Takana on aivan loistava koiraharrastusviikonloppu :)
Lauantaina lähdin Minkun kanssa ensimmäistä kertaa viralliseen mejä- kokeeseen Karvialle. Olimme tätä ennen tehneet kaksi melko lyhyttä harjoitusjälkeä, joilla Minku oli osoittanut kiinnostuksensa verijäljen seuraamiseen.
Karvian koe oli valmiin jäljen koe, eli verijäljet oli vedetty metsään edellisenä päivänä. Osallistumassa oli kuusi koirakkoa, joista 4 avoimessa luokassa ja 2 voittajaluokassa. Kokeen ylituomarina toimi Aila Hauskamaa. Me saimme arvonnassa avo- jäljen nro 3, joten tämä tiesi parin tunnin odottelua ennen omaa vuoroamme.
Koe alkoi laukauksensietotestillä, jossa koirat sidottiin jälkiliinoista puihin, ohjaajat poistuivat n 10 m päähän ja sitten haulikolla ammuttiin yksi laukaus. Kaikki koirat selvisivät testistä puhtain paperein, Minku ei ollut paukusta moksiskaan. Kun laukaus oli kuunneltu, päätti ilmojen haltija juhlistaa alkavaa koetta kunnon vesisateella. Tuulikin oli melkoinen, joten jäljestyssää oli hieman haastava.
Kun ensimmäinen avoluokan koira palasi jäljeltä, lähdimme oppaan ja kahden meitä seuraavan suorittajan kanssa matkaan. Ajelimme kokeen keskupaikalta (Tervatupa, todella hieno metsästysmaja) n 6 km hiekkateitä odottelemaan tien poskeen toisen avoluokan koiran paluuta. Vesisade vaan jatkui jatkumistaan ja minä istuskelin Minkun kanssa jännitys vatsassa nipistellen autossa kuunnellen sateen ropinaa, tuulen huminaa ja odotellen koska opas ja tuomari saapuvat, jotta jäljestys voi alkaa. Sieltähän he sitten saapuivatkin ja yhdessä lähdimme kävelemään kohti jäljen aloituspistettä.
Osoitin Minkulle oppaan näyttämän alkumakuun ja Minku nuuhki sen tarkasti. Ilman sen kummempia kehoituksia alkoi eteneminen jäljellä oikeaan suuntaan. Jälki oli hyvin merkattu avomerkein, joten näin itse koko ajan missä kuljemme. Maasto oli varvikkoista ja hyvin märkää. Jäljelle osui lähemmäs 10 melko suuren ojan ylitystä. Minku ei epäröinyt kertaakaan, vaan vauhdilla loikkasi yli ja matka jatkui. Itselläni oli sitten enemmän ongelmia pysyä perässä, sillä vauhti oli reipas ja maasto melko haastava. Minkun työskentely oli ilmiömäistä. Jäljeltä ei poikettu kertaakaan, tahti oli määrätietoinen ja mukana kulkeva tuomari ja opas ei häirinnyt nuorta neitiä laisinkaan. Ensimmäiselle makuulle saavuttiin hieman sivusta ja ajattelin jo, että meneekö ohi. Minku eteni jälkeä n 2 metriä uuteen suuntaan, mutta sitten nosti nenän ilmaan, otti ilmavainun makuusta ja palasi sille :) Makuu tutkittiin hyvin ja sitten matka jatkui toiselle osuudelle. Myös seuraava makuu tutkittiin tarkkaan ja sitten koittikin jo viimeinen osuus. Itse olin tässä kohtaa jo aivan poikki, fyysinen suorituskyky ei ollut parhaimmillaan ja jännitys teki osansa. Suurin pelkoni viimeisllä osuudella olikin, selviänkö itse jäljen loppuun saakka... Minku jatkoi reipasta kulkuaan ja kohta onnekseni näinkin kaadon lähestymismerkit. Minku eteni suoraan sorkalle, jota jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Hetken kuluttua tuomari Aila totesi, että saan kiittää koiraa. Siinä kohtaa melkein itku pääsi, mieletön suoritus pieneltä Minkulta. Onneksi olin ottanut palkkioksi kanafileen taskuuni ja sen Minkulle annoin palkaksi, runsaiden kehujen kera :) Tuomari ja opas kehuivat ja kiittelivät Minkun myöskin. Sitten palailtiin pois metsästä autolle, kuivattelemaan ja odotelemaan päivän 3 viimeistä suoritusta metsästysmajalla kisatovereiden kanssa turisten ja makkaraa popsien.
