Eilen oltiin tokaa kertaa TamSkin agilityssä siellä Sääksjärven kylmällä hallilla. Jari lupautui lähtemään mukaan ja hyvä olikin että lähti, Taika ei ehkä muuten olisi tehnyt mitään. Kun mentiin hallin pihalle oli Taika heti aika varautunut mutta suostui tulemaan sisälle kuitenkin. Hyvin häntä alhaalla ja korvat alaviistossa. Luulen että suuri osa Taikan jännityksestä johtuu siitä että yksi bordercollie haukkuu lähes taukoamatta ja Taikahan on aina arastellut haukkuvia koiria. Lisäksi ryhmämme shipperke- narttu on Taikasta jotenkin välteltävä. Taika jää tuijottelemaan sitä pitkiksi ajoiksi ja unohtaa että olisiko täällä pitänyt tehdäkin jotain...

Tunnin aluksi Matte ohjasi meille päivän radan. Siis pelkät ohjaajat kulkivat rataa valsseja harjoitellen. Radassa oli hyppyjä ja kaksi putkea. Jari touhusi rataan tutustumisen ajan Taikan kanssa sivummalla ja aina välillä kun sinnepäin vilkaisin niin hauskaa näytti olevan, oli koiran häntäkin jo ottanut tutun pystyasennon. Sitten kun eka borderi alkoi rataa harjoitella siirryin Jarin ja Taikan luo. Oli kyllä mukava katsella noiden kahden touhuamista! Puomia mentiin useaan otteeseen, matalaa muuria, uutena pussia joka oli tosi kiva :) ja myös rengasta. Jarilla on ohjaaminen hallussa ihan erilailla kun mulla. No sitten radalle "jouduin" Taikan ottamaan ja pelkäsin että suostuukohan se ollenkaan tulemaan aidoille. Tuli ja hyvin meni, alkoi munkin "valssit" sujua vähän paremmin kuin viimeksi. Harjoiteltiin rataa kahdessa osassa ja putkeen ohjausta vielä erikseen. Välillä Taika alkoi epäröidä ja sitten vähän riehuttiin. Ehkä osansa Taikan epäröinnillä on ihan väsymykselläkin. Nimittäin kun tunti läheni loppuaan ja oli tarkoitus ottaa yksittäis harjoituksena yhden aidan ylitystä suppealla valssilla (?) niin Taika päätti lähteä hallin ovelle, ihan niin kuin viimeksikin. Kävin hakemassa Taikan hihnalla takaisin ja sitten otettiin aitaa joka lopulta menikin ihan kivasti. Alkuun ei olisi enää huvittanut.. Taika on niin fiksu koira että osaa päätellä kuinka tilanteesta voisi päästä luistelemaan jos ei enää huvita tehdä- siis hallin ovelle ja surkealla ilmeellä tuijottelua ulospääsyn suuntaan. Täytyy vain pysyä kovana eikä antaa periksi, ehkä se Taika pikkuhiljaa oppii että tuo taktiikka ei johda mihinkään.

Kokonaisuutena oli ihan kivaa, myös koiralla välillä:) Palkkausta täytyy miettiä seuraavaksi kerraksi kun mukana ollut narupallo ei kiinnostanut Taikaa yhtään. Ainoa mikä toimi oli nakinpalat. Eli seuraavalle kerralle nälkäinen koira ja vaikkapa pupunnahka mukaan, se ainakin nostaa kierroksia kotosalla. Ja kuulusuojaimet Taikalle, jospa sitten unohtuisi se muiden haukkuminen ja sen arastelu....