Voihan punkki sentään!
Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi vaihtui meidän veneilyvesistö Näsijärvestä Päijänteelle. Taika oli innokkaana mukana katsomassa kuinka vene siirrettiin trailerille, sitten köröteltiin paatin perässä reilut 50 km Jämsään ja siellä sitten pudotettiin paatti Päijänteeseen. Kaikki sujui ihan mallikkaasti ja täällä sitä nyt ollaan Suomen toiseksi suurimmalla vesistöllä.
Päijänne vaikuttaa hienolta paikalta, vesi on melko puhdasta ja vierailupaikkoja riittää. Eilen vietimme illan ja yön eräässä tukikohdassa, jossa mukava polku kiersi koko saaren. Me läksimme eväsretkelle ja nautimme hienoista kallioista, jyrkistä kivikkorinteistä, kuivista metsäkankaista ja ihanasta auringonpaisteesta. Taika oli elementissään juoksennellessaan välillä vedessä ja sitten taas rannassa. Tutkimista riitti n. 1,5 tunnin saarikierroksella. Mutta sitten ne jälkimainingit! Huh ja yök, koira oli kirjaimellisesti täynnä punkkeja! Noita pieniä punaisen mustia ötököitä jotka porautuvat ihoon kiinni kuin takiaiset. Jari lähti saunaan ja minä kampasin ja syynäsin Taikun turkkia koko sen ajan. ja kyllä niitä elukoita löytyi, ainakin 30 ja muutama jo oli ehtinyt kiinnittyäkkin. Kaikki nypin pois ja sitten koiraa ei enää rantaheinikkoon päästettykään. Kyllä oli koko illan ja yön sellainen olo että omakin nahka on punkkeja täys. Tänään sitten ajelimme Korpilahdelle, josta löytyi apteekki. Eikun sinne ja frontlinea ostamaan. Yhden pipetillisen valeluliuosta laitoimme Taikan niskaan ja toivotaan että se edes hieman hillitsisi noiden ikävien verenimijöiden invaasiohaluja.
Huomenna ajelemme paatilla Jämsän tienoille jossa tollerimobiili odottaa. Kamat kasaan ja kotia kohti sillä näyttelyviikonloppu kutsuu. Taika on varmaan iloinen kun sa nukkua edes yhden yön omalla sohvalla. Vaikka kyllä se uni täällä veneelläkin maistuu. Tänä aamuna me immeiset herättiin joskus 10 jälkeen kun aurinko porotti ja kuuma oli. Sängyn viereltä kuului vain syvä kuorsaus, joka ei tauonnut lintujen ääniin, ihmisten jutteluun laiturilla, muiden veneiden aaltoihin eikä mihinkään. Vasta kun yhentoista aikaan kampesimme sängystä ylös niin Taiku nousi venyttelemään ja katsoi että joko nyt täytyy nousta....
