Lähdettiin matkaan tuttuun tapaan Tallink Siljalla, omalla autolla ja koirat hytissä, lauantaina. Tallinnassa majoituimme 2014 valmistuneeseen keskustahotelli Estoriaan. Huone oli ihanan tilava ja materiaaleiltaan aivan uuden veroinen, kerrankin oli sänkykin niin suuri että kaikki kolme tyttöä ja me mahduttiin nukkumaan leveästi :) Iltasella käytiin syömässä hotellin ravintolassa ja ulkoilutettiin koirat viereisessä puistossa. Sää oli erittäin keväisen lämmin. Minku kekkasi ekaa kertaa pulujen olemassaolon, ja niitä sitten vaanittiin kuin bordercollie ikään ;) Jarno juoksenteli Minkun kanssa pulujen perässä ja varmaan oli ohikulkijoilla hauskaa : D
Sunnuntaina nauttiin erinomianen aamiainen hotellin ravintolassa ja sitten suunnattiin kohti näyttelypaikkaa, Saku Suurhallia. Vähän meinasi jo ahdistus iskeä hotellilla, kun 9. kerroksesta koirat ja näyttelykamat matkassa lähdettiin ja hissit oli koko ajan varattuina. Pitkähkön odottelun jälkeen päästiin kuitenkin hissiin ja Jarnon jo etukäteen katsomaa ajoreittiä pitkin hallille.
Halli oli melko ahdas ja kehämme vähän epämääräisesti merkitty, luultiin että edellinen kehä oli viimeinen ja onnistuttiin laittamaan häkkimme lähes kehän kulkureitille... No, eipä siinä mitään. Kun ahdasta oli niin kaikki muutenkin tönivät ja tuuppivat toisiaan, ei siinä meidän häkki paljon kulkua haitannut. Tytöt tottuneeseen tapaansa lekottelivat häkissään ohikulkijoita katsellen, niin helppo on matkata tuollaisten koirien kanssa jotka eivät ota pulttia mistään :)
Tuomarina kehässämme oli suomalainen Tiina Illukka, joka toimii myös eläinlääkärina ja kasvattaa itse kiharakarvaisia noutajia. Noutajista löytyi siis asiantuntemusta ja eläinlääkärinäkökulmasta koiratkin käytiin läpi melkoisen tarkalla syynillä.
Kehässämme oli 5 rotua ennen tollereita. Näistä kolmessa oli vain 1 koira / rotu, kahdessa muussa 2. Linja oli tiukka, kolmessa roduista ei valittu lainkaan ROP:ia, kahdessa valittiin. Tiina arvosteli melko pitkään ja liikutti koiria paljon, mikä on aina hyvä asia.
Tollerit alkoivat kahdella avo- luokan uroksella ja Morti (Irwlend Mortimer) vei voiton Kodasta (Zaraja Remington). Minku oli yksin junnuissa ja esiintyi todella hyvin, parhaiten koskaan. Siinä seistessämme arvoin mielessäni, minkähän värinen lappu sieltä nousee, kun tuomarin puhetta en kuullut. Ilo oli irti kun saimme erin ja sa:n! Se täytti jo matkamme tavoitteen, Minkulle juniorivoittaja- titteli. Avoluokassa Peppi (Hederas Red Fire Brilliant) sai myös erin ja sa:n, käyttöluokassa Aquafox Sami Tähtisade erin. Taika esiintyi Jarnon ja Lumo minun kanssa valioluokassa, molemmat saivat "vain" sileän erin, Taikan voittaessa tyttärensä. Arvosteluista ilmenee syyt miksi näin, eli hyvin Tiina perusteli näkemänsä puutteet.
