Lomakuulumisia
Yksi helteinen lomaviikko on takanapäin ja Taikasta on leivottu kunnon venekoira. Pelkoni siitä että Taika seuraisi edeltäjänsä tassunjälkiä ja pelkäisi vesillä liikkumista osoittautuivat jippii turhiksi! Jari rakensi vanerista hienon parimetrisen kulkusillan jolla kuivaharjoittelimme kotihassa kiipeämistä. Kun silta sitten siirrettiin laiturissa odottelevan veneen keulaan ja annettiin kiipeämiskehoitus niin avot! sinnehän se Taikkis kipaisi laivan kannelle. Ja siitä parrasta pitkin takakannelle ja ylös matkustamoon istuksimaan nahkapenkille. Uudet hienot pelastusliivit päällä matkustus sujui turvallisesti eikä liukuun nuosu aiheuttanut mitään reaktiota vaikka moottorin ääni voimistui ja veneen kulkuasento muuttui. Maihin kulkeminen kävi kulkusiltaa pitkin näppärästi eikä Taika arastellut yhtään. Kaksi yötä viivyimme vesillä näin ekalla reissulla ja yötkin sujuivat rauhallisesti. Suojasin veneen penkit kankailla ja laitoin makkarin lattialle Taikan tutun peiton. Kaikki paikat kierrettiin ja kiipeltiin läpi tietenkin ja sitten rauhoituttiin kerälle omalle peitolle meidän sängyn viereen nukkumaan. Molemmat yöt nukuttiin n. 12 h eikä aamulla ollut mitään kiirettä ulos vaan unet olisivat jatkuneet vielä pidempäänkin. Kyllä on tervepäinen ja helppo koira! Ainoat kiihdytyskierrokset reissun aikana aiheuttivat laiturilta veteen hyppineet muksut. Taika oli mun kanssa yläohjaamossa istuskelemassa kun se huomasi - siis näki ja kuuli- kuinka lapset juoksivat laiturilla ja sitten hypätä molskauttivat järveen. Ja voi sitä pärinää ja kiljunaa mikä tollerista irtosi kun ei päässyt perään. Sinnehän se olisi taatusti loikannut jos en olisi kiinni pitänyt. Sitten mentiinkin hetkeksi sisään rauhoittumaan.
Helteiset ilmat ja juoksuaika ovat tehneet Taikasta varsin perässä vedettävän- kirjaimellisesti. Lenkkeilystä ei tule mitään kun typy heittäytyy kyljelleen ja katsoo siihen malliin että tästähän en nouse ja kävele kuin kodin suuntaan. Enpä ole sitten turhaan toista kiusannut vaan lenkit ovat olleet hyvin lyhkäisiä. Ja järven kautta tietenkin aina kuin mahdollista. Uiminen ja lutaaminen on ihanaa ja turkki märkänä jatkaa taas hetken liikkua.
Perjantaina meille sattui pieni onnettomuus, joka tapahtumishetkellään ei tuntunut lainkaan pieneltä. Kiirehdimme lammen rannasta kotiin kun trimmaajamme soitti että hänelle olisi peruutusaika jos pääsemme puolen tunnin päästä tulemaan. Ilahduin tietenkin suunnattomasti ja juoksu jalkaa suuntasimme kotipihaan. Oikaisu takapihan reunasta oli HUONO idea. Venetraileri kökötti pihan reunalla ja Taika tietenkin juoksi sen alta kun en tajunnut estää. Traileri oli rasvattu pikimustalla vesivaseliinilla etuosastaan ja siihenhän Taikan selkäkarvat tietenkin osuivat. Lopputuloksena tolleri jolla oli pikimusta niska ja mustia karvoja pitkin selkää. Voi ei mikä moka minulta että päästin niin käymään. Eipä siinä voinut muuta tehdä kuin porua tuhertaen koira autoon (jonka sisustus on saanut nyt mustan vivahteen..) ja kiireesti kohti trimmaamoa. Ihana Susanna teki sen minkä kykeni. Fairilla pesua mustiin villoihin useaan kertaan mutta eipä se auttanut kuin lievimmin värjäytyneisiin karvoihin. Sakset siis kouraan ja niskavillat lattialle. Kaikista kauhuskenaarioista huolimatta lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä. Musta väri lähti ja ihan siististi Susanna sai karvat leikeltyä Huokaus ja helpotus.
Lauantaina eli tänään kävimme Hämeenlinnassa näyttelyssä jossa Santamäen Markku oli tuomarina. Kauhea kuumuus olisi ollut koiralle tosi rankkaa, mutta trimmaajamme neuvo laittaa häkkiin kylmäkalleja pohjalle peiton alle auttoi. Taika lepäili häkissä ihan pötköllään ja odotteli vuoroaan. Sehän sitten koitti ja esitin Taikan itse. Hienosti Taikuli esiintyi vaikka olin pelännyt että saan vetään koiraa perässäni kuten viime päivinä aina. Ei onneksi, vaan ravaaminen ja seisominen sujui mallikkaasti. Tulokseksi saimme EH:n ja JUK EH1 sillä Taika oli ainoa junnunarttu. Mitään suurempaa moitittavaa ei arvostelussa ollut, ainoastaan pohjavärin toivottiin olevan tummempi. Kehuja tuli mm. hyvästä käytöksestä, päästä ja liikkeistä. Hyvällä mielellä suunnataan viikon päästä Tuusulaan ja Hyvinkäälle, josko sitten sieltä löytyisi vaaleanpunaista.. Ja jos ei, niin sitten ei. Ainakin mun koira osaa käyttäytyä hienosti ja siitä voi olla ylpeä ja hyvin tyytyväinen!
Kirjoittelen tätä blogia nyt uudella kannettavalla koneellani, jonka ostin ihan vain tätä tarkoitusta varten:) Saa sitten laiturin nokassa laittaa ylös koirakuulumiset ja tarkistella kaikki mielenkiintoiset sivut, hoitaa näyttelyilmoittautumiset ym. tärkeää:)
