houkutteli koiraa luokseen. Mitä teki tuomari sitten, otti sadeviittaansa pois. Hän oli arvostellut kaikki edeltävät koirat viitta päällä ja tämä junnu sai "erityiskohtelun". Koiran esiintyminen ei ollut erinomaista, liikkeet poispäin tuomarista vauhdilla ja tuomaria päin vastahankaisesti. Myöskään seisominen ei ollut levollista vaan hyvinkin levotonta. Tästä huolimatta koira sai erin, jota kyllä suuresti ihmettelimme. Ja kun vielä kilpailuluokassa tämä koira laitettiin Minkun edelle ja palkittiin sa:lla (Minkulle ei sa:ta), oli kyllä ihmetys todella suuri. Kilpailuluokassa kehätoimitsija puhui pitkään tuomarin kanssa, ja jos en ihan väärin ymmärtänyt puhe oli siitä voidaanko selvästi arka koira palkita luokkavoitolla ja sa:lla. Tuomari piti päänsä ja näin teki. Saipa ko. koira vielä sertinkin, sijoittuen lopulta pn2:ksi.
Harvoin on ollut näin vaikea ymmärtää tuomarin valintaa. Selvästi arka koira, joka väistää voimakkaasti tuomaria palkitaan korkeimmalla arvosanalla ja laitetaan luokkavoittajaksi. Olkoonkin kaunis koira ja hyvässä turkissa, tämän ei pitäisi olla mahdollista. Vähintään arvosteluluokan lasku olisi ollut oikeudenmukainen tuomio. Koska tuomarin "ammattitaito" oli tätä luokkaa, me poistuimme paikalta.
Seuraavana päivänä näyteltiin sitten Tuurissa, missä kaikkien rotujen näyttelyä tuomaroi Satu Ylä-Mononen. Käsitykseni Sadusta oli aiemmin kehäkäyntien perusteella, että hän pitää hieman korkearaajaisemmista tollereista ja odotukset tätä myötä eivät olleet korkealla- meillä kun ei korkearaajaisia tollereita ole.
Juniorinarttuja oli ilmoitettu huimat 6 kpl ja kaksi näistä olivat erittäin turkikkaita. Minku on tällä hetkellä ihan hyvässä kesäkarvassa, mutta toki kontrasti näihin erittäin karvaisiin oli suuri. Minku esiintyi hyvin ja sai erin. Niin saivat myös 3 muuta junnua, yhdelle eh ja yhdelle h. Kilpailuluokassa hävisimme toiselle näistä erittäin karvaisista junnuista. Vain luokkavoittajalle sa, Minkulle tuomari sanoi että jos olisi ollut enemmän turkkia, olisi sa tullut. No, tällehän ei mitään voi ja karva tulee ja menee, ja kun päivän linja oli jo urostenkin kohdalla se että turkkia piti olla paljon, niin ihan ymmärrettävä tuomio.
Valiossa sekä Taika että Lumo saivat sa:t ja lopulta pn- kehässä Lumo sijoitettiin neljänneksi (koska turkki ei parhaimmillaan) ja Taika suureksi iloksemme voitti nartut :) Ei huonosti pian 7- vuotiaalta kahden pentueen äidiltä! Roppikehässä valiouros Nemo vei voiton ja Taikasta tuli siis VSP. Tämä hieman lievitti harmitusta edellisen päivän näyttelyfiaskosta.
Illan vietimmekin sitten hotelli Onnentähdessä majoittuen. Olihan siellä suuren maailman tyyliä, kultaisista hanoista ja lakanoista lähtien ;) Eli ihan kiva pieni lomareissu meillä, vaikka Lapinlahden näyttelyfarssi "hieman" söikin uskoa koiranäyttelyiden mielekkyyteen.
Lauantaina Roni kävi näyttelyssä Iitissä Paula Rekirannalla saaden eh:n. Kuulemma lisää eturintaa vielä kaivattiin mutta sitä tuo ikä tullessaan. Sunnuntaina Sulo mejäili Keuruulla avo 0- tuloksen. Keli oli haastava ja kuten koeselostus kertoi, Sulo osoitti osaavansa jäljestää, mutta tällä kertaa muut metsän tuoksut veivät voiton verijäljestä. No, ei kun kohti seuraavia kokeita ja toisen avo-1 tuloksen metsästystä.
Nyt me pidämme pienen tauon Suomen näytelmistä ja keskitymme ensin muuttoon, joka on ensi viikolla. Kotimme siis vaihtuu Hämeenkyrön Jumesniemelle, tilalle nimeltä Koiramäki :) Sitten onkin vuorossa reissu Latvian voittajanäyttelyyn ja heti pian tämän jälkeen pidemmälle näyttely- ja lomareissulle Liettuaan ja Latviaan. Suomen kehiin palataan sitten elokuussa ja toivotaan että joku/jokunen mejäkoepaikka saataisiin lunastettua kesä-heinäkuussa :)