Ilta olikin jo pitkällä kun päästiin tulosten julkistamiseen saakka. Kaikkien koeselostukset luettiin ääneen, aloittaen avoluokan koirista. Kaksi ensimmäistä saivat 44 p, kolmas 45 p. Viimeisenä luettiin avoluokan parhaan, eli Minkun, selostus. Selostus oli lyhyt, sillä poikkeavia tapahtumia ei jäljellä ollut. Päätöslause "Hienoa jälkityötä niin ohjaajalta kuin koiraltakin" lämmitti mieltä :) Sitten tuli aika julkistaa pisteet. Aila totesi, että hänen 5 vuoden ylituomarin uransa aikana on periaatteensa ollut, että täysiä pisteitä ei anneta kenellekään sillä aina on parannettavaa. Tällä kertaa ei ollut, joten Minku oli ensimmäinen koira joka sai häneltä täydet 50 pistettä! Saimme runsaasti onnitteluja kanssamejäilijöiltä, tuomarilta ja oppaalta. Fiilis oli mahtava!
Seuraavana päivänä olikin sitten Riihimäen kaikkien rotujen näyttelyn vuoro. Olimme palanneet Minkun kanssa Karvialta illalla vasta n klo 23, koira ja itse täysin savunhajuisina ja rättipoikkiväsyneinä. Mitään näyttelyvalmistautumisia en jaksanut tehdä, eli suoraan metsästä kehiin :)
Tollereita oli ilmoittautunut 14 ja tuomarina toimi Helin Tenson. Urosten junioriluokassa kisasi 2. Ronin esiintyminen ei liikkeiden osalta ollut ihan parasta, kun hajut kiinnostivat nuorta miestä. Eh tuli ja luokan 2. sijoitus. Urokset voitti lopulta Paavo valioluokasta, ja sitten olikin narttujen vuoro päästä kehiin.
Junnuluokassa oli 3 narttua, joista Minku esiintyi keskimmäisenä. Ensimmäinen sai t:n ja sitten mentiin. Minkun liikkeet ja muukin esitys olivat jälleen aivan loistavat. Erin saimme ja melkein jo sa:nkin siinä kohtia ;) Kolmas junnu sai eh:n, joten luokkavoitto tuli ja kilpailuokassa sitten sa myös.
Nuortenluokan narttu sai h:n, avossa Coco voitti luokan eh:lla ja toiselle nartulle h. Valioissa Lumo vei voiton ja kumpikin sai sa:n. Joten, parasnarttukehässä oli vain meidän tytöt! Tiukassa kisassa Taika sai paikan 3, Lumoa ja Minkua tuomari mietti pitkään. Kokemus sitten voitti ja Lumo kruunattiin voittajaksi, Minku kakkoseksi kera sertin (jo kuudennen). Venla esitti Lumon pn kehässä ja myös roppikehässä. Siellä Paavo voitti, Lumolle VSP. Esitimme myös kasvattajaryhmän, kun kerrankin meillä oli 4 kasvattia paikalla. Koirat esiintyivät ryhmässä tosi nätisti (Minku, Lumo, Coco, Roni) ja mukavalla arvostelulla Magicfox`s palkittiin KP:lla ja oli myös ROP- kasvattaja. Aivan huippua!
Tällä välin kun me misseiltiin, oli Lumon sisko Olga tokoillut Tampereella tokon sm:ssa avo 1- tuloksen ja saavutti hienosti koulutustunnuksen TK2. Onnea! Minkun veli Sulo teki jälkityötä Kauhavalla ekassa mejäkokeessaan ja sieltäkin kuulimme loistavia uutisia: avo 1 42 p! Eli nyt jo kolme Grappolo- pentueesta on saavuttanut mejässä avo 1- tuloksen, vaikka ikää on vasta vajaat 15 kk. Ei voi kuin riemuita kasvattajana taitavista kasvateista ja aktiivisista kasvatinomistajista. Kiitos kaikille!
