Unia

Muistui tuossa juuri mieleen viime yönä näkemäni uni, johon heräsin kun kello soi klo 06.00.
Siinä oltiin Jarin ja Taikan kanssa Ruovedellä, lapsuuteni maisemissa kävelyllä. Jari kysyi minulta että minkä sileä/lyhytkarvaisen koiran ottaisin jos pitkäkarvaiset ei kävisi allergian vuoksi. Aloin kovasti miettiä eri rotuja. Basenji putkahti mieleen persoonallisine otseryppyineen, mutta sitten muistin että ainii, nehän ovat niin itsenäisiä ja kovapäisiä ettei kouluttamisesta tulisi mitään. Sitten aloin miettiä että kyllä se on noutaja oltava, muut rodut ei tunnu omilta. Kelasin päässäni labbiksen karvaa että sehän on lyhyt ja sileä, mutta irtoaa "tikkuina". Sitten aloin miettiä että hetkinen, kyllähän siitä karvaa kuitenkin irtoaa yhtälailla kuin tolleristakin. Ja tollerin karva on paljon pehmeämpää ja miellyttävämpää, ei pistä läpi jalkapohjasta etc. Ja kaikki tollerin hyvät ominaisuudet, ihana luonne, ulkonäkö... Vastauksena Jarin kysymykseen sanoin että en ottaisi mitään muuta rotua kuin tollerin, minulle ei ole olemassa muita vaihtoehtoja, piste. Kyllä on rotuvalinta syvällä selkäytimessä kuin se näin unimaailmassakin on ainoa oikea vaihtoehto!