Arvostelut kaikista tytöistä:
Minku: "Very appealing junior bitch, lovely
presentation, nice head, would prefer smaller ears, good neck and topline &
angulation & bone & feet, moves well with excellent tail carriage, nice
markings". juk 1 eri sa pn1 ROP
Taika: "Excellent type but would like to see her
in fitter condition, good head, little short in neck, good topline, well
angulated, good bone, sound mover". vak 1 eri
Lumo: "Excellent type, would like stronger head
to the body, good neck & topline, well angulated, good bone & feet,
would like more oval ribcage, moves and shows very well". vak 2 eri
Paras narttu- kehässä saimmekin juosta melkoisen monta kierrosta kera Pepin, yhdessä ja erikseen. Tiina kävi vielä katsomassa koirien ilmeet ja sitten juostiin uudelleen. Kun palattiin viimeiseltä juoksukierrokselta, meidät osoitittiin ykkösiksi. Siinä kohtaa reissun tavoite täyttyi enemmän kuin osasimme edes haaveilla :) Minku sai molemmat tittelit! Harmi kun oli vielä junnu eikä niin ollen voinut ottaa sertiä ja cacibia vastaan... No, niihin skaboihin ehditään vielä!
ROP- kehässä päästiin jälleen juoksemaan komean Mortin kanssa ja niinpä se pikkuneiti vain hurmasi tuomarin tässäkin kisassa. Minku valittiin ensimmäistä kertaa elämässään Rotunsa Parhaaksi!
Ryhmikisoihin emme enää jääneet, sillä kello oli vasta vähän ja Minku osoitti väsymyksen merkkejä jo ROP- kehässä. Mielestäni turha "kiusata" nuorta koiraa odottelemalla tuntikausia ahtaassa, kuumassa ja meluisassa hallissa. Joten läksimme, tietenkin asiaankuuluvasti hienot ruusukkeet ostettuamme, kohti hotellia. Iltasella sitten, kun koirat olivat saaneet ruokansa ja herkutelleet asiaankuuluvasti ja ulkoilleet, läksimme Jarnon kanssa syömään ihanaan ja tyylikkääseen viiniravintolaan. Ruoka oli erinomaista ja aterian kruunasi sen kanssa nauttimamme pullo Minkun rypäleestä tehtyä Nebbiolo- viiniä ;)
Seuraavana aamuna Minku puklautteli muutaman kerran kirkasta limaa hotellilla. Ajattelimme että ehkä ilmastointi on ollut turhan kovalla (se oli) tai kurkkuun on jäänyt vanua tms lukusista reissulla tuhotuista pehmoleluista. Seurailimme neidin vointia koko kotimatkan, ja koska autossakin vielä pari limaköhäisyä tuli, ajelimme suoraan luottolääkäriimme Reviiriin. Siellä Minku käytiin läpi perustellisesti: kuume (ei ollut), nielu (terveen värinen), ilmusolmukkeet (normaalit) kuin muutkin paikat. Ainoa mitä löytyi, oli tukeva valeraskus. Ollaanhan me Minkun röllymahaa vähän ihmetelty, mutta nytpä löytyi siis syykin. Maitoakin tuli kun lääkäri nisää puristi. Mitään muita valeraskauden oireita ei neidillä ole ollut, hyvä niin. Ehkäpä se vatsalinjakin siinä kiinteytyy vielä entisestään, kun valeraskaus menee ohi. Lääkäri epäili että Minkulla voisi olla lievä kennelyskä, kun mitään muutakaan selitystä liman pulauttelulle ei löytynyt. Saimme ohjeeksi ottaa rauhallisesti niin kauan kun limakökäisyjä tulee. Nehän sitten loppuivat kotiin päästyämme yhtä nopeasti kuin alkoivat, Minkun oksennettua muutaman palan pehmolelua. Joten loppu hyvin kaikki hyvin :)
Matka innoitti meidät tekemään kesälle lisää reissusuunnitelmia, eli Tallinna kutsuu jälleen 31.5, tällä kertaa Viron voittajanäyttelyn merkeissä! Ja seuraava ulkomaan reissumme suuntaa 28.6 Latvian voittajanäyttelyyn. Eipä sitä kuluneen reissun kaltaisesta menestyksestä uskalla edes haaveilla toista kertaa, mutta mitäänhän ei saa, ellei yritä. Ja Minku kun on juniori enää vain muutaman kuukauden, on nyt se viimeinen aika yrittää junnutitteleitä :) Toki kevääseen ja kesään mahtuu useampikin "pitkän kaavan mukaan" tehty kotimaan näyttelyreissu ja onpa tuonne syksylle suunnitteilla Minkullekin agilitystartti ;)
