St Petersburg 06-07.03.2010
Olihan hieno reissu meillä ekaa kertaa Venäjälle, Pietariin koiranäyttelyihin. Perjantaina lähdettiin matkaan ja 8 tunnin kuluttua saavuimme hotelliimme. Oikein siisti ja hyvä hotelli (Shelforth) , pelkkää positiivista sanottavaa.
Lauantaina 06.03 lähdettiin seikkailemaan navigaattorin turvin kohti kansallisen näyttelyn paikkaa jossakin kaupungin sydämessä. Löytyihän se ja paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen hoitui huolimatta siitä että kukaan ei puhunut muuta kuin venäjää, jota itse ei osata kuin pari sanaa. Aikataulu oli muuttunut etukäteen ilmoitetusta joten odottelua ennen kehään pääsyä oli muutama tunti. Olihan se mielenkiinntoista seurata kuinka velivenäläinen handlaa koiria. Kyllä olisi siinä suomalainen tuomari jakanut varmasti monta hylsyä kun sitä avustamista katseli. Kaikkein räikeintä touhu oli dopermanneilla, joille huudeltiin kehän laidalta, heiteltiin avoimesti palloa jopa sinne kehään, ketjupannat lauloivat ja koiria ei kovin kauniisti kohdeltu. Me olimme sitten poikkeus kun kehään menimme venäläisen hyvin suuren ja parrakkaan miehen, Nikolay B Seyden arvosteltaviksi. Taika tuli kehään ihan reippaasti ja tuomarin luokse. Yllätys oli suuri kun tuomari kyykistyi koiran viereen ja alkoi solkottaa jotain venäjäksi hyvin lepertelevään sävyyn. Oltiin siinä ihmeissään sekä Taika että minä! Hampaat katsottiin hyvin tarkkaan ja juoksutettiin pari kierrosta. Kaikki meni hyvin ja tuloksena saimme sertin. Taika oli myös Rop joten jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Taas pari tuntia odotusta ja sitten kisaamaan. Yllätys yllätys sama tuomari laittoi Taikan voittamaan ryhmän, ja palkinnoksi saatiin ruusuke, pokaali ja ruokaa. Vielä BIS- kehään osallistuttiin ja saavutettiin sija 4-6. Voiton vei avoimesti avustettu dopermanni, lisäksi sijoittui staffi ja kolmatta en muista. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan ja Taika jaksoi pitkän päivän hyvin:)
Sunnuntaina oli sitten kansainvälisen näyttelyn vuoro. Näytely järjestettiin suuren ostoskeskuksen yläkerrassa, jossa oli oikein suuret ja sopivat tilat. Koiria oli PALJON ja meteli sen mukainen. Taika odotteli autossa sen aikaa kun mentiin hoitamaan ilmoittautuminen, joka taas oli vaativa toimitus, kun ainoa asiointikieli oli venäjä. Selvittiin kuitenkin ja saatiin numerolappu ja kataloogi. Sitten etsittiin kehä sieltä kymmenien joukosta ja laitettiin leiri pystyyn. Avustamista näkyi sielläkin, mm. shelteille vingutettiin ja heiteltiin leluja, collieille heiteltiin harjaa ja nameja, kehä olikin sen näköinen, nameja siellä täällä. Myös tuomarilla, venäläisellä vanhemmalla miehellä (Vladimir Aleksandrov) oli vinkulelu jolla piipittämällä yritti saada koirien ilmeen valppaammaksi. No ei paljoa napannut koiria, kaiketi olivat niin kyllästyneitä kaikkeen vingutukseen ja vongutukseen ettei reaktiokynnys ylittynyt.
Noin tuntia ennen omaa arvioitua vuoroa haettiin Taika autosta ja tultiin kehän laidalle totuttelemaan äänimaailmaan joka oli melkoinen. Hyvin rauhallisesti Taika suhtautui haukkuun, vinkunaan ja räminään, kiipesi retkituoliin istumaan ja katselemaan. Hieman ennen kehään menoa Jari herätteli Taikaa frisbiillä viereisessä taukotilassa ja virtaa oli paljon. Kehään mentiin sitten hieman nopeasti ja suoraan tuomarin luokse. Taika oli hieman jännittynyt ja nojasi poispäin tuomarista joka kumartui koiran puoleen hyvin nopein liikkein. Käskin koiraa olemaan paikalla ja sitten näytin tuomarille itse Taikan hampaat kun ymmärsin mitä hän halusi. Ok ja sitten juostiin mukavan kokeinen kehä ympäri. Hyvin meni ravaaminen ja seisominen, tuloksena sert, cacib ja rop! Niillä tuloksilla saatiin palkinnoksi hieno pokaali ja koiran kaulaan ripustettava mitali, suuri hieno ruusuke ostettiin itse.
Roppikehät alkoivat illalla vasta seitsemän aikaan ja Taika oli jo varsin väsynyt, makoili ihan kyljellään kovassa hälinässä ja räminässä. Hermorakenne lienee siis melko terve kun pystyy tuollaisissa olosuhteissa rauhoittumaan. Hieman ennen kahdeksaa päästiin kehään jossa tuomarina ollut belgialainen mies sijoitti meidät neljänsiksi. Paremminkin olisi voinut mennä, sillä Taika väisti hieman tuomaria ja luulen että paremmat sijat menivät sitten siinä. Varmaan oli mun oma moka kun en ollut väistämiseen varautunut. Seuraavassa näyttelyssä täytyy olla tarkkana ja lykätä lihapullaa kuonon eteen jo ennen kuin koira saa päähänsä että nopeasti lähestyvä tuomari ei ole kiva juttu. Ei onneksi mitään panikointia eikä sellaista kuin viime juoksujen aikaan nähtiin, joten kokonaisuudessaan sai olla tyytyväinen.
Maanantaina eli eilen ajeltiin hieman ympäriinsä Pietarissa ennen kotiin lähtöä. On se vaan upea kaupunki kaikkine mahtavine rakennuksineen ja patsaineen! Täytyy mennä uudelleen kesällä, jolloin kaupungin useat puutarhat ja kanavat ovat loistossaan. Taika jaksoi hyvin myös pitkän kotimatkan, makoli takapenkillä ja välillä katseli maisemia. On tuon koiran kanssa vaan niin helppo matkustaa että saa kiitollinen olla tytöstä :)